Miehen naispuoleinen kaveri laittoi tällaisen viestin miehelleni

6 ja 7

Nainen oli silloin jotain reilu parikymppinen. Mutta niin oltiin mekin.

-ap.

Mä laittaisin liiton katkolle, käytännössä ilmoittaisin eroavani ellei mies katkaise suhdetta tollaseen sydämenlähettelijään ja todista näin tehneensä. En rupea aisankannattajaksi vaikka kyseessä olisi seksitön suhde. En hyväksy rinnalleni toista vaan miehelleni olen ainoa. Jos se ei hälle passaa, kenkää tulee.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 11:45"]

Sarkastinen viesti miljoonine sydämineen?

[/quote]

Ei muuten ollu, kun rakkaudentunnustuksia oli vain lisää ja lisää ja muuta kaipailuun ja vieressäoloon liittyviä juttuja. Sydämillä ja ilman.

-ap.

siis onks tää se viesti, joka tuli sillon vuosia sitten miehen puhelimeen vai onko tämä viesti nyt uusi juttu, joka ihan vasta tullut miehesi puhelimeen?

Jäi hiukan epäselväksi

Vanha viesti, jonka muistan liian tarkkaan. Oli aikamoinen shokki. Antaisin melkein mitä tahansa, jos pystyisin unohtamaan sen päivän ja siitä parin seuraavan vuoden tapahtumat.

-ap

Miehesi pettää sinua tuon naisen kanssa, ap. Ei kukaan lähettele tuollaisia viestejä, jos vastapuoli ei siihen rohkaise / tunne molemminpuoliseksi todettu.

Miksi riitelitte asiasta pari vuotta putkeen? Katuiko mies, kertoiko asioista rehellisesti? Vai välttelikö asiaa, kierteli ja kaarteli?

Minulla on kokemusta uskottomudesta parisuhteessa ja ainut konsti päästä siitä eteenpäin oli, että mies oli mulle täysin avoin ja rehellinen. Jos olisi jäänyt arvailujen varaan ja mies olisi kieltänyt asian, olisi tullut ero.

Olisiko nainen rakastunut mieheesi? Voisiko olla?

Jos et pääse yli asiasta niin erotkaa suosiolla. Etsi jotain parempaa suhdetta missä ei ole tälläista taakkaa kannettavana mukana hamaan tulevaisuuteen!

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 12:21"]

Miehesi pettää sinua tuon naisen kanssa, ap. Ei kukaan lähettele tuollaisia viestejä, jos vastapuoli ei siihen rohkaise / tunne molemminpuoliseksi todettu.

Miksi riitelitte asiasta pari vuotta putkeen? Katuiko mies, kertoiko asioista rehellisesti? Vai välttelikö asiaa, kierteli ja kaarteli?

Minulla on kokemusta uskottomudesta parisuhteessa ja ainut konsti päästä siitä eteenpäin oli, että mies oli mulle täysin avoin ja rehellinen. Jos olisi jäänyt arvailujen varaan ja mies olisi kieltänyt asian, olisi tullut ero.

[/quote]

Kyllä miehestä sai aikalailla nyhtää asiaa ulos. Mitään yksityiskohtia ei oikein koskaan kertonut, muuta kuin että hän oli avautunut naiselle suhteestamme. Mies on muuten fiksu, mutta hän on ollut tunteiden suhteen täysi idiootti, eikä näköjään ymmärtänyt, että pettämistä on muutakin kuin fyysistä. Mitään fyysistä ei nimittäin kuulemma ollut. En tiedä, olenko idiootti, mutta uskon siihen vahvasti. Viestien perusteella kyllä epäilin sitä. Jos olisi ollut, se veisi koko suhteeltamme pohjan. Enkä usko, että mies pystyisi olemaan kanssani enää normaalisti. On hänellä sentään omatunto ja se kalvaisi kyllä häntä koko loppuiän. Pettäminen oli mielestäni enemmän henkistä laatua. Mies katui alussa vain salailua ja ettei kertonut, mutta vasta sitten kun tajusi, miten huono olo minulle tuli siitä, katui että tällaista oli ja hän oli päävastuussa siitä, millaiseksi tilanne muodostui.

Itse epäilen, että nainen oli rakastunut mieheeni, vaikkei sitä halunutkaan myöntää ja selitteli sitä vain ystävyydellä. Todennäköiseksi juuri siksi, koska olin itse kuvioissa.

-ap.

Ai niin, ja miksi riideltiin pari vuotta. Siksi, koska itselleni nousi asia jatkuvasti mieleen, minulla oli siksi paha olo ja aloitin riitoja aiheesta. Pakko sanoa, että  vielä tänäkin päivänä vuosia myöhemmin asia tulee mieleeni ja yhä vieläkin se satuttaa. Olen kuitenkin ristini valinnut, kun olen päätin jatkaa miehen kanssa.

Hän teki todella suuren virheen, mutta en voi kuvitella elämääni ketään muuta. Se oli hänen oma kasvukautensa, vaikka satuttikin minua sydänjuuriani myöten. Luulen, että hän vasta sen myötä tajusi, mitä todella haluaa elämältään ja että rakastaa minua. Haluan jakaa elämäni hänen kanssaan ja rakastan häntä tapahtuneesta huolimatta. Se, että opin uudestaan rakastamaan ja kunnioittamaan häntä, kesti vuosia ja luottamusta rakennetaan yhä. Haluan uskoa, että se oli oikea päätös. Mutta en usko, että toista kertaa kykenisin antamaan hänelle anteeksi. Vaikka olen antanut anteeksi kerran, se ei tarkoita sitä, että voisin jatkuvasti sietämään sitä, että tunteitani loukataan ja laiminlyödään.

-ap.