Diagnosoikaa mut
Kun kotona on riitaa miehen kanssa, niin pahimmillaan päässä flippaa niin pahasti, että huudan mielipuolen lailla, saatan alkaa nauraa hysteerisenä ja puhua sekavia. Välillä havahdun kesken tällaisen huuto/naurukohtauksen keskellä, että mitä helvettiä, mutta en pysty lopettamaan. Kerran pyörryin lattialle vain koska huusin täyttä kurkkua, niin etten saanut enää happea.
Eilen nauroin, itkin ja huusin, kunnes aloin hullun lailla puunaamaan konttaamalla lattiaa. Kesken lattian puunaamisen havahduin, että voi helvetti, mitä mä oikein touhuan.
Taustalla on erittäin traumaattisia kokemuksia vuosien takaa. Olen aikalailla eristäytynyt muista ihmisistä.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Hullu on kai oikea termi. Mulla on kans traumoja, mutten tee mitään tuollaista.
No tuo ei ullatuksena tullut! Itsekin itseäni hulluksi tituulerannut. Mutta menekö sitten tässä kertomaan lääkärisedälle, et hullu tarviis vähän apua, että et viitsisi heittää pari nappia tai sitten heittää mut suoraan lepolaan?
Kun on noita ns. normaalejakin hetkiä elämässä ja pystyn olemaan se ns. Normaali ihminen, mutta kaikenlainen pienikin stressi ja kotoa tuleva painostus jos tivataan, että miksi on huono päivä tms, saattaa aiheuttaa tuon kohtauksen.
Mieskään ei mikään täysin normaali ole, mutta pärjää elämässä paremmin. Viinapäissään kyllä skitsoilee. Itse en juo alkoa, kun koen olevani tarpeeksi sekaisin välillä ilmankin.
Ap
On hyvä, että olet eristäytynyt muista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullu on kai oikea termi. Mulla on kans traumoja, mutten tee mitään tuollaista.
No tuo ei ullatuksena tullut! Itsekin itseäni hulluksi tituulerannut. Mutta menekö sitten tässä kertomaan lääkärisedälle, et hullu tarviis vähän apua, että et viitsisi heittää pari nappia tai sitten heittää mut suoraan lepolaan?
Kun on noita ns. normaalejakin hetkiä elämässä ja pystyn olemaan se ns. Normaali ihminen, mutta kaikenlainen pienikin stressi ja kotoa tuleva painostus jos tivataan, että miksi on huono päivä tms, saattaa aiheuttaa tuon kohtauksen.
Mieskään ei mikään täysin normaali ole, mutta pärjää elämässä paremmin. Viinapäissään kyllä skitsoilee. Itse en juo alkoa, kun koen olevani tarpeeksi sekaisin välillä ilmankin.
Ap
En ala avaamaan tässä nyt enempää taustoja, mutta puhutaan isoista ongelmista parisuhteissa. Henkistä alistamista enimmäkseen ja jopa fyysistä väkivaltaa. Koen, että traumat ovat syövyttämässä aivoni.
Ap
Jos alkoholia pisaraakaan niin alkoholisti. Hae apua jokatapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä, että olet eristäytynyt muista ihmisistä.
Ai, no kiitos että kerroit tämän! xD
Jotenkin minusta tuntuu, että tulin oikeaan osoitteeseen kertomaan tarinani.
Terapia olisi kyllä kova juttu nyt, selvästi sulle jäänyt aivoihin joku asetus päälle eikä mene pois päältä ilman apua.
Vierailija kirjoitti:
Jos alkoholia pisaraakaan niin alkoholisti. Hae apua jokatapauksessa.
No hellou ja kukkuu! Sanoin etten juo alkoholia.
Mietin tässä itse, että onko jonkin sortin mahdollisuus skitsofreniaan tms.
Sinun stressinsietokyky on täysin olematon ja elämänhallinta hakusessa. Annan epävakaan ja kaksisuuntaisen diagnoosin, selkokielellä sanotaan varttihulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Terapia olisi kyllä kova juttu nyt, selvästi sulle jäänyt aivoihin joku asetus päälle eikä mene pois päältä ilman apua.
Onkohan terapiasta enää mitään apua? Aikani siellä kävin ja siellä vain pyydettiin jatkuvasti etsimään itsestäni hyviä puolia ja kehumaan itseäni, jotta saisin muka terveen itsetunnon kohdilleen. Joopa, joo! Sähköhoitoa tässä tarvitaan kohta ja pian! Ehkäpä jopa lobotomiaa! xD ja anteeksi hullutukseni!
Ap
av:n valelääkärit ry. kirjoitti:
Sinun stressinsietokyky on täysin olematon ja elämänhallinta hakusessa. Annan epävakaan ja kaksisuuntaisen diagnoosin, selkokielellä sanotaan varttihulluksi.
Oijoi, kiitoksia diagnoosista! Alkaisinkohan jo kaivaa kuoppaa, ennenkö hullummaksi muuttuu? Ei nimittäin ole herkkua, kun ennen ns. normaalista ihmisestä kehkeytyy tällainen pipipää, että kukkuu!
Traumaperäinen stressihäiriö. Pienikin sohaus johonkin kohtaan joka muistuttaa sua traumasta saa sut joko puolustuskannalle/ tuntemaan tunteita joita et ole vielä pystynyt läpikäymään. Ne tunteet voi myös purkautua itkuna, vihana, nauruna, fyysisenä kipuna tai pakkotoimintoina.
Ulkopuolisen silmin käyttäydyt todella epävakaasti, mutta tässä enemmänkin pohjalla sun trauma. Ja siitä muistuttavat asiat laukaisee heti jonkinmoisen reaktion.
Suosittelen traumaterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Traumaperäinen stressihäiriö. Pienikin sohaus johonkin kohtaan joka muistuttaa sua traumasta saa sut joko puolustuskannalle/ tuntemaan tunteita joita et ole vielä pystynyt läpikäymään. Ne tunteet voi myös purkautua itkuna, vihana, nauruna, fyysisenä kipuna tai pakkotoimintoina.
Ulkopuolisen silmin käyttäydyt todella epävakaasti, mutta tässä enemmänkin pohjalla sun trauma. Ja siitä muistuttavat asiat laukaisee heti jonkinmoisen reaktion.
Suosittelen traumaterapiaa.
Kiitos! Tätä olen miettinytkin. Kuvailit sen juuri niin kuin usein tunnen sisälläni niinä hetkinä, kun alkaa lähteä lapasesta. En kestä yhtään muistutteluja minulle kipeistä asioista, vaan ne juuri aiheuttaa pahimmat raivonpuuskat ja hullutukset.
Ap
JSSAP
Jos Sijaltainen nousisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia olisi kyllä kova juttu nyt, selvästi sulle jäänyt aivoihin joku asetus päälle eikä mene pois päältä ilman apua.
Onkohan terapiasta enää mitään apua? Aikani siellä kävin ja siellä vain pyydettiin jatkuvasti etsimään itsestäni hyviä puolia ja kehumaan itseäni, jotta saisin muka terveen itsetunnon kohdilleen. Joopa, joo! Sähköhoitoa tässä tarvitaan kohta ja pian! Ehkäpä jopa lobotomiaa! xD ja anteeksi hullutukseni!
Ap
Traumaterapiasta voi olla hyvinkin paljon hyötyä, jos hlöllä on traumataustaa. Minua auttoi vast atraumaterapia eteenpäin. Tavallisesta kognitiivisesta psykoterapiasta ei ollut hyötyä kuin auttavasti, tarvittiin asiantuntija. Onneksi löytyi.
Hullu on kai oikea termi. Mulla on kans traumoja, mutten tee mitään tuollaista.