Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena akateemiseksi - koitko suuren sosiaalisen nousun?
11.05.2014 |
Oletteko te myöhemmällä iällä varsinkin arvostetun tai kovapalkkaisen ammatin opiskelleet kokeneet huomattavaa sosiaalista nousua? Kertokaa esimerkkejä elämänmuutoksenne tästä puolesta!
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on ämmille tärkeetä tietää nokkimisjärjestys. Oikein saatana tosissaan märehtivät!
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 16:04"]
No jaa,
Vanhan opistotutkinnon päälle opiskelin ennen tutkintouudistusta muutaman vuoden työttömänä oltuani dippainssin paperit, mm. lopputyöstä arvosana kiitettävä.
Sen jälkeen avoimessa yliopistossa muutama sata opintopistettä päälle kaupallisia aineita viimeisen 5 vuoden aikana.
Ikää 50v eikä työhaastatteluihinkaan pääse.
[/quote]
No kas, tässä kohtalontoveri. Suunnilleen samoin olen opiskellut kuin sinä (ins.+DI+DI+tohtoriopintoja). Virallisesti on juuri ole työttömänä ollut ja lisäksi vielä olen opiskellut puolet tohtori-opinnoista strategisesta johtamisesta, eikä minuakaan juuri työhaastatteluihin pyydetä. Strategia-opintojen painotettu keskiarvo 4,6 ja tuotantotalouden DI opintojen 4,2. Ikää 42 vuotta.
Tällaista tämä maailma on.
Kyllä varmimman sosiaalisen arvonnousun - niin tienatun rahan kuin sosiaalisen asemankin suhteen - saavuttaa perustamalla menestyvän yrityksen.
Tämä maa on täynnä vähän koulutettuja, mutta menestyneitä ja rikkaita yrittäjiä, joita muut palvovat. Esimerkkeinä vaikkapa Jari Sarasvuo, Yrjö Laakkonen, Einari Vidgren, Toivo Sukari, Jussi Salonoja ja niin edelleen.
Näitä vähän koulutettuja miljonäärejä voivat sitten pienipalkkaiset muutaman tonnin kuussa tienaavat juristit ja lääkärit palvella ja kuvitella olevansa yhteiskunnan kermaa... :o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 23:54"]
Kyllä on ämmille tärkeetä tietää nokkimisjärjestys. Oikein saatana tosissaan märehtivät!
[/quote]
Juuri näin! On se tärkeää se sosiaalinen status.... Itse olen nelikymppinen ja oppinut että elämässä aika monikin asia on kiljoona kertaa tärkeämpää (ja tähän tietenkin vastataan että kommentoin näin koska itse kuulun alimpaan luokkaan. Heh. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 23:56"]Oletteko te myöhemmällä iällä varsinkin arvostetun tai kovapalkkaisen ammatin opiskelleet kokeneet huomattavaa sosiaalista nousua? Kertokaa esimerkkejä elämänmuutoksenne tästä puolesta!
[/quote]
Vanhat ystävät katosi. Muuta huomannut.
Varmaan on jo monta kertaa oikaistukin, mutta sosiaalisen nousun käsite on hieman epäselvä. Ehkä on tarkoitettu ekonomista asemaa.
Akateemisuudesta taas se, että nykyään on näennäisakateemisuutta ja sitten ehtaa klassista akateemisuutta. Nykyään niin iso osa ikäluokasta opiskelee yliopistotutkinnon melko kepoisin valmiuksin ja jopa ilman varsinaista tieteellistä ajattelua, että he ovat tällainen yliopistojen läpikulkuerä, jota ei oikein voi pitää aidosti akateemisina. Muodollinen tutkinto ei sivistyksen ja tieteellisen ajattelutavan tae.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä viestiketju sai liekin vaikka vastauksia on alta 40? Oma viestiketjuni akateemisten teitittelemisestä sai liekin vasta 50 vastauksen kohdalla. Pöyristyn.
Sannika
Kyllähän minä olen nykyään aivan eri tavalla näkyvä ihmisille kuin ennenkuin olin akateemisesti koulutettu. Sosiaalinen nousu tietenkin tapahtunut sen vuoksi että ystäviä paljon niistä ympyröistä ja tapahtumia yms jotka on tullut saataville nimenomaan sen koulutuksen ja sen mahdollistavan työpaikan kautta. Ihmisenä en tietenkään ole eri mitä nyt rahaa enemmän kuin ennen käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään nousua en ole kaivannutkaan. Se muuttui, että nyt ylitseni ei enää kävellä, enkä katso íhmisiä turhaan ns. ylöspäin. Varsinkaan jos ne eivät ansaitse sitä. Sensijaan muutuin empaattisemmaksi ja avarakatseisemmaksi. Eli aateluus velvottaa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 10:52"]Minä opiskelin kolmikymppisenä it-alalle, olin ennen ollut lähihoitaja. Elintasoni on nykyään toki paljon parempi kuin ennen, asun alueella johon ennen ei olisi ollut varaa, ostan kalliimpia vaatteita, pidän omaa melko uutta autoa jne.
Mutta *sosiaalinen* nousu - en minä sellaista ole kokenut. Ehkä siksi, etten ole kovin sosiaalinen ihminen, en ole juurikaan pakollista töissä kanssakäymistä lukuun ottamatta ihmisten kanssa tekemisissä.
[/quote]
Uusi kalliimpi asuinalue=sosiaalinen nousu :) lapsesi kasvavat eri porukoihin kuin olisivat kasvaneet toisessa lähiössä. Muistakaa se seuraava polvi kun pohditteko oletteko siirtyneet sosiaaliluokasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 07:39"]
Noin karkeasti 35-40-vuotiaana tai vanhempana opintonsa aloittava ei enää koe sosiaalista nousua, sillä hänen yhteiskuntaluokkansa on jo määräytynyt. Siivooja/koulunkäyntiavustaja tms. wt-ammatin edustaja on wt, vaikka opiskelisi opettajaksi tai papiksi.
[/quote]
Sosiaaliluokka määräytyy Suomessa muunkin kuin ammatin ja tulojen mukaan ja siivoojan ammatin perusteella varsinkaan ei voi päätellä paljon mitään. Moni akateeminen työtönkin tekisi siivojantöitä, mutta kun ei niitä saa.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 16:04"]
No jaa,
Vanhan opistotutkinnon päälle opiskelin ennen tutkintouudistusta muutaman vuoden työttömänä oltuani dippainssin paperit, mm. lopputyöstä arvosana kiitettävä.
Sen jälkeen avoimessa yliopistossa muutama sata opintopistettä päälle kaupallisia aineita viimeisen 5 vuoden aikana.
Ikää 50v eikä työhaastatteluihinkaan pääse.
[/quote]
No kas, tässä kohtalontoveri. Suunnilleen samoin olen opiskellut kuin sinä (ins.+DI+DI+tohtoriopintoja). Virallisesti on juuri ole työttömänä ollut ja lisäksi vielä olen opiskellut puolet tohtori-opinnoista strategisesta johtamisesta, eikä minuakaan juuri työhaastatteluihin pyydetä. Strategia-opintojen painotettu keskiarvo 4,6 ja tuotantotalouden DI opintojen 4,2. Ikää 42 vuotta.
Tällaista tämä maailma on.
[/quote]
kai tiesit, että työnhaussa ratkaisee työkokemus, ei opintosuoritusten keskiarvo.
En koe nousseeni omasta tai ystävien mielestä sosiaaliluokassa. Ystävät on olleet suurimmaksi osaksi samoja riippumatta siitä mitä kukin on tehnyt työkseen, toki uusia on tullut aikuisenakin.
Ainoat jotka ovat tehneet jonkinlaisen numeron tästä akateemisesta nykystatuksestani, ovat +60 v.
Elämänlaadussa muutos näkyy paljonkin. Työaikojen suhteen on vapautta, työ on todella kiinnostavaa ja siitä maksetaan hyvin. Olen onnellinen että lähdin opiskelemaan ja onnellinen siitä että sen ei tarvitse näkyä minään sosiaalisena statuksena sinänsä.
No minulla on menossa kolmas 'ura' eli menin vanhoilla päivilläni yliopistoon ja valmistuinkin vielä. Olen kovapalkkaisessa ja vaativassa työssä. Taloudellisesti olen kohonnut ylempään keskiluokkaan.
Mutta. Ja tämä on Suomessa todellinen tabu: en pidä yhtään siitä lokerosta, johon minua ollaan tunkemassa. En pidä niistä ihmisitä, joita nyt on esim. työssä joudun kohtaamaan niin työkavereina kuin asiakkainakin. Ne eivät ole 'minun ihmisiäni'. Ja tästä voi tulla rajoittava tekijä. En välitä kissanristiäisistä ja muusta hengailusta tämän porukan kanssa. Ei kiinnosta pätkääkään raahata jotain golfkärryä kilometrikaupalla ruutuhousuissa. Ei kiinnosta maistella viinejä asiantuntijan ilme naamalla. Eli sosiaalinen verkostuminen jää vähäiseksi, ei taitojen puutteesta, vaan halun puutteesta. Erittäin kunnianhimoiset tyypit ilmeisesti vain sivuuttavat tämän, ajattelevat, et OK, siedän näitä tyyppejä, koska se kuuluu tähän juttuun ja kun olen saavuttanut sitäjatätä, olen siinä asemassa, et voin valita seurani ja haistattaa kaikella paskan. Mutta kun minä en ajattele näin, minä ajattelen, et tämä kaikki on jo minun elämääni, se elämäni ei ala sitten kun, se on koko ajan käynnissä, enkä halua tuhlata sitä viettämällä aikaa ihmisten kanssa, joista en pidä ja joita en kauheasti arvosta.
Eli johtavasta asemasta mun on turha haaveilla, ellen sitten perusta omaa yritystä. Tai silloinhan sitä todennäköisesti joutuisi pokkuroimaan vielä enemmän DDD. No, niinpa olen tilanteessa, jossa minulla on työ ja vapaa-aika tiukasti erillään. Pidän työstäni, mutta en sen lieveilmiöistä. Vapaa-aika menee aivan toisenlaisten ihmisten seurassa, alakulttuureissa ja harrastuksissa. Ja yksi syy tähän on se, että minulla oli elämää jo ennen tätä nykyistä alaani, kun taas suurin osa työkavereistani on tullut alalle suoraan peruskoulu-lukio-yliopisto -putkesta ja tietynlaisesta keskiluokkaisesta lokerosta, ja sen takia työkaverini tuntuvat minusta tynnyrissäkasvaneilta ja tavattoman tylsinä.
Jep. 30-vuotiaana yliopistoon. Valmistumisen jälkeen tulot moninkertaistuivat. Työssä olen pärjännyt hyvin. Mutta se ei ole muuttanut minua mitenkään. Sosiaalinen nousu ei minua lämmitä eikä pintaliito kiinnosta. Kaveripiiri on sama kuin ennen. Kaupoista ostan täplätuotteita ja kulutan maltillisesti. Teen kaiken itse minkä osaan. Aluksi ostin ylellisyystavaroita mutta ne eivät tuottaneet minulle iloa.
Lapseni osaavat arvostaa elämänmuutostani ja sitä että meillä on nyt varaa maksaa harrastukset, matkustella, asua omakotitalossa. Olemme ostaneet vanhan talon jota olemme remontoineet pikkuhiljaa.