Lue keskustelun säännöt.
Vaikea ahdistus vauva-aikana? Kellään kokemusta?
17.12.2020 |
Onko täällä kenelläkään puhjennut vaikeaa ahdistusta vauva-aikana? Sain ns iltatähden ja luulin eläväni nyt onnellisinta aikaa. Sen sijaan olen todella ahdistunut, pelkään kaikkea ja menneisyydestä kaikki ikävät asiat nousee pintaan, koen myöskin voimakasta syyllisyyttä vanhoista asioista. En elä nyt hetkessä enkä oikein näe tulevaan. Olen käynyt kolmesti juttelemassa anmattilaisen kanssa mutta joka kerta työntekijä on ollut eri, on ollut sairastumisia ym... Onko kukaan kokenut vastaavaa, etenkin kiinnostaa jos ei ole ollut esikoisen kanssa vaan toisen/kolmannen jne kohdalla
Kommentit (9)
Mulla! Sain pitkään haaveilemani esikoisen ja hänen ollessaan noin puolivuotias, vointini romahti. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta mä olen ahdistunut, masentunut, saan paniikkikohtauksia ja pakko-oireilen jne. Mulla on mt-taustaa, mutta vuosia, vuosia voin hyvin. Nyt olen taas terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia teille! Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen ja vähäiset sosiaaliset kontaktit ym ovat varmasti vaikeuttaneet vointia. En ole vauvan kanssa esimerkiksi tavannut muita äitejä, joskin eniten se johtuu tästä huonosta voinnista, mutta hieman myös koronasta. Mieleen tulee itsepintaisesti omat virheet, häpeälliset jutut ja myös muut ikävät jutut. Nyt kun pitäisi elää hetkessä ja nauttia kauan toivotusta vauva-ajasta! Sekin että olen hakenut apua mutta joka kerta vastassa on ollut eri ihminen, on masentavaa :( . Ap
Hei,
Minulla tuli myös toisen lapsen kohdalla, oireet eivät sopineet perinteiseen synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ahdistus oli todella voimakasta ja halusin jo päästää lopulta elämästä irti. Imetys loppui ja kun kierto käynnistyi niin oireet hävisivät samana päivänä. Oli kuin olisin herännyt kuolleista kirjaimellisesti. Kävin yksityisellä gynellä ja ilmeisesti estrogeenitason lasku sai sen aikaan. Vaihdevuosia odotellessa. Mutta kokemus oli niin traumaattinen että en ikinä halua kolmatta lasta sen vuoksi... Minulla näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin myös, mikä osa hormoneilla on tässä kaikessa p*skassa. Olen vähentänyt imetystä ja kohta lopetan sen kokonaan. Kunpa se helpottaisi omaa oloani. Munkin ahdistus on tosi voimakasta. Hirveitä pelkotiloja, ihan kauhua välillä ja pahimmillaan aamusta iltaan. Haluaisin toisen lapsen, mutta en todellakaan uskalla enää koskaan raskautua. (2/6)
Mulle ei tullut vaikka kaikkea tapahtui kun olin pieni. Muistinmenetys ja dissosiaatio auttoi.
Muuten kyllä pientä ahdistusta oli.
Keskityin vauvan hoitoon ja se oli ihanaa.
Uskon että tuo menee ohi.
Pitäisi olla aina sama henkilö vastassa jonka kanssa käsittelet asioita.
Sitten se auttaisi pidemmässä juoksussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut tuollaista koko vuoden. Siis vähän väliä pullahtaa mieleen joku ikivanha häpeällinen muisto, joka ei millään suostu väistymään. Ahdistaa, on fyysisestikin huono olo. En tiedä, mistä hakisin apua ja minkälaista apua edes tarvitsisin.
Minulla on kaksi pientä lasta, joten arki on aika stressaavaa. Varmaan myös tämä poikkeusaika on pakottanut pysähtymään ja pohtimaan elämää ja omaa itseä? Olisiko ap:llakin vastaavaa, eli stressaa, väsyttää ja outo poikkeusaika kuormittaa?