Minulle ei tarvitsisi ostaa jouluksi mitään. Muita samanlaisia?

Sama. Koen olevani pohjaton kankkulankaivo, johon mikä tahansa kiva vain hukkuu. Tai kuin suu, jossa jokainen suupala muuttuu tuhkaksi ja viini happamaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Koen olevani pohjaton kankkulankaivo, johon mikä tahansa kiva vain hukkuu. Tai kuin suu, jossa jokainen suupala muuttuu tuhkaksi ja viini happamaksi.

Oho. En tarkoittanut aivan tuota. En vain tarvitse mitään. Surullista, jos koet noin. ap

Olen toivonut joululahjaksi pyykkitelinettä, mitään muuta en tarvii. Yritän parhaillaan vähentää omaisuuttani minimiin, että voin muuttaa ulkomaille.

En minäkään mitään tarvi. Ostan itse mitä haluan. En ole koskaan saanut toivelahjoja, joten en osaa toivoa muilta sellaisia. Saan jotain pikkupaketteja ystäviltä.

Minulla on äitini ja harvojen valittujen kanssa periaate, että ei ostella välttämättä ollenkaan lahjoja toisillemme. Muut asiat merkitsevät ihmisissä enemmän kuin se, että ostetaan sen takia jonakin päivänä jotakin toiselle ja odotetaan vielä saavan itsekin jotakin takaisin, koska "silloin nyt kaikki vaan ostaa juttuja toisilleen!".

Joo, ihan turhaa. Kaikkea on nurkat täynnä.

Sama mulla. Oon ostanu itselleni joululahjan. Muuta en vaan tarvitse.

Minulle ei ole tarvinnut ostaa 30 vuoteen. Opiskelin tuolloin 90 -luvulla oikiksessa ja tuntui tyhmältä, että isä antoi ns. kuukausirahaa 200 markkaa/kk + asuin vanhempien ostamassa yksiössä ja sitten olisin ostanut vanhemmille heidän antamilla rahoilla heille lahjoja ja saisin takaisin lahjoja, jotka olisivat olleet epäsuhteessa rahallisesti omaan ostokykyyni. 

Tuolloin 90 -luvun opiskeluaikoina luovuttiin lahjasysteemistä perheen sisällä. Kaikille olen asian sanonut vuosien varrella, että ei lahjoja. Hyvin on pitänyt. Tosin yksi exä osti mulle valurautapannun ja  -padan, kun olin siitä puhunut vuosien saatossa. 

Olen sinkku ja ei lapsia. Joten senkään suhteen ei ongelmia. Minulla kyllä varaa ostaa itselleni, mitä haluan.

Tosin sen verran tilanne muuttunut, että siskolla 10 v ja 4 v pojat. Heille antanut syntymistään lähtien rahaa jouluisin ja synttäreillä. En paljoa (osittain vanhempien toiveesta, osittain oman ajatuksen mukaan. 10 -v synttäreille asti 50 e ja nyt sitten vanhemmalle 80 tuosta synttäreistä). Tuo vanhempien toive on tosi asia, sillä heidän perheessä lasten pitää laittaa saamistaan rahalahjoista 5 % (vai oliko 10 ?) hyväntekeväisyyteen, 10 % säästöön ja lopuilla saa ostaa, mitä haluaa...

Mutta itselleni en siis ole vuosikymmeniin halunnut yhtään mitään. 

F

Täällä. Ollaan sovittu, ettei miehenkään kanssa osteta lahjoja toisillemme. Aika moni pitää sitä outona.

Sama täällä. Hemmottelen kuitenkin rakkaitani jouluna, epäitsekäs kun olen

https://areena.yle.fi/1-50318096

Täällä myös yksi joka on sopinut jo aikoja sitten ettei aikuisille osteta mitään.

Lapsenlapsille jotain tulee ostettua mutta nekin ovat jo siinä iässä että on vaikea keksiä mitään järkevää.

Itse halusivat vain rahaa ja karkkia.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Koen olevani pohjaton kankkulankaivo, johon mikä tahansa kiva vain hukkuu. Tai kuin suu, jossa jokainen suupala muuttuu tuhkaksi ja viini happamaksi.

Nauroin tälle ihan liikaa 😄 hyvää joulua.

En tykkää että minulle ostetaan mitää jouluna. En tykkää itse ostaa mitään kenellekään. Minä en vain jotenkin yhdistä tavaraa välittämiseen, en millään tavalla. Minulle riittää ihmisten läsnäolo.

Sama. Minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen. Jos saan jotain tavaraa, niin melko todennäköistä on, että ne joutuvat välittömästi esim roskalava -ryhmän kautta uuteen kohteeseen.

Vanhempien ero jälkeen 3v en saanut joululahjoja. Koulussa oli kamalaa joulun jälkeen kun opettaja kyseli joululahjoista eikä ollut mitään muuta saanut kuin seurakunnan mätä omena ja lakritsi paperi pussissa. 

Mitään jouluperinteitä ei ollut eikä joulua ollenkaan. Mieheni kanssa vasta meillä on ollut jouluperinteet ja rakastan laittaa koristeita ja joulu ruokaa. 

Eipä sitä aikuisena miehenä enää mitään tarvitse. Kivempi antaa muille, etenkin lapsille.

Nro 8 jatkaa...

Muutenkin tuo lahjojen osto tuotti hirveää stressiä ja jo ennen tuota lahjaostokieltoa olin jo päätynyt tulokseen, että teen itse. Tein sinappia, marinoituja valkosipuleita, kudoin joulutonttuja koossa 50 cm, jne. Tonttu, jonka tein 35 vuotta sitten 14 -vuotiaana, on taas (kuten joka joulu) saanut tädilläni Sodankylässä aitiopaikan sohvan nurkassa joulukoristeena. Kauhea näperrys oli noissa tontuissa. Pullukka (pumpulia) tonttu, eri väreineen, lakkeineen, lyhtyineen, lahjapaketteineen.... Yhden tekemiseen meni noin 3 viikkoa. Tein niitä muistaakseni 5. 

F

Aika harva tarvitsee mitään.

Lapsetkin saavat järjettömiä määriä. Kun äiti laittaa 150, isältä, toiselta mummolta 150, toiselta mummolta 150 e, kummeilta yht. 150 e.... sitä miettii, mitä ihmettä sillä rahalla tekee...

En halua enkä tarvitse mitään minäkään. Lahjon ystäviä ja lapsia leipomuksilla ja muulla pienellä, itse tehdyllä jouluisella ruualla ja ehkä karkilla. Hyvin on kelvannut! :) Lapset saavat myös hyvin pienen summan rahaa tilille, ei ehkä heti käytettäväksi... toivottavasti. Köyhänä ei ole varaa tuohon 150 e/nenä, 20 - 50 e korkeintaan, mutta siitä silti ilahdutaan. Tärkeintä eivät ole lahjat eikä raha, itse teen mielelläni jotain hyvää (josta tiedän muidenkin pitävän). Minusta se ilmaisee välittämistä ja toisten huomioonottamista.