Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
AUTTAKAA "TAUOLLA" OLEVAA
09.05.2014 |
Lyhyestä virsi kaunis: tapasin reilu vuosi sitten mukavan miehen. Tapailtiin vähän aikaa ja meillä oli mukavaa, kunnes isäni kuoli yllättäen pitkän sairauden uuvuttamana. Olin tuolloin tietenkin rikki, enkä viihtynyt (tai viihdy edelleenkään) asunnossani, joka on vain väliaikainen ratkaisu. No, tietenkin tukeuduin mieheen, ihastuttiin ja alettiin viettää aikaa yhä enemmän yhdessä. Mies myi ex-vaimonsa kanssa ostamansa asunnon (vuosi avioerosta), muutti uuteen asuntoon ja minä sain sinne avaimet ja aloin pikkuhiljaa viemään kamojani sinne jne. Kaikki kävi todella nopeaa, ainakin miehen mielestä, minun ei ehkä niinkään.
Tilanne on kuitenkin se, että erottiin koska mies haluaa miettiä elämäänsä (kai?), olla hetken omalla asunnollaan yksin sekä "pallinsa laskeutuvan" (anteeksi kielenkäyttö). Oleni itsekin helpottunut erosta, sillä huomasin kyllä jonkin olevan pielessä. Riitelimme muutaman kerran rajusti, mutta muuten meni hyvin ja ainakin minä olin onnellinen suhteessa, mies kai tunsi hukannensa itsensä. Olen jo alusta asti ollut sitä mieltä, että mies on paras jonka voin koskaan löytää ja todellakin pitämisen arvoinen. Pitkään olin sitä mieltä, että jos hän kosisi, niin suostuisin silmiäräpäyttämättä. Vieläkin ajattelen niin.
Kysymys kuuluukin: kannattaako tai onko yhteenpaluu mahdollista? Minulla on sellainen fiilis, että haluan aloittaa alusta miehen kanssa. Jos nyt palaamme yhteen ja jatkamme samasta pisteestä, on lopullinen ero väistämätön. En kaipaa kenenkään seuraa tai rakkautta, vaan haluaisin todella tutustua mieheeni kunnolla, nyt kun isäni kuolemasta johtuva järkytys alkaa olla takana päin.
Ahdistuneena mietin, että vaikka palaisimme yhteen, eroamme kuitenkin, mutta kun on "selvä" hetki, niin näen tulevaisuutemme kirkkaana. Mitä sanotte tästä? Hän ei kuulemma aio lähteä etsimään "parempaa vaimomatskua kuin sinä" ja "olisi onneton jos nyt lähtisin hänen elämästään eikä hän näkisi minua enää koskaan". Hän haluaa vielä tavata.
Asiallisia ja sydämestä tulevia vastauksia, kiitos!
En halua lokaa niskaan.
Kommentit (20)
Varaudu siihen, että aina ei voi saada mitä haluaa ja toivoo. Elämäkertansa kun kirjoittaa ei välttämättä pelkkä empatia ja sympatia säteille ja muista erilainen mielipide ei ole uhka. Leikkiin ei pitä myöskään lähteä, jos sitä ei kestä.<3
Toivu isästäsi ja löydä omat vahvuutesi ja sitten vasta parisuhteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:28"]
Yksi sana riittää: unohda
[/quote]
Tarkoitatko että unohda itsesi näkökulmasta vai toisen?
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:28"]
Yksi sana riittää: unohda
[/quote]
Tarkoitatko että unohda itsesi näkökulmasta vai toisen?
[/quote]
Unohda mies!
Minusta tuossa on kaikki mahdollisuudet onneen - ja pettymyksiin . Jos miehellä avioero takana, on vuosi melko lyhyt aika olla itsekseen ja aloittaa uusi suhde. Siksi siis rauhallisempi tahti varmasti tarpeen.
Vie tavarasi miehen asunnosta pois ja käykää treffeillä. Aloitatte tapailun alusta. Kumpikin asuu ja nukkuu omissa asunnoissaan, voitte käydä kylässä toki syömässä ja noin, mutta olette treffaileva pari. Minä etenin aikoinani nykyisen mieheni kanssa liian nopeaan ja hävitin itseni suhteessa, niin voi käydä vaikka kumppani olisi oikea. Parin vuoden yhdessäasumisen jälkeen olin niin ahdistunut että pakko oli painaa reset-nappia. Muutimme erilleen ja aloimme tapailla, eli elimme kolmen vuoden seurustelun jälkeen sen vaiheen joka alussa jäi elämättä. Tästä on muutama vuosi, nyt onnellisesti naimisissa. Olen niin iloinen että mieheni ymmärsi minua emmekä lopullisesti eronneet!
Oikeankin kumppanin kanssa on mahdollista edetä liian nopeasti, ja teillä on molemmilla ollut elämässä mullistavia asioita joita on hyvä käsitellä myös yksin. Aloittakaa alusta, ja välttäkää kaikkea negatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:38"]
Minusta tuossa on kaikki mahdollisuudet onneen - ja pettymyksiin . Jos miehellä avioero takana, on vuosi melko lyhyt aika olla itsekseen ja aloittaa uusi suhde. Siksi siis rauhallisempi tahti varmasti tarpeen.
[/quote]
Niinpä, olet oikeassa. Perseestä kun en tiedä onko tämä "pehmeä ero" (luoja, sellaista tuskin on...) vai uuden alku. Mies antoi kuitenkin lupauksen miettiä uