Apua tiettyyn päämäärättömyyteen

Ikää 32 vuotta ja nyt tuntuu, että olo on yksinkertaisesti pysähtynyt. Tähän asti elämä mennyt tiiviisti suorittaessa: opiskelut loppuu, hyvä ammatti, vakituinen työpaikka, matkustelua, omistusasunto. Mutta nyt vaivaa ikäänkuin tyhjyys. Ulkomailla asuminen kiehtoisi tavallaan, oma perhe, lapset kiehtoisivat tavallaan, mutta paineet siitä että opiskelut loppuneet äskettäin jne ovat kovat.

Tekisi mieli säästää näitä mahdollisia lapsia varten, mutta siinäkin vaivaa ihmeellinen päättämättömyys. Kun rahaa saa jonkin verran säästöön, ei osaa valita matkustaako sillä ennen perhettä, laittaako säästöt yhteen sijoitusasuntoon, laittaako ne perheautoon vai yrittääkö hankkia vähän isompi oma asunto. Monet varmaan keskustelevat näistä vanhempiensa kanssa, tai ystävien kanssa, mutta itsellä ei hirveästi läheisiä valitettavasti ole. Vanhempani on sairastunut, joten ei ymmärrä näitä pohdintoja. Pelottaa!