Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita joilla on vaikeuksia elämänhallinnan kanssa? Olenko ihan "normaali"?
12.05.2014 |
Eli, olen ihan aikuinen (27v) ja koen, että minulla on edelleen elämänhallinnan kanssa ongelmia. Välillä saan ryhdistäydyttyä oikein kunnolla, mutta niin kovin helposti elämä taas lipuu täyteen kaaokseen. En saa laskuja maksettua, raha-asioita hoidettua (luottotiedot menneet holtittoman rahankäytön seurauksena), kotia pidettynä siistinä, hoidettua perusasioita ajoissa, jne jne. En tee ruokaa säännöllisesti, syön välillä pelkkää "roskaa" päiväkausia, sitten taas innostun ja kokkaan päivittäin 4h. Usein juuri innostun jostain, touhuan sen parissa 24/7 viikon, sitten taas kiinnostus lopahtaa ja asiat jää levälleen. Ylipäänsä sellainen arkinen asioidenhoito on itselleni vaikeaa ja minulla ei ole koskaan minkäänlaisia rutiineja elämässä - enkä pysty pitään kiinni niistä, jos koitan sellaisia kehittää.
Tämä ylläovela listaus on vähän kärjistetty, en elä missään kaatopaikassa tms, mutta koen, että monelle tämä ns. perustilanne (laskut maksettu ajoissa, asiat hoidettu ajallaan, hammaslääkäri säännöllisesti, veroilmoitukset palautettu, kotiruoka tehty, kodin siivoaminen jne) on itselleni työn ja tuskan takana, ja lipsun jatkuvasti siitä vaikka kuinka lupaisin itselleni mitä. Elämässäni ei ole oikestaan mitään rutiineja (ei ole säännöllistä työaikaa edes), ja vaikka olisi, niin en silti osaa syödä aamiaista, siivota kotia tai ylipäänsä tehdä mitään SÄÄNNÖLLISESTI. Toivoisin kovasti olevani vähän säntillisempi ihminen, sellainen jolla on oman elämänsä langat käsissä, mutta en vaan ole sellainen. Nyt olen saanut tätä siivoamisasiaa hieman muutettua, mutta ennen siivosin kodin oikeesti vasta silloin, kun se oli siinä pisteessä, että siivouksessa meni tunteja kerralla.
Minulla ei ole lapsia.
Onko täällä muita kaltaisiani? Voiko tämä kertoa esim. adhd:sta? Miksi olen tällainen surkimus, vaikka päätän kerran viikossa ryhdistäytyväni?
Kommentit (53)
hei, et kertonut mitään siitä, että opiskeletko tai käytkö töissä. Jos teet jompaa kumpaa, ja jaksat mennä päivittäin työ- tai opiskelupaikalle ajoissa, sekin on jo jotain. Miksi sulla ei ole koskaan elämässäsi ollut mitään rutiinia, edes lapsuudenkodissa? Sulla ei ilmeisesti ole vielä perhettä, joten varmaan ihan hyvä aika miettiä tällaisia. Perheen kanssa kun on järkevää luoda jonkinlaiset rutiinit, muuten menee liian vaikeaksi. Voihan sulla olla jonkinlainen keskittymishäiriö, sitäkin voit tietty selvittää, mutta luulen että kyseessä on enemminkin vain tottumattomuus rutiineihin ja asioiden pitkittäminen tapana. Voit muuttaa tapojasi, vaikka se onkin vaikeaa, varmaankin tarvitset siihen jonkun läheisen tukemaan muutosta, joka voi sua tsempata ja kysellä kuinka menee...olisiko tällainen mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen. Saan kuitenkin muuten paljon aikaan, mulla on akateeminen koulutus ym. Mutta en saa siivottua, unohtelen kaiken, mitään lippulappusia en jaksa vaan hukkaan ne. Luottotiedot on kunnossa, eikä mitään kummoisia vaikeuksia ole tästä ollut, hävettää vaan.
Mulla vastaavaa ja add:n mahdollisuutta olen miettinyt. Samoin kilpariarvot olis tarkoitus tsekata. Kunhan vaan saisin aikaiseksi...
Toi on ihan tavallista perheettömän ihmisen arkea, varsinkin, jos epäsäännölliset työajat. Voit päättää alkaa pitää kiinni jostain rutiineista. Harvalla ihmisellä on mitään suurempia inspiraatioita laskujen maksuun, arkiruoan laittamiseen tai siivoamiseen. Ne vaan on välttämättömiä, varsinkin jos on perhe. Silloinhan on vastuussa muistakin kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löydän samoja piirteitä itsessäni. Raha-asiat olen aina hoitanut ok, mutta muu elämänhallinta on ollut ihan levällään. Olen jossain vaihessa asunut suorastaan kaatopaikkaolosuhteissa, ja myös ollut todella vakavasti masentunut.
Join jossain elämänvaiheessa melko runsaasti, masennukseen. Kun sitten lopetin sen, sain jonkinlaista tolkkua ja rotia elämääni ihan vaan senkin vuoksi että ettei mennyt yli puolta viikkoa juomiseen ja siitä toipumiseen. Aloin pikkuhiljaa siivoilemaan säännöllisemmin ja nyt se menee jo melkein yskimättä. Välillä kertyy tekemistä mutta kotini ei enää missään nimessä ole kuin kaatopaikka.
Pelkään ettei minusta ole koskaan äidiksi. Ei yksinkertaisesti vaan ole. En voisi kuvitellakaan hoitavani kodin, käyväni töissä, hoitavani lapset ja vielä kenties jumppaamaan kaikki liikenevät vapaasekuntit, ja lisäksi matkustelemaan kaikki viikonloput kuten kunnon ihmiset tuntuu tekevän. Kun olin töissä, työ ja eräs pari kertaa viikossa tapahtuva harraste vei minusta aivan kaiken energian. Väsyn todella vähästä. Minulla on myös suunnattomia vaikeuksia nousta aamuisin ylös sängystä. Mutta kuitenkin tahtoisin elää kuten normaalit ihmiset, ja ensimmäinen askel siihen suuntaan on nousta ylös ihmisten aikoihin. Joka aamu kellon soidessa kuitenkin havaitsen, että tänäänkään ei ole yhtään ainoaa tarpeeksi hyvää syytä nousta ylös, ja jään nukkumaan. Siis haluan vaipua takaisin unimaailmaan, pois tuskan ja elämän tyhjyyden ulottuvilta, ja herään vasta tuntien päästä, jolloin oloni on entistä huonompi koska en onnistunut edes heräämään ajoissa. Jäin puoli vuotta sitten työttömäksi. Toisaalta hyväkin vaan niin saan "toipua" lähimenneestäni rauhassa. Minulla on tavattoman piinaavia vuosia takanani.
Noh mutta nyt siivoan kuitenkin säännöllisesti, ehkä jo viiden vuoden sisällä olen tarpeeksi vahva tähän elämään heräämään aamuauringon kanssa :)
Oho, nyt taisin nyt vähän floodata. Tsori. Mutta joo, elämäni on kuin onkin aika perseestä tällä hetkellä. Ei niin perseestä kuin se on joskus ollut, mutta minusta ei kuitenkaan välttämättä tule kunnon ihmistä, yhteiskunnan täysvaltaista jäsentä. Olen 25.
Onko sinulla ap millainen menneisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon jo neljäkymmentä. Luottotiedot on kunnossa, tilillä rahaa... mutta en vaan "jaksa" maksaa laskuja ennenku on ihan pakko. Kämppä kaaoksessa, liikaa tavaraa. Auto niin sekanen että hävettää. Kauhean vaikeaa mikään rutiini. Nippa nappa saan töissä käytyä. Syön siellä, harvoin laitan mitään ruokaa. Kissasta huolehdin.
Voiko tästä enää muuksi muuttua.
Mulla on samanlaista ollut aikana ennen perhettä. Tosin luottotiedot eivät ole menneet.
Lasten kanssa on ollut pakko omaksua rytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välinpitämättömyyttä se on ja kasvatuksestakin kiinni, jos taustalla ei ole masennusta. Tunnen tällaisia tapauksia paljon.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 18:26"]
Toi on ihan tavallista perheettömän ihmisen arkea, varsinkin, jos epäsäännölliset työajat. Voit päättää alkaa pitää kiinni jostain rutiineista. Harvalla ihmisellä on mitään suurempia inspiraatioita laskujen maksuun, arkiruoan laittamiseen tai siivoamiseen. Ne vaan on välttämättömiä, varsinkin jos on perhe. Silloinhan on vastuussa muistakin kuin itsestään.
[/quote]
Sanon vaan sen että et selvästikään ole nyt kärryillä, ja ole siitä iloinen. Et voi käyttää terveen ja tasapainossa olevan ihmisen mittapuuta tähän hommaan ollenkaan. "Ittees niskasta kiinni" -kommentit on tod näk kuultu jo sataan kertaan.
Vika taitaa nyt olla jossain muualla kuin tahtomisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mulla samankaltaisia ongelmia. Asiat roikkuu, juuri tänään tajusin että pakko etsiä laskut ja maksaa huomenna. Osasta eräpäivä huhtikuun alussa. Juon liikaa, en ole kännissä mutta sellaisia rentouttavia otan niin että viikossa tulee liikaa annoksia.
Olen asiantuntijatehtävissä ja siellä olen joissain asioissa huolimaton, sellaisissa joissa voi olla. Tärkeät hoidan.
Mietin olenko mt-ongelmainen vai laiska :-). Mihinkään puhtaaseen ADD- tai AS-diagnoosiin en todellakaan usko.
En tehnyt edes veroilmoitusta kun en jaksanut ja muistanut.
Kuulostaa tutulta, mulla kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 jatkaa vielä...
Mäkin olen ollut masentunut. Ja tuntuu et äitikin oli kun olin lapsi. Ei kauheesti rajoja, tosin olin kiltti ilmankin.
Joskus onnistu ottaan itteeni niskasta kiinni, mutta kun kaaos lisääntyy se käy aina vaikeammaksi. Elän kuin juoppo, mutta en juo.
Häpeän itseäni, pelkään töissä ollessa et tulee vaikka joku vesiongelma ja ihmiset menee mun asuntoon ja näkee sen kauhean sotkun.
Mun mies ei pientä sotkua hätkähdä, on reissutöissä. Ja yritän siivota pahimmat kun se tulee kotiin. Se on vielä niin rakastunu ettei varmaan tajua missä tunkiossa elän. Ollaan oltu vasta vuosi yhdessä. Ahdistaa sekin et mitä sitte kun se ymmärtää et mulla ei pysy mopo käsissä.
Sairastuin keskivaikeea masennukseen ja siitä se alamäki lähti
Olen samanlainen. Raha-asiat on kunnossa, koska 90-luvun laman vaikutukset omiin vanhempiin on niin polttavina muistissa, mutta muuten en saa mistään otetta. Olen käynyt kouluni ja olen tällä hetkellä töissäkin, mutta molemmat alisuoriuduin, enkä ole koskaan saanut oikein parasta itsestäni irti. Siivottua en saa kotona, ellei ole joku tulossa kylään - ja jotta saisin siivottua säännöllisesti, niin on pakko kutsua ainakin parin viikon välein joku käymään, jotta jokin järjestys säilyy. Kaikki paperien arkistointi sun muu on täyttä tuskaa, saan ehkä aloitettua, mutta parin kuukauden jälkeen ne alkavat vain kasautua epämääräisesti ja luovutan.
Epäilen adhd:ta, mutta eihän sitä aikuisille taideta diagnosoida enää, kun lääkkeitä väärinkäytetään niin paljon. Ja toisaalta ehkä olen vain laiska tai minussa on vain jokin sellainen vika, että töiden lisäksi energia ei enää riitä muuhun elämänhallintaan.
10/16,
voi että minä tiedän tunteen :( Muistan itsekin kun yritin pitää kulissit kasassa ja koko ajan oli huono omatunto sotkuisesta kodista ja sitten samalla koitin olla miesystäväni silmissä ylipäätään ihminen. Naisena olo (meikkaaminen ym) oli suurimmaksi osaksi ihan liikaa vaadittu.
Elämää ei voi hallita. No tiedän, että tarkoitat muuta.
Itse pystyn pitämään elämäni kasassa jos se on mahdollisimman yksinkertaista. Olen erittäin järjestelmällinen ja tavaroilla on aina oikea paikka.
Mutta kun minulle tulee jokin vastoinkäyminen allan unohdella asioita ja silloin alkaa asioiden hoito repeillä. Eli vaikka hoidan kuinka hyvin asiat tuolloin mokaan jotain niin, että elämäni menee pieleen. Se on turhauttavaa koska pääsääntöisesti olen vastuuntuntoinen.
Lapsena meillä oli säännölliset aikataulut, mutta juuri siksi jotenkin inhoan säännöllisiä rytmejä. En pysty pitämään lapsellani mitään rytmiä ellei se tule luonnostaan. Elämme kuin alkukantaiset ihmiset, syömme kun on nälkä.
Puhutaan paljon, että naiset pystyvät tekemään monta asiaa samaanaikaan, minä en pysty. Hermostun juuri kaikesta silpusta ja epämääräisyydestä. Olen hyvä silloin kun asiat ovat yksinkertaisia eivätkä vaadi häsläämistä joka suuntaan.
Minun on pidettävä ympäristö järjestyksessä, mutta tässä maailmassa en oiken pärjää kun minulle on juuri tarjolla kaikkea silppua ja pätkää.
Mulla on sisäinen ja ulkoinen kaaos. En edes muista aina maksaa laskuja.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen vähän samanlainen. Käyn töissä, mutta työni on sellainen jossa työajat vaihtelevat ja saan ne itse päättää, joten tuostakaan ei rutiiniksi ole.
Raha-asiat ovat kunnossa, mutta usein jäävät viimetippaan. Siivous on todella toissijainen asia, vaikka pidänkin järjestyksestä. Saatan innostua pariksi viikoksi puunaamaan ihan hullun lailla, sitten se innostus taas jää. Sama homma ruoanlaitossa.
Mulla ei ole kyllä todettu mitään keskittymishäiriötä tms. Satun vaan olemaan hyvin suurpiirteinen ihminen, joka innostuu helposti, mutta hyvin hetkellisesti.