Aviomies haukkuu raskaana olevaa vaimoaan :(

Tuollainen käyttäytyminen ei ole asiallista ketään kohtaan.

Miksi tuollaisen ihmisen kanssa pitää lisääntyä?

Miksi tuollaisen ihmisen kanssa pitää lisääntyä?

Raskautapa sitä rakasta aviomiestäsi kertomalla muutama tosiasia äläkä jää rypemään itsesääliin.

Kiitos. -ap

Ei ole asiallista toimintaa. Ikävää, jos tuollaiset luonteenpiirteet selviävät näin myöhäisessä vaiheessa.

Raskaus EI ole sairaus.

Miksi sulle pitäis tuoda kaupasta jotain tiettyä? Etkö pysty liikkumaan?

Miksi sun pitäi olla tietonen miehesi kalsareita (tai ylipäätään mistään vaatteista)?

Miehesi on lapsellinen, ehkä häntä voisi haukkua ämmäksikin.

No voi. Ei kivaa. 

Mutta tuo, että unohtaa tuoda kaupasta mitä pyydät... siitä ei kyllä voi parkua.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 22:19"]

Raskaus EI ole sairaus.

Miksi sulle pitäis tuoda kaupasta jotain tiettyä? Etkö pysty liikkumaan?

Miksi sun pitäi olla tietonen miehesi kalsareita (tai ylipäätään mistään vaatteista)?

Miehesi on lapsellinen, ehkä häntä voisi haukkua ämmäksikin.

[/quote]

Raskaus ei itsessään ole sairaus, mutta aika moni kärsii aika kamalista vaivoista raskaana ollessaan.

Minä purskahdin nauramaan, kun televisiossa näytettiin viimeisillään oleva nainen, joka hyppäsi (!) tasajalkaa saadakseen jonkun ylähyllyllä olevan tavaran tms. Ensimmäisessä raskaudessa olin vuodelevossa viikolta 25 alkaen, keskenmenoriskin vuoksi.  Toisen raskauden puolivälistä jouduin pelkäämään, että joudunko seuraavana aamuna pyörätuoliin, huusin joka ikinen päivä kivusta ja söin kipulääkkeitä (lääkärin määräämiä) sen minkä suinkin uskalsin pelätessäni aiheuttavani vauvalleni jotain. En päässyt ylös sohvalta, enkä sängystä, ja tarvitsin apua wc-käynteihin... Enkä muuten käynyt kovin usein kaupassa, ja silloinkin aina mieheni seurassa. Sanomattakin selvää, että jäi viimeiseksi lapseksi.

Ymmärrän toki, että suurin osa selviää raskaudesta melko mukavasti, mutta meitä muitakin on aika paljon. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 22:19"]

Raskaus EI ole sairaus.

Miksi sulle pitäis tuoda kaupasta jotain tiettyä? Etkö pysty liikkumaan?

Miksi sun pitäi olla tietonen miehesi kalsareita (tai ylipäätään mistään vaatteista)?

Miehesi on lapsellinen, ehkä häntä voisi haukkua ämmäksikin.

[/quote]

Raskaus ei itsessään ole sairaus, mutta aika moni kärsii aika kamalista vaivoista raskaana ollessaan.

Minä purskahdin nauramaan, kun televisiossa näytettiin viimeisillään oleva nainen, joka hyppäsi (!) tasajalkaa saadakseen jonkun ylähyllyllä olevan tavaran tms. Ensimmäisessä raskaudessa olin vuodelevossa viikolta 25 alkaen, keskenmenoriskin vuoksi.  Toisen raskauden puolivälistä jouduin pelkäämään, että joudunko seuraavana aamuna pyörätuoliin, huusin joka ikinen päivä kivusta ja söin kipulääkkeitä (lääkärin määräämiä) sen minkä suinkin uskalsin pelätessäni aiheuttavani vauvalleni jotain. En päässyt ylös sohvalta, enkä sängystä, ja tarvitsin apua wc-käynteihin... Enkä muuten käynyt kovin usein kaupassa, ja silloinkin aina mieheni seurassa. Sanomattakin selvää, että jäi viimeiseksi lapseksi.

Ymmärrän toki, että suurin osa selviää raskaudesta melko mukavasti, mutta meitä muitakin on aika paljon. 

[/quote]

Hyvin samankaltaisia kokemuksia, ei ole ihan mennyt oppikirjojen mukaan tämä raskaus. Mutta... Loppusuoralla onneksi ollaan. -ap

Tarvitseeko ap apua, selviytäkseen normaalista päivärutiinista?

Onko ap jotenkin liikuntarajotteinen?

Taitaa syy illa psyykkinen.

Jaksamista miehellesi.

Itse hoidin kaupassa käynnit ja siivouksen sun muut asiat ihan loppumetreille saakka. Olin hyvä kuntoinen, ei ollut keskenmenon vaaraa ja liikuin päivittäin ja fillaroin kesällä loppumetreille saakka, tosin loppua kohti maltillisesti. Ikääkin oli enemmän mitä av mammat sallii.