Se siitä viikonlopusta.
Ottaa päähän, olin suunnitellut tälle viikonlopulle... no en oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin; tänään olisin mielellään pitänyt miehen kanssa kahdestaan "Euroviisuvalvojaiset". Pientä naposteltavaa, vähän viiniä, kahdestaan oloa lasten nukkuessa...
Huomiselle äitienpäivällekään minulla ei ollut suuria odotuksia, eniten iloitsin lasten tekemistä korteista ja pitkästä yhteisestä aamupalasta vain meidän perheen kesken.
Nyt meille tuleekin miehen veljenpoika yökylään! Mies ei osannut puhelimessa sanoa ei, kun "poika niin kovasti haluaa tulla". Poika on tosi nirso ruoan suhteen, eikä sekään ole se ongelma minulle. Vaan se, että nyt meillä on huomisiltaan asti joku "ylimääräinen" täällä, kun minä olin ajatellut että saataisiin aikaa ihan vaan meille. Pah.
20, tottahan se on tuokin. Hitto, nyt mua hatuttaa tää tilanne vielä enemmän. Mutta ilmeisesti pojan kotona ei tällaisia päivä kummemmin noteerata... Ja että tuo mun mieskin on noin tossu isosiskonsa edessä, ettei osaa eitä sanoa. Itse olin jo puhelin kädessä perumassa, kun ovikello jo soi... No, näin se nyt on.
ap