Eroon vihan tunteesta

Ongelmani on, että todella vihaan tai inhoan monia ihmisiä ja asioita. En tiedä mistä tämä tunne johtuu, sillä olen aivan tavallinen nuori nainen, joka opiskelee yliopistossa. Olen onnellisessa parisuhteessa ja välit vanhempiini sekä ystäviini ovat kunnossa. Tämä viha kohdistuukin lähinnä tuttaviini, avomieheni sukulaisiin sekä ihmisiin, joita en lainkaan tunne. Inhoan myös monia asioita, esimerkiksi lihansyöntiä ja "väärien" asioiden kannattamista, esimerkiksi kokoomuksen tai kristillisdemokraattien äänestämistä.

Tässä esimerkki: jos tuttavani on raskaana, saatan toivoa hänelle keskenmenoa. Tai jos tuttavani menee kihloihin poikaystävänsä kanssa, toivon että heille tulisi pian ero. Tämä on aivan kamalaa ja olen yrittänyt päästä vihan ja ärsytyksen tunteistani eroon. Tiedän, että vihaiset ajatukset heijastuvat myös tunteisiin, ja jos ajattelisin iloisia ajatuksia, saattaisin myös tuntea iloa toisten onnistumisista. Olen yrittänyt ajatella ihania asioita tuttavistani ja avomieheni sukulaisista, mutta ei se vain onnistu! Ulospäin näytän kaikissa juhlissa, tapaamisissa sun muissa aina nauttivan tilanteesta ja olevan onnellinen toisten onnesta. Mutta kun en ole! Tämä on ihan uskomatonta, ja haluaisinkin kuulla, onko jollakin samanlaisia ongelmia ja mikä tähän kamalaan inhoon voisi auttaa. Sukulaiset ja tuttavat ovat kuitenkin minulle ystävällisiä ja ilmeisesti myös pitävät minusta, ja siksikin tunnen kamalaa oloa siitä, etten ajattele heistä samoin. 

En mielestäni ole toisille ihmisille kateellinen, sillä omassakin elämässäni ovat kaikki asiat kunnossa. Olen normaalivartaloinen ja muutenkin normaalin näköinen nuori nainen, suhteellisen älykäs, valmistun muutaman vuoden päästä hyvään ammattiin ja häät sekä oma talokin ovat suunnitteilla. Haluaisin saada kehitettyä itseäni ihmisenä ja oppimaan olemaan onnellinen toisten onnesta! Antakaa vain alapeukkua niin paljon kuin sielu sietää, tiedän itsekin olevani henkisesti kamala ihminen. Toivoisin kuitenkin neuvoja/kokemuksia, jotta voisin oppia iloitsemaan muiden onnesta.

Olen myös ajatellut, pitäisikö minun mennä jonnekin juttelemaan tuntemuksistani. Luultavasti lääkärit pitäisivät minua kuitenkin ihan sekopäänä, jos varaan ajan sitä varten, että tunnen vihaa muita ihmisiä kohtaan esimerkiksi sen takia, että he eivät tajua kouluttautua hyvään ammattiin, syövät lihaa, eivät huolehdi ympäristöasioista ja äänestävät kokoomusta. Ihan hullua!