Montako burnoutia olet elämäsi aikana kokenut? Minkä ikäinen olet?

Kaksi. Ikää 36.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi. Ikää 36.

Ovatko ne olleet vasta aikuisiällä?

Luulen minulla olleen ensimmäisen kerran burnout ala-asteella. Kotona oli kaikenlaisia ongelmia.

Yhden. 34v

Yhden, olen 31. Tapahtui vasta aikuisiällä.

Kaksi kertaa elämäni aikana olen ollut pitkällä saikulla työuupumuksen vuoksi.

Ensin 47-vuotiaana ja toisen kerran noin 10 v myöhemmin. En enää palannut työelämään. koska sain työkyvyttömyyseläkkeen viime syksynä sairasloman kestettyä vuoden.

Teen töitä vain satunnaisesti etänä omaan tahtiini.

Taaksepäin ajatellen olin varmasti aika puhki jo parikymppisenä päntättyäni itseni yliopistoon yo-kirjoitusten jälkeen. Tein ekana kahtena vuonna opintoja liian kanssa.

Yksi, 40 v. Terapiassa käyn

Yksi,noin 5 vuotta sitten. Toipuminen kesti melkein vuoden kokonaisuudessaan. Ikää 48.

2 diagnosoitua, ehkä kaksi nuorempana. N31

Yksi.  Olin jotain 45. Elämässä oli ollut 20 vuoden hurja rasitusputki. Kesti kaksi vuotta toipua. Olimme perheen kanssa ulkomaankomennuksella ja siellä tulin kuntoon.  Siellä vasta tajusin, miten poikki olin ollut. Se pelasti varmaan henkeni.

Yhden,olin tuolloin 25-vuotias. Nyt olen yli 40.

Yhden. Ikää 26. Koetan juuri toipua siitä. Burn out pääsi jotenkin hiipimään ja viimeisen puolen vuoden ajan oon hoitanut opintoja pelkän pakon vuoksi ja just ennen valmistumista olin pisteessä, että nukuin yössä maksimissaan 4 tuntia, itkin vähän koko päivän ja kaikki oli vaan vaikeaa ja raskasta ja mikään ei ollut hyvin. Mun gradun viimeinen versio meni läpi arvosanalla tyydyttävä kun kirjaimellisesti itkin sille mun ohjaajalle, että mä en yksinkertaisesti jaksa enää ja mulle on ihan se ja sama sille arvosanalle, mutta mä oon aivan valmis lataamoon jouluna tätä menoa.

Valmistuin sitten viime kuun viimeinen päivä enkä oo edes hakenut mitään tukia tai töitä, koska en oo työkykyinen. Ekan viikon lähinnä itkin ja makasin sängyssä tuijottamassa Netflixiä ja seinää vuorotellen. Opintolainan lopulla maksan vielä 2kk vuokria, jos ei mitään yllättävää tule eli otan nyt ainakin vuoden vaihteeseen ihan sen kannalta, että kasaan päätäni. Tää kolmen viikon lepo on jo kummasti auttanut ja viime yönä nukuin jo 7 tuntia putkeen ilman lääkkeitä ja jaksoin tänään jopa hieman piirtää.

Useita joka kesä.

M40

En mielestäni yhtään vaikka todella rankkaa on ollut about aina. Tämän hetkinen tilanne on suht uuvuttava, kuvaan hieman. Teen kuormittavaa työtä, on ollut parisuhdekriisiä, useampi pieni lapsi hoidettavana, mielisairaita sukulaisia joista yksi hyökkäävä, korona, kiireitä... Mutta enpä vain ole palanut loppuun, nautin joiltain osin elämästä ja elämä vaikuttaa aina valoisalta. Joskus tuntuu pahalta, muttei sen kummempaa. Elämä kantaa, uskon niin. Myönnettäköön, että sillälailla on hyvät kortit, että olen voittanut geenilotossa ja pärjännyt aina sosiaalisesti, erilaisissa ryhmissä siis. Että vaikka on ollut vaikeaa niin onhan mulla totta puhuen paljon helpompaa kuin varmaan suurimmalla osalla, jopa monella rikkaalla. Ymmärrän siis, että ei ole varaa arvostella ketään, jolla on oikeasti vain, ainoastaan vaikeaa. Että ei ole vain luonnekysymys.

-alle 30v nainen

Yhden vuonna 2013 ja olen vieläkin osajaksavainen pitkästä terapiasta huolimatta. Olin tuolloin parikymppinen ja koko siihen astisen elämän aikana tapahtuneet asiat vyöryivät päälle oikein urakalla kun oli vihdoin rauhallisempi elämäntilanne. Aiemmin ei ollut tilaa tai mahdollisuutta käsitellä asioita mikä kostautui.

Olin vuosi sitten todella, todella lähellä loppuunpalamista. Onneksi vuoden määräaikaisuuteni päättyi, ja pelastauduin muualle.

N37

Varma stoppi tuli 2016, mutta sitä ennenkin koen kyllä olleen jotain vastaavaa, about 2007-2008 aikaan. Mulla oireilee enemmänkin kroppa, mieli ei sinänsä stoppaa. Mutta kroppa ei vedä ollenkaan. Hormonit sekaisin, verensokeri laukalla, ravinto ei sula taikka imeydy normaalisti jne. Palautuminen tosi heikkoa. Yritän opetella elämään tämän kanssa, mutta takkuilevaa on. Kokopäivätyössä en ole ollut lyhyitä pätkiä lukuunottamatta.