Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät tuoneet iloa elämääni
19.12.2020 |
Taidan stressata lapsista enemmän, kuin nauttia, en suosittele lasten hankintaa kenellekään kotikasvatuksessaan kaikesta syyllistetylle 😢
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä stressaat lapsissa?
Ihan kaikkea. Ymmärtävätkö he kun sanon heille että älä tee sitä, älä tee tätä, jos eivät, menee hermo, eikä se ole kivaa, stressaan sitä, millainen heidän tulevaisuutensa tulee olemaan, tulevatko olemaan onnellisia ja tulevatko tekemään lyhytnäköisiä ja itseään vastaan kääntyviä valintoja...kaikkea.
”Muista että ne kaikki suurimmat kauhut on sun toiveides peilikuvat - käännä ne, ja kädestäs löydät onnen avaimet.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan lapsi pohjimmiltaan sirkustirehtööriä kaipaa vaan haluaa nähdä vanhempansa silmissä rakkauden ja ihailun itseään kohtaan. Tarjoa sitä.
En ihaile heitä paitsi hyvin harvoin. Noinko katsotte lapsianne jos oma arkenne sakkaa lapsen hitauden takia?
Vierailija kirjoitti:
Niin ei ne tuo iloa kun on opetettu suorittamaan oikein. Olet jatkuvasti kokeessa missä arvoidaan suorituksesi. Toisaaltaan hyvä puoli on se, että lapsesi todennäköisemmin jää henkiin uimareissulla ja muissa elämän aktiviteeteissa kun sinä et elä etkä nauti lasten kanssa vaan ymmärrät olevasi työssä. Nämä elämästä nauttijathan on ihan leväperäisiä ja hälläväliä ihmisiä. Lapset on täysin hylättyjä. Siksi ne nauttiikin elämästä kun ei mikään paina mieltä ja elävät ilman minkään kriteerien täyttämistä.
Niin, minun äitini vaati suorittamaan kaiken oikein. En kuitenkaan usko, että lapseni huonossa vapaudessaan tulevat olemaan oikeasti onnellisia. Siinä tapauksessa kaikki nämä moraalittomat ihmiset esim. tempaareissa olisivat onnellisuuden ytimessä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinulle kasvun alku. Et ole enää lapsi, vaan vanhempi. Sinä tuot iloa heidän elämäänsä. Eikö se riitä? Mitä odotit?
Miten niin minä vanhempana tuon iloa heidän elämäänsä? Ei minulla ole mitään takeita siitä. Esim. oman äitini elämääni tuoman ilon saldo on nehägatiivinen ja hän kokee olleensa tosi hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ei ne tuo iloa kun on opetettu suorittamaan oikein. Olet jatkuvasti kokeessa missä arvoidaan suorituksesi. Toisaaltaan hyvä puoli on se, että lapsesi todennäköisemmin jää henkiin uimareissulla ja muissa elämän aktiviteeteissa kun sinä et elä etkä nauti lasten kanssa vaan ymmärrät olevasi työssä. Nämä elämästä nauttijathan on ihan leväperäisiä ja hälläväliä ihmisiä. Lapset on täysin hylättyjä. Siksi ne nauttiikin elämästä kun ei mikään paina mieltä ja elävät ilman minkään kriteerien täyttämistä.
Niin, minun äitini vaati suorittamaan kaiken oikein. En kuitenkaan usko, että lapseni huonossa vapaudessaan tulevat olemaan oikeasti onnellisia. Siinä tapauksessa kaikki nämä moraalittomat ihmiset esim. tempaareissa olisivat onnellisuuden ytimessä.
Siis Temppareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä stressaat lapsissa?
Ihan kaikkea. Ymmärtävätkö he kun sanon heille että älä tee sitä, älä tee tätä, jos eivät, menee hermo, eikä se ole kivaa, stressaan sitä, millainen heidän tulevaisuutensa tulee olemaan, tulevatko olemaan onnellisia ja tulevatko tekemään lyhytnäköisiä ja itseään vastaan kääntyviä valintoja...kaikkea.
