Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät tuoneet iloa elämääni
19.12.2020 |
Taidan stressata lapsista enemmän, kuin nauttia, en suosittele lasten hankintaa kenellekään kotikasvatuksessaan kaikesta syyllistetylle 😢
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä vieläkään mielessä miltä se lasten nykyinen kohtelu tuntuu.
Ei.
Mielessä on Aina minä minä minä.
Vierailija kirjoitti:
Eikä vieläkään mielessä miltä se lasten nykyinen kohtelu tuntuu.
Ei.
Mielessä on Aina minä minä minä.
En minä käsittele heitä, vaan itseäni, se nyt lienee ihmisen oikeus? Vai kuka nämä minun tunteeni saa käsitellä?
Niin, eihän lapsi mitään vanhempansa traumaa tai mielenterveysongelmia korjaa. Ennemminkin tuo ne pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet kertonut tämän jutun jo.
Vierailija kirjoitti:
Entä sinä lasten?
Koitan tuoda iloa, sellaista, mitä he haluavat. Mutta olen huono toimimaan sirkustirehtöörinä ja keksimään viihdyttävää tekemistä, koska inhoan itse kaikkea lapsellista tekemistä, missä ei jutella henkeviä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, eihän lapsi mitään vanhempansa traumaa tai mielenterveysongelmia korjaa. Ennemminkin tuo ne pintaan.
Niin on tuonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunteilla ole väliä vaan teoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä stressaat lapsissa?
Ihan kaikkea. Ymmärtävätkö he kun sanon heille että älä tee sitä, älä tee tätä, jos eivät, menee hermo, eikä se ole kivaa, stressaan sitä, millainen heidän tulevaisuutensa tulee olemaan, tulevatko olemaan onnellisia ja tulevatko tekemään lyhytnäköisiä ja itseään vastaan kääntyviä valintoja...kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on hyvin sanottu, että teot ratkaisee.
Miten kohtelet lasta, miten puhut hänelle, mitä teette yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tunteilla ole väliä vaan teoilla.
On tunteilla paljonkin väliä, paljon enemmän, kuin teoilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan lapsi pohjimmiltaan sirkustirehtööriä kaipaa vaan haluaa nähdä vanhempansa silmissä rakkauden ja ihailun itseään kohtaan. Tarjoa sitä.
Niin ei ne tuo iloa kun on opetettu suorittamaan oikein. Olet jatkuvasti kokeessa missä arvoidaan suorituksesi. Toisaaltaan hyvä puoli on se, että lapsesi todennäköisemmin jää henkiin uimareissulla ja muissa elämän aktiviteeteissa kun sinä et elä etkä nauti lasten kanssa vaan ymmärrät olevasi työssä. Nämä elämästä nauttijathan on ihan leväperäisiä ja hälläväliä ihmisiä. Lapset on täysin hylättyjä. Siksi ne nauttiikin elämästä kun ei mikään paina mieltä ja elävät ilman minkään kriteerien täyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä vieläkään mielessä miltä se lasten nykyinen kohtelu tuntuu.
Ei.
Mielessä on Aina minä minä minä.
En minä käsittele heitä, vaan itseäni, se nyt lienee ihmisen oikeus? Vai kuka nämä minun tunteeni saa käsitellä?
Normaali ihminen ei toimi kuten sinä. Ja tunteinakin on enemmän lasten kokemukset. Jos siis on yhtään myötätuntoa ketään kohtaan.
Hyi saasta tätä nyt sitten ripuloit tänne koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvin sanottu, että teot ratkaisee.
Miten kohtelet lasta, miten puhut hänelle, mitä teette yhdessä.
Niin, kaikissa noissa tunteet ovat paljon täekeämmät, kuin teot. Olen ollut molempien vanhempieni kanssa ja se, jonka tunne minuun oli myönteinen, oli hyvä vanhempi. Se, jonka tunne minuun oli kriittinen ja ikävä, oli paha ja huono vanhempi.
Tämä on sinulle kasvun alku. Et ole enää lapsi, vaan vanhempi. Sinä tuot iloa heidän elämäänsä. Eikö se riitä? Mitä odotit?
Sellainen kohtelu lapsuudessa aiheuttaa niin paljon stressiä, että lapset vain pahentavat syyllistymisentunteita, eivätkä tuota käytännössä juurikaan iloa 😔