Alkaa jo kyllästyttää äitini marina, ettei häntä varten olisi tarvinnut

Vierailija kirjoitti:

Siskonpedin Mustassa joulussa Pirjo Heikkilä vetää tän marttyyri-roolin täydellisesti. 36 minuutin kohdalla alkaa.

Tää on hauska! Katsokaa muutkin.

Mun anoppi, kun tuli kylään, ei suostunut kahvipöytään, otti vain lasin vettä. 

Kun oli väsynyt ja halusi levähtää, ei suostunut menemään sohvalle pitkäkseen, vaan lattialle, ettei miedän sohva kulu.

Ja paljon muuta....

Ei ne voi sille mitään. Ne on kasvatettu tuohon yhden tyyppiseen kursailuun. Mulla on viisikymppinen ystävä, joka käyttäytyy juuri noin. Minä olen saman ikäinen, mutta kasvatettu ihan toisin. Me on paljon puhuttu tästä ja hän kertoo, että se tulee niin selkärangasta, että se lipsahtaa suusta ennen kuin ehtii edes ajatella.

Me ollaan työkavereita ja hän käyttää vaikka puhelinta, josta näyttö on säröillä, ettei nyt vaan olisi vaivaksi ja niin tulee kuluja työnantajalle. Minä aina sitten kailotan esimiehelle että Pirkolla on puhelin p*skana sen pitää saada uusi, kun ei siitä muuten tule mitään koko hommasta.

Minun äiti on ihan samanlainen. Parasta vielä on se, että äidin ystävä on samanlainen ja sitten äiti loukkaantuu ystävälleen, joka esim kahville tullessaan sanoo *ei minua varten olisi tarvinnut leipoa ja näin hienoksi laittaa'. Äiti puhisee, että hän vaivalla laittaa ja yrittää ilahduttaa, mutta toinen vain vähättelee. Kun sanon äidille, että käyttäydyt itse ihan samalla lailla, niin vastaus on että ' Saattaa olla, mutta hän nyt pahoitti mielensä tästä kaverin käytöksetä. Sinun ei tarvitse pahoittaa mieltään hänen käytöksestä, kun hän ei vaan halua olla vaivaksi.' Aargh!

Olisko nää mielensäpahoittajat tyytyväisiä, jos heille katettaisiinkin vain lasi vettä, kun sua varten ei viitsitty nähdä vaivaa.

Tuttua on. Kiltin tytön syndrooma näillä sotien jälkeen syntyneillä naisilla. Pikkutyttöinä olleet nätisti, nuorina naisina työelämässä ja opiskelussa tottuneet vähättelevään asenteeseen miesten ja vanhempien naisten taholta, avioliitossa passanneet miestä ja perhettä. Vanhoina havahtuvat katkeruuteensa mutta eivät osaa ottaa vastaan arvostavaa kunnioittavaa kohtelua vaikka toivovat sitä. Vaikea olla mieliksi heille.

"Älä pelkää, äitikulta, ei tämä sinua varten ole. Itsellemme tehtiin. Sinähän et halua että sinua varten nähdään vaivaa, joten emme nähneet. Mutta saat sinäkin ottaa, jos maistuu."

Mitähän hän sanoisi tuohon?

Vierailija kirjoitti:

Ja sit ne loukkaantuu, jos ei kutsuta, tai jos ei tulla kylään jne.. Mitenkään päin ei ole hyvä. Ja joka helvetin puhelu alkaa aina "eipä ole sinuakaan näkynyt" tai minun lapsia tai ylipäätään ketään eikä kukaan KOSKAAN soita eikä käy ja mitäpä minusta, eipä minusta kukaan välitä. Minä soitan hänelle 2-3krt/vko, hän ei juuri koskaan minulle..

Ja sekään ei tilannetta lämmitä, kun kerron että itsekin etätöissä, en käy missään, ruuat tilaan kotiin ja lapset käy harvakseltaan. En silti itse syyllistä omia lapsiani mistään, he käy kun on aikaa, kiirusta niilläkin koulujekuin minun näppikseltä. n ja töitten kanssa.

Toki autan äitiäni jos vaan voin ja pidän yhteyttä, mutta tuota katkeraa mieltä en voi parantaa. Jokainen on kuitenkin loppupeleissä vastuussa omasta tyytyväisyydestään ja hyvinvoinnistaan.

t. Liian kiltti tytär

Ihan kuin minun näppäimistöltä. Ahdistaa jo soittaminenkin, kun aina tulee se "eipä sinuakaan ole näkynyt". Sitten soittaminen venyy ja on entistä vaikeampaa soittaa... Ja ihan samoin kuin sinä, soitan tai käyn 2 krt/viikko. Pidän tämän rytmin ihan oman mielenrauhani takia, tiedän itse mitä teen.

Tarjoa silmäniskun kera sumpit tästä mukista:

https://pessimistit.mycashflow.fi/product/85/ei-tarvi-minun-takia-keitt…