”Muista että ne kaikki suurimmat kauhut on sun toiveides peilikuvat - käännä ne, ja kädestäs löydät onnen avaimet.”
Siis mitä?
Vierailija kirjoitti:
Hyi saasta tätä nyt sitten ripuloit tänne koko päivän.
Olitko itse ei-toivottu lapsi, vai mikä tässä triggeröi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinulle kasvun alku. Et ole enää lapsi, vaan vanhempi. Sinä tuot iloa heidän elämäänsä. Eikö se riitä? Mitä odotit?
Ja siis hkä odotin juuri sitä, että toisin iloa heidän elämäänsä, mutta sitten huomasin, että oh no, en varmaan tuokaan, koska siis jos he eivät kuuntele ja tee niin kuin sanon, en tuo todellakaan iloa heidän elämäänsä jne 😔🙁☹️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä vieläkään mielessä miltä se lasten nykyinen kohtelu tuntuu.
Ei.
Mielessä on Aina minä minä minä.
En minä käsittele heitä, vaan itseäni, se nyt lienee ihmisen oikeus? Vai kuka nämä minun tunteeni saa käsitellä?
Normaali ihminen ei toimi kuten sinä. Ja tunteinakin on enemmän lasten kokemukset. Jos siis on yhtään myötätuntoa ketään kohtaan.
Tunteina enemmän lasten kokemukset?
Ei, mun tunteissa ovat minun kokemukseni, minun tunteeni syntyvät minun kokemuksistani.
Koska sinä et koe myötätuntoa etkä rakkautta.
On vain minä minä.
Tästä syystä tulet aina olemaan ylsin ja onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelet minusta jotenkin oudosti. Ei lapsen tarvitse tuoda iloa vanhempansa elämään. Usein toki on niin, että vanhempi saa iloa siitä rakkaudesta ja läheisyydestä, mitä lapsen kanssa kokee. Lapsi tuo juuri tuota huolta, vastuuta, huolehtimista, kieltämistä, mitä koetkin. Se on vanhemman osa, valtava rakkaus ja ilo, mutta myös valtava vastuu ja huoli.
En ainakaan itse tajua, miten stressissä huutava ja raivoava vanhempi, joka nalkuttaa läksyistä ja ruokien maistamisesta ja ripeämmästä pukeutumisesta ja on väsynyt kaikkeen toisi ILOA lapsen elämään? Todella kornisti maalailtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet minusta jotenkin oudosti. Ei lapsen tarvitse tuoda iloa vanhempansa elämään. Usein toki on niin, että vanhempi saa iloa siitä rakkaudesta ja läheisyydestä, mitä lapsen kanssa kokee. Lapsi tuo juuri tuota huolta, vastuuta, huolehtimista, kieltämistä, mitä koetkin. Se on vanhemman osa, valtava rakkaus ja ilo, mutta myös valtava vastuu ja huoli.
Tämä on lapselle väärin. Hän saa siis kasvaa kokien olevansa taakka ja ei tuota edes iloa kun ei kuitenkaan suoriudu mistään toivotulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä stressaat lapsissa?
Ihan kaikkea. Ymmärtävätkö he kun sanon heille että älä tee sitä, älä tee tätä, jos eivät, menee hermo, eikä se ole kivaa, stressaan sitä, millainen heidän tulevaisuutensa tulee olemaan, tulevatko olemaan onnellisia ja tulevatko tekemään lyhytnäköisiä ja itseään vastaan kääntyviä valintoja...kaikkea.
”Muista että ne kaikki suurimmat kauhut on sun toiveides peilikuvat - käännä ne, ja kädestäs löydät onnen avaimet.”
Siis mitä?
Älä mieti, mitä pahaa lapsellesi voi tapahtua, vaan mieti mitä hyvää toivot heille. Mieti mitä hyvää ja onnellista voitte tehdä yhdessä. Mieti mistä olet kiitollinen. Muistele onnellisia hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan lapsi pohjimmiltaan sirkustirehtööriä kaipaa vaan haluaa nähdä vanhempansa silmissä rakkauden ja ihailun itseään kohtaan. Tarjoa sitä.
En ihaile heitä paitsi hyvin harvoin. Noinko katsotte lapsianne jos oma arkenne sakkaa lapsen hitauden takia?
Mihin sulla on muka kiire, ei mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet minusta jotenkin oudosti. Ei lapsen tarvitse tuoda iloa vanhempansa elämään. Usein toki on niin, että vanhempi saa iloa siitä rakkaudesta ja läheisyydestä, mitä lapsen kanssa kokee. Lapsi tuo juuri tuota huolta, vastuuta, huolehtimista, kieltämistä, mitä koetkin. Se on vanhemman osa, valtava rakkaus ja ilo, mutta myös valtava vastuu ja huoli.
Tämä on lapselle väärin. Hän saa siis kasvaa kokien olevansa taakka ja ei tuota edes iloa kun ei kuitenkaan suoriudu mistään toivotulla tavalla.
Ts. on paljon asioita, joista ei suoriudu toivotulla tavalla ja hänelle ollaan ilkeitä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan lapsi pohjimmiltaan sirkustirehtööriä kaipaa vaan haluaa nähdä vanhempansa silmissä rakkauden ja ihailun itseään kohtaan. Tarjoa sitä.
En ihaile heitä paitsi hyvin harvoin. Noinko katsotte lapsianne jos oma arkenne sakkaa lapsen hitauden takia?
Mihin sulla on muka kiire, ei mihinkään.
No töihin aamuisin. Ja aikoinaanhan lapsia vietiin tarhaan jne. Ja aikoinaan heillä oli kiire kouluun ja eskariin jne.
Narsistin tragedian syvässä ytimessä ollaan. Vaikka kaikki on koko ajan minäminää ja minunminun tunteet niin juurikin samasta syystä jää aina tyhjäksi ja yksinäiseksi koska siellä sisällä ei ole ketään, joka kykenisi suhteeseen muiden kanssa saatika rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sinulle kasvun alku. Et ole enää lapsi, vaan vanhempi. Sinä tuot iloa heidän elämäänsä. Eikö se riitä? Mitä odotit?
Ja siis hkä odotin juuri sitä, että toisin iloa heidän elämäänsä, mutta sitten huomasin, että oh no, en varmaan tuokaan, koska siis jos he eivät kuuntele ja tee niin kuin sanon, en tuo todellakaan iloa heidän elämäänsä jne 😔🙁☹️
Ei kenenkään lapsi kuuntele koko ajan mitä vanhempi sanoo, ja toimi juuri kuten on sanottu. Päinvastoin, toistoja tarvitaan satoja! Eikä se liity iloon tai rakkauteen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä stressaat lapsissa?
Ihan kaikkea. Ymmärtävätkö he kun sanon heille että älä tee sitä, älä tee tätä, jos eivät, menee hermo, eikä se ole kivaa, stressaan sitä, millainen heidän tulevaisuutensa tulee olemaan, tulevatko olemaan onnellisia ja tulevatko tekemään lyhytnäköisiä ja itseään vastaan kääntyviä valintoja...kaikkea.
”Muista että ne kaikki suurimmat kauhut on sun toiveides peilikuvat - käännä ne, ja kädestäs löydät onnen avaimet.”
Siis mitä?
Älä mieti, mitä pahaa lapsellesi voi tapahtua, vaan mieti mitä hyvää toivot heille. Mieti mitä hyvää ja onnellista voitte tehdä yhdessä. Mieti mistä olet kiitollinen. Muistele onnellisia hetkiä.
Tietenkin mietin, mitä pahaa heille voi tapahtua. En mieti, mitä hyvää, etten pettyisi, jos eivät siihen ylläkään.
Tunteina enemmän lasten kokemukset?
Ei, mun tunteissa ovat minun kokemukseni, minun tunteeni syntyvät minun kokemuksistani.