Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni nollana - yhden elämässään epäonnistuneen vuodatus
13.05.2014 |
En ole itsetuhoinen enkä suunnittele moista tällä hetkellä, mutta elämäni on hyvin surkeaa enkä pysty näkemään tulevaisuuttani monen vuoden päähän. Lukion jälkeen en ole tehnyt elämälläni yhtään mitään. Syön, käyn lenkillä ja huolehdin näennäisesti perustarpeistani mutta elämä on silti kuin juoksumatolla juoksemista enkä etene metriäkään. Samaan aikaan kaverini pääsivät opiskelemaan, saivat töitä, löysivät seurustelukumppanit. En kateellisuudessani kestänyt ja katkaisin kaikki kaverisuhteenikin.
Lapsuuttani leimasi kontrolloiva isä. Olen aina kokenut olevani pettymys isälleni. Häpeän itseäni ja kaikkea mitä teen. Vanhemmiten tunne on pahentunut ja nykyään olenkin aika surkea ilmestys: yli parikymppinen, ei koulutusta, ei töitä, ei suhteita, ei ystäviä, ei ajokorttia, en ole koskaan käynyt edes ulkomailla. Tunnen olevani surkea, niinkuin kieltämättä olenkin. Kokemusten puute on aina aiheuttanut alemmuudentunteita ja seurustelemattomuus todistanut sen ettei minua voi näköjään rakastaa kukaan, ei oma perhe eikä muutkaan. Tai no, tuo suretti lähinnä teini-iässä, ei nykyään niinkään.
Kaikesta huolimatta haluaisin edes kerran yrittää. Olen saavuttanut pisteen jossa joko yritän tai luovutan täysin - jos tiedätte mitä tarkoitan. Minulla on joitakin unelma ja ensiksi haluaisin täysin uusiin ympyröihin. Ympyröihin, jossa minua ei tunneta koulukiusattuna surkimuksena. Minulla on magnan yo-paperit ja hyvä kielitaito joten olen miettinyt ulkomaille opiskelemaan lähtöä. Mutta taas, minulla ei ole rahaa, joskaan ei ole velkaakaan. Töitä olen etsinyt ja hakemuksia lähettänyt muutaman kuukauden ajan, mutta laihoin tuloksin.
Kellään mitään kommentoitavaa tai vastaavia tositarinoita kerrottavanaan? Joskus, kuten nyt, näen vähän valoa tunnelin päässä ja usein taas ajatukset kiertää samoja, mustia uria.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:04"]
Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Elämä on sitä mitä siitä tekee!
Heräsin samassa tilanteessa kun yhtäkkiä täytin 30v. Olin pahasti koulukiusattu ja kesti 30v saakka päästä siitä yli. Sitten havahduin kun 30 tuli täyteen, elämässäni ei ollut mitään, ei uraa, ei perhettä, ei yhtään mitään muuta kuin haave. Lähdin toteuttamaan haavetta, pyrin yliopistoon unelmieni alalle, löysin miehen, saimme 2 lasta, Sain unelmien työn ja nyt asumme kauniissa kodissa. Haaveet voivat toteutua, jos niiden eteet tekee paljon työtä!
Tsemppiä elämään, sulla on vielä hyvin aikaa!
[/quote]Ja tästä kirjoituksesta oli totta....ei mikään. Tai sitten muistelet aikaa kaukana menneisyydeasä. Nykypäivänä työelämä on niin kovaa, että ellei tutkintosi ole lääketieteellisestä tai muutamasta muusta valikoidusta tdk: sta ei kypsemmällä iällä opiskelleella ole mitään jakoa päästä koulutustaan vastaaviin töihin jos ei pitkää uraa ja suhteita samalta alalta ole jo takana.
[/quote]
Samaan kiinnitin itsekin huomiota.
Tosin se "kaunis koti" voi olla miehen tuloilla hankittu ja lapsia saa toosaa raottamalla.
Jos sen sijaan lähtee kypsällä iällä opiskelemaan yliopistoon, se on kyllä hyvä, joskin kallis harrastus, mutta koulutusta vastaaviin töihin on aivan turha hakea.
Just not going to happen.
Tällaisille on opintojen jälkeen tarjolla ainoastaan työkkärin koulutukseenohjausta lähihoitaja- yms. perustason tehtäviin. Ikääntynyt työtön ei pääse "parempiin" töihin, vaikka olisi lukenut 5 maisterin tutkintoa.
Niin se vain menee, hakijaa on niin paljon, että vuoro ei tule koskaan, oli paperit mitkä oli.
[/quote]
Kyllä esim. sosiaalityöntekijäksi vanhemmalla iällä opiskelleelle koulutusta vastaavia töitä riittää! Ja on omakohtaista kokemusta.
[/quote]
Ei juurikaan lohduta dippainssi + kauppatieteilijätaustalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas on masentajat liikkeellä. No tervehdys vaan kaikille, täällä eräs, joka meni yliopistoon nelikymppisenä, alkoi tehdä alan töitä jo parin vuoden kuluttua, ja tekee niitä edelleen jo viisikymppisenä. Tällä alalla on äärimmäisen vähän työsuhteisia työpaikkoja muutenkin, joten toiminimi piti perustaa, mutta itse asiassa se ei haittaa, sillä on ihan kivaa olla oma herransa (rouvansa?). Ja niin vain olen pärjännyt, töitä riittäisi enemmän kuin ehdin tekemään. Vaikeitakin aikoja on ollut, mutta sitkeä työ mieluisen alan parissa on kantanut hedelmää, tuonut osaamista ja mainetta.
Suosittelen ihan kaikille ihmisille, että uskaltaisivat tutustua kunnolla tuohon muukalaiseen omassa kehossaan - itseensä! - ja omiin vahvuuksiinsa. On turhaa jäädä jauhamaan niitä ajatuksia, ettei kelpaisi mihinkään, sillä kyllä jokainen jotain osaa ja lisää voi oppia. Etsi mieluummin vahvoja puoliasi äläkä märehdi heikkouksiasi. Ulkomaille lähteminen voi olla erinomainen ratkaisu, sillä jo ympäristön vaihtuminen virkistää ja tuo uusia ideoita ja näkökulmia. Uudessa ympäristössä voi löytää itsestään yllättäviä uusia piirteitä ja lahjakkuuksia, joiden olemassa olosta ei ennen tiennytkään. (Minäkään en tiennyt yhtään mitään piilevistä kyvyistäni, ennen kuin rupesin tekemään näitä hommia!) Älä anna masentajien masentaa. Uuden yrittäminen vaatii aina rohkeutta, mutta mitä voitat jäämällä jumiin nykytilanteeseesi?
Minä olen yli kolmekymppinen, yksinäinen mt-ongelmainen nainen, lukion jälkeen kaupan kassalla vierähti noin kymmenen vuotta, yliopistoon pääsin mutta siellä opiskelusta ei tullut mitään :( Sairastan siis vaikeaa, toistuvaa masennusta :( Kuule, sinä olet vielä nuori, voit todellakin tehdä jotain. Ainiin olen siis myös rankasti koulukiusattu, joka piinaa synkkinä ajatuksina vieläkin :( Itsekin elättelen yhtä unelmaa, ja toivon saavani tarpeeksi voimaa sen toteutukseen, en halua jäädä sairaseläkkeelle millä nyt olen.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 01:33"]
Minä olen yli kolmekymppinen, yksinäinen mt-ongelmainen nainen, lukion jälkeen kaupan kassalla vierähti noin kymmenen vuotta, yliopistoon pääsin mutta siellä opiskelusta ei tullut mitään :( Sairastan siis vaikeaa, toistuvaa masennusta :( Kuule, sinä olet vielä nuori, voit todellakin tehdä jotain. Ainiin olen siis myös rankasti koulukiusattu, joka piinaa synkkinä ajatuksina vieläkin :( Itsekin elättelen yhtä unelmaa, ja toivon saavani tarpeeksi voimaa sen toteutukseen, en halua jäädä sairaseläkkeelle millä nyt olen.
[/quote]
Minä toivon sinulle voimaa.
Ja tiedätkö, jotenkin lukiessani tekstiäsi huomasin, että olet vahvempi kuin mitä luulet olevasi.
En tiedä satuitko törmäämään aloittamaani viestiketjuun, jossa vastasin ihmisille. Olen aloitteleva intuitisti (en ole keksinyt muutakaan sanaa tälle, että joskus tunnen intuitiivisesti asioita jos vaikka luen jonkun kirjoituksia tmv.).
Liittyykö unelmasi Etelä-Afrikkaan? Tällainen tunne minulle nimittäin nousi.
Olet rannalla ja vedät jotain henkisen hyvinvoinnin ryhmää. Itsehoitoon opastaminen kuuluu opintojesi loppuvaiheeseen. Liikuntaa, meditaatiota, aurinkoa, luontoa.
En tiedä, mutta jotain sinussa on :)
Paljon keltaista.
Hyvää jatkoa sinulle. Nuku hyvin.
Hyvin tutulle kuulostaa. Olen noin kolmekymppinen ja epäonnistunut niin monessa asiassa. Isäsuhteeni on jokseenkin samanlainen. Emme ole enää tekemisissä.
Ensimmäisen toisen asteen tutkinnon suoritin vasta 24-vuotiaana. Palkkatyöhön en ole koskaan päässyt, mutta ilmaiseksi työvoimaksi sentään kelpaan. Olen huono muodostamaan kaverisuhteita, vaikka tulen kyllä toimeen muitten kanssa. Kerran olen seurustellut vakavasti. Sen jälkeen elämässäni on ollut muutama pari kuukautta kestänyt "säätö". Nyt olen ollut kolme vuotta yksin. Olen jo luopunut haaveesta omasta perheestä. Kumppanin löytämistä vaikeuttaa eniten se, että en ole hyvännäköinen. En ymmärrä mikä tarkoitus minulla on tässä maailmassa, mutta mukana olen. Ja sanon vielä sen, että minulla ei ole koskaan ollut itsetuhoisia ajatuksia enkä koe olevani masentunut. Et ole yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos oot terve, niin sulla on vielä kaikki mahdollisuudet käsissä. Itse oon sua vanhempi ja ihan totaaliluuseri. Olen sairastellut viimeiset kymmenen vuotta ja sairauksia kertyy vaan lisää ja pääkään ei enää toimi. Aina kun on yrittänyt jotain, niin kohta vedetään matto jalkojen alta uuden sairastelun muodossa. Tiedän ettei minusta tule enää ikinä mitään, joku kirous kai langetettu päälle tai jotain. Mutta terveenä ja ilman kirouksia sulla on hyvätkin mahdollisuudet edetä ja pärjätä. Tsemppiä!
Peli ei ole menetetty. Kela maksaa ulkomaille opintorahaa, selvittele koulutusmahiksia (cimo). Olet takertunut menneisyyteen, nyt on aika heittäytyä. Älä mieti saatkobystäviä, niitä saat aivan varmasti. Vaikka kavereillasi on erilaiset elämäntilanteet, tulet huomaamaan, että myös sinä tulet saavuttamaan ne kaikki samat asiat, ennemmin tai myöhemmin. Hienoa, että urheilet, siitä olen sulle kade ;) Sinä teet ja sinä pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä ei vielä voi todeta epäonnistuneensa elämässään, koska suurin osa siitä on vielä elämättä! Olet vielä nuori ja monta polkua valittavana. Tavoitteita ja unelmia pitää olla. Virhe olisi tuossa vaiheessa luovuttaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:01"]
Tsemppiä!
[/quote]Älkää olko niin passiivis-agressiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle sen verran, että ei tarvitse tehdä mitään jos ei huvita. Omaa mainetta ja lyhenevää elämää on turha miettiä. Ne menevät kyllä molemmat, ja mysteeri jatkuu. :D Ota rauhassa. Ulkomailla ei ole mitään ja naiset on pääosin pettureita. Älä keskustele muiden ihmisten kanssa, vaan vetäydy sykkyrään, sellaiseen jossa viihdyt nykyistä paremmin. Patoa liiat ajatukset ja keskity pariin pikku asiaan kuten seksifantasiaasi tai ruoanlaottoon. Jos herätessä mieli on levinnyt takaisin nukkumaan tai kylmää vettä korvaan 20sek. Kaikki muuttuu paremmaksi kun nappi napsahtaa otsassa ja julma peli on onnellisesti menetetty. Näin käy itseasiassa muillekin. Älä ota kirjaimellisesti.
Ok, sulla on ollut kurja lapsuus, mutta ei sun tarvi jäädä siihen rämpimään loppuiäksesi. Sä voit päästä ylös ja aloittaa hyvän elämän. Psykologi vois olla hyvä juttu, saisit rauhassa puhua kaikesta, ja sitten jättää sen taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottu en suosittele ulkomaille lähtöä sinulle, kun et kerta Suomessakaan pärjää. Ulkomailla on haastavampaa.
Samoin en suosittele yliopistoa, se vaatii liikaa oma-aloitteisuutta erityisesti myöhemmän työllistymisen suhteen. Moni jolla ei ole rahkeita yliopistoon sinne kuitenkin menee. Tutkinnon suorittaminen on se helppo juttu, sen hyödyntäminen pääsemällä oman alan töihin on se missä rahkeet mitataan.
Mutta suosittelen sinulle jotain AMK-tutkintoa. Monet eivät hyödynnä AMK-tutkinnon koko potentiaalia, sen kautta voi lähteä vaikka vaihto-opiskelemaan jota myös suosittelen sinulle jos ulkomaat kiinnostaa. Helpompi lähteä Suomesta ekan kerran ulkomaille kun on joku oikea tarkoitus ja ihmisiä neuvomassa. Selvitä vaikka onko peruutuspaikkoja tai erillishakua yms jo syksylle.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 05:40"]
Rehellisesti sanottu en suosittele ulkomaille lähtöä sinulle, kun et kerta Suomessakaan pärjää. Ulkomailla on haastavampaa.
Samoin en suosittele yliopistoa, se vaatii liikaa oma-aloitteisuutta erityisesti myöhemmän työllistymisen suhteen. Moni jolla ei ole rahkeita yliopistoon sinne kuitenkin menee. Tutkinnon suorittaminen on se helppo juttu, sen hyödyntäminen pääsemällä oman alan töihin on se missä rahkeet mitataan.
Mutta suosittelen sinulle jotain AMK-tutkintoa. Monet eivät hyödynnä AMK-tutkinnon koko potentiaalia, sen kautta voi lähteä vaikka vaihto-opiskelemaan jota myös suosittelen sinulle jos ulkomaat kiinnostaa. Helpompi lähteä Suomesta ekan kerran ulkomaille kun on joku oikea tarkoitus ja ihmisiä neuvomassa. Selvitä vaikka onko peruutuspaikkoja tai erillishakua yms jo syksylle.
[/quote] Kannustusta parhaimmillaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 05:40"]
Rehellisesti sanottu en suosittele ulkomaille lähtöä sinulle, kun et kerta Suomessakaan pärjää. Ulkomailla on haastavampaa.
Samoin en suosittele yliopistoa, se vaatii liikaa oma-aloitteisuutta erityisesti myöhemmän työllistymisen suhteen. Moni jolla ei ole rahkeita yliopistoon sinne kuitenkin menee. Tutkinnon suorittaminen on se helppo juttu, sen hyödyntäminen pääsemällä oman alan töihin on se missä rahkeet mitataan.
Mutta suosittelen sinulle jotain AMK-tutkintoa. Monet eivät hyödynnä AMK-tutkinnon koko potentiaalia, sen kautta voi lähteä vaikka vaihto-opiskelemaan jota myös suosittelen sinulle jos ulkomaat kiinnostaa. Helpompi lähteä Suomesta ekan kerran ulkomaille kun on joku oikea tarkoitus ja ihmisiä neuvomassa. Selvitä vaikka onko peruutuspaikkoja tai erillishakua yms jo syksylle.
[/quote] Kannustusta parhaimmillaan...
[/quote]Eikö se ole hyvä, että joku kirjoittaa realistisesti näiden vaaleanpunaisten, varmasti hyvää tarkoittavien "pusi pusi nami nami, elämäsi muuttuu satavarmasti parempaan kunhan pääset opiskelemaan, kaikki on sinulle mahdollista ja yksin et tule jäämään" -unelmahöttöjen väliin.
Ja aloittajalle, ei pahalla, mutta kannattaa ehkä miettiä onkohan sulla esim. jokin persoonallisuushäiriö. Tuo välien katkaisu kateuden vuoksi kaikkiin kavereihin voisi viitata siihen. Silloin ei pelkkä asuinpaikan vaihto ja uuden elämän aloittaminen välttämättä auta kovinkaan pitkälle, vaan toistat samat virheet yhä uudelleen. Nim. been there, done that...
Kylmiä kommentteja :/
Hae johonkin yliopistoon täällä tai ulkomailla. Sitten samalla haet töitä.
Minä suosittelisin sulle askensio -meditaatiokurssia että pääsisit tuosta käsityksestä että sinä ja elämäsi olisitte jotenkin huonoja. Kallista on, mutta sieltä voisit saada ihan oikeasti hyvät eväät nuosta tuollaisestakin kuopasta. Saattaa vaikuttaa ihan huuhaalta, mutta tuollaisessa tilanteessa et taida omin voimin päästä irti noista ajatuksistasi ja käsityksistäsi itsestäsi ja elämästäsi. Jos kurssi ei kiinnosta niin suosittelen Eckhart Tollen kirjoja, tai aloita vaikka katselemalla YouTubesta miehen videoklippejä. Et menetä mitään jos kokeilet, ja voit voittaa onnellisen elämän kaikista keksimistäsi puutteista huolimatta. Lytätkää minkä haluatte <3
Alue: Aihe vapaa
Osaat ainakin kirjoittaa hyvin, voit hyvinkin olla keskivertoa älykkäämpi tapaus. Voi että, en oikein osaa auttaa mutta toivon että alat opiskella jotain, tai sitten että haet jotain työtä tai menet työharjoitteluun. Muistan sen tunteen lukion vikalla kun ahdisti, enkä keksinyt mitä elämältä haluan, mitä alan opiskella, mihin minulla on oikeasti rahkeita? Minunkaan vanhemmat eivät osanneet kannustaa tai auttaa löytämään omia vahvuuksiani, vaikka muuten ihan ralastava koti olikin. Jotenkin oli niin yksinäinen olo, vastuu omasta elämästä painoi. Opiskelin taidetta, valmistuin siis melkolailla tyhjän päälle ja kun tiesin etten taiteella elantoa saa niin menin töihin kauppaan. Ihan mukavaa sekin on ollut, ei mikään unelma-ammattini, mutta jostainhan sitä rahaa on revittävä. Teen siis työtä vain kun on pakko, ja vapaa-ajalla harrastan ja onhan minulla perhekin. Pienten lasten kotiäitinä olen huomannut yhteisöllisyyden tärkeyden, en varmaan kestäisi tätä arkea ilman seurakunnan perhekerhoja ja mll-kahviloita. Siellä on tutustunut muihin vanhempiin ja tunnen kotipaikkani nyt paljon läheisemmäksi.
jokainen haluaa olla hyödyllinen ja tärkeä, sinun kannattaisi varmasti hakeutua johonkin missä koet niitä tunteita. Uskon että tapaat varmasti jonkun sitten kun olet saanut omanarvontunteesi kohoamaan. Halaus!