Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ketä sinä autat? Söpöjä syöpälapsia vai sodan uhreja?
Kommentit (9)
Teen kerran vuodessa listan avustuskohteista, pisteytän ihmisen elämän arvon eri mittareilla ja fiiliksen mukaan, sitten mietin, kenet voisin nyt pelastaa ja ketkä loput saavat puolestani kuolla. nimim Hitlez
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea artikkelia, mutta vastaan: lapsia enimmäkseen.
Vien lelut sairaalaan, myös vaatteita. Omista syistäni nimenomaan vammaisille lapsille tai neurologisille osastoille, en syöpäpotilaille.
Osallistun veteraanien lipaskeräyksiin ja SPR:n lipaskeräyksiin. Sen suurempi lahjoittaja en ole.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 08:45"]
En auta syöpälapsia, ei siksi että mulla ois mitään niitä vastaan (miten vois olla) vaan koska tiedän niin monien muiden jo auttavan. Lahjoitan mieluummin ulkomaille.
[/quote]
Sama ja samasta syystä.
Noissa syyllistävissä ja näsäviisaissa vertailuissa kuitenkin unohtuu joitakin asioita;
-on eri asia lahjoittaa sadan kilometrin päähän kuin tuhansien kilometrien päähän; enemmän välikäsiä ja vaikeampi saada tietoa siitä mitä rahoille tapahtuu. Tai ainakin on luonnollista uskoa näin.
-Suomalaiset ovat suhteellisen rehellisiä. Jos siis lahjoitetaan Suomen sisällä, on pienempi todennäköisyys että rahat päätyvät jonkun ökyn perseeseen kuin Afrikassa.
-Suomalaiset avunsaajat arvostavat apua vähän suuremmalla todennäköisyydellä. Tutkimusten mukaan ei-eurooppalaiset ihmiset ovat paljon julmempia eurooppalaisia kohtaan kuin päinvastoin. Todennäköisyys siitä että rahat menevät häijysti virnuilevalle raiskaajalle tai tulevalle sellaiselle on pienempi kun lahjoitus ei leviä kovin kauas.
-Mie 29v-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valinta on yhdentekevä, koska sellaisia perusteita, joilla joku on oikeutetumpi apuun kuin ku toinen, ei vain ole. Ei niitä sotapakolaisia ja nigeriassa lapdisotilaiksi pakotettuja tyttöjä voida jättää auttamatta, mutta ei voi suomalaisia tai virolaisia syöpälapsia tai aikuisiakaan. Valinta on jeesustelua ja omien valintojensa pakottaminen muille on totalitarismia.
Omat valintani ovat ihan yhtä huonoja ja hyviä kuin muidenkin. Minä autan vammaisia ja neurologisista ongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria aikuisia, sekä yksinäisiä vanhuksia Suomessa, mieluiten lähiseudulla. En siksi, että kuvittelisin sen olevan parempi tai varmemmin perille menevä tapa, vaan vain siksi, että se on lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vienyt hyväkuntoisia, käytettyjä vaatteita (omia ja muilta kerättyjä) turvakoteihin täällä Suomessa. Lahjoitan jouluisin muutaman ropposen Pelastusarmeijan joulupataan ja joskus olen vienyt lahjoja Joulupuu-keräykseen.
Välillä osallistun yhteisvastuu-keräykseen, nyt tänä vuonna se erityisesti oli lähellä sydäntä, nimittäin saattohoito. Olen Punaisen Ristin jäsen, ja välillä laitan rahaa katastrofi-rahastoihin.
Koskaan en ole osallistunut näihin suomalaisten rakastamiseen rahankeräyskonsertteihin, sillä haluan auttaa mahdollisimman suoraan ja mieluiten suomalaisia (tai muita Suomessa asuvia, vaikka pakolaisia).
Alue: Aihe vapaa
En auta syöpälapsia, ei siksi että mulla ois mitään niitä vastaan (miten vois olla) vaan koska tiedän niin monien muiden jo auttavan. Lahjoitan mieluummin ulkomaille.