Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ajatellut jättää mieheni ja lapseni!
30.07.2006 |
En enää jaksa yrittää avioliitosamme, jaksoin kaksi vuotta mutt nyt olen ihan lopussa. Otan eron ja jätän myös lapseni, en jaksa ottaa heitä mukaani. Sitten kun saan itseni jotenkin kokoon, voin ajatella uudestaan tilannettani. Mutt nyt on täysi työ saada oma elämä kuntoon, en jaksa ajatella mitään muuta.
Onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa, oletteko pystyneet lähtemään ilman lapsia? Ja tuomitsevia mielipiteitä en nyt kaipaa tässä tilanteessa, kukaan toinen ei voi tietää miltä musta tuntuu!
Kommentit (47)
Sitä tosin en ymmärtänyt, mitä " tällä palstalla on vauvojen äitejä, joilla hyrräävät kaikenlaiset hormoonit" -lause/kommenttisi liittyi ap:n tilanteeseen? Ikäänkuin ap:n kertomus ei olisi oikeutettua tai luvallista moisissa hormoonimuutoksissa piehtaroivien äitien korviin?
Rouva pieni, eiköhän ap:lla ole aivan samanlainen oikeus pyytää kannanottoa (raskaisiinkin) ongelmiinsa kuin kenen tahansa vauvan äidillä valittaa Sirpa Selänteen mahdollisesta parturikäynnin onnistumisesta?
Vierailija:
Luehan se uudelleen ajatuksen kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyyneleet vierivät poskiani, myötäeläminen ja ymmärtäminen koskettaa sydämeeni kovasti! Kiitos niistä!
Olen hakenut apua, lasteni kouluterveydenhoitaja tietää tilanteestamme, käyn psykologilla kerran viikossa, ei ole apua, ei hän pysty auttamaan. Sosiaaliviranomaiset tietävät! Apua on haettu ja petytty apuun!
Itse itsestäni on se apu löydettävä!
Kiitos kannustavista sanoistanne, varsinkin sinä, joka sanoit että olen sisukkaampi kuin ehkä tiedänkään! Ehkä otan eron ja rakkaaat lapseni mukaani sittenkin, vaikka olin jo toisin ajatellut!
KIITOS KAIKILLE!
ap
Rautalangasta väännettynä: kun itse on juuri synnyttänyt vauvan ja näkee maailman vaaleanpunaisten lasien läpi, niin tästä onnellisesta elämäntilanteesta katsottuna voi olla todella helppoa tuomita toisen ratkaisut VAIKKA siihen ei oikeutta olisikaan.
Eli koska tämä on vauva-palsta, täällä on paljon pienten lasten äitejä, jotka eivät välttämättä osaa omasta elämäntilanteestaan johtuen ajatella " järkevästi" ko. aiheesta, vaan suhteuttavat asiat liiaksi omaan napaansa nähden.
Jos olet itse ollut raskaana ja synnyttänyt, tajuat varmaan, miten herkistyneessä tilassa ihminen on silloin? Jokainen lapsia kohtaan tapahtuva kurjuus tuntuu todella pahalta ja ikään kuin uhkaukselta omia lapsia kohtaan VAIKKA niin ei oikeasti olekaan.
En siis puolusta sitä, että toisten ratkaisut tuomitaan (kuten jo alunperin kirjoitin), vaan esitin vain TEORIAN siitä, mistä moinen innokkuus tuomita saattaisi tällä palstalla johtua...
50
Minäkin olen monet monet kerrat ollut IHAN LOPPU (siis ihan oikeasti, mun ukkoni esim. ei välitä osallistua lapsemme hoitoon ja on minulle ollut jo aikoinaan raskauden alusta asti todella ilkeä ja julma (henkisesti)). Siltikään en voisi missään tapauksessa jättää maailman suloisinta pientä poikaani. Vaikka sitten olisi paha masennus yms (jota minulla on ollutkin).
sun kannattaa mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa ja kerro myös miehellesi miltä susta tuntuu! enn tiedä mitä on tapahtunut, mutta toivon että ymmärrät seuraukset jos lapsesi jätät, mitä se tekee heille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äiti voi huonosti, voi koko perhe huonosti. Näin sanoi minulle eräs minua hoitanut mieshenkilö ja en voinut muuta todeta kuin että näinhän se asia on.
Jos sinusta alkaa tuntumaan siltä että voimat ovat loppumassa, etkä jaksa enää, niin toivon koko sydämestäni ettet satuta itseäsi etkä lapsiasi. Liian paljon on ollut mediassakin näistä äideistä ja isistä jotka ovat hengen riistäneet toisiltaan ja/tai lapsiltaan kun eivät ole enää jaksaneet. Pelkään että sinä voit päätyä siihen pisteeseen myös.. :( Vaadi saada apua!!!!!! Pyydän. Lastesi ja itsesi takia.
Alue: Aihe vapaa
Luehan se uudelleen ajatuksen kera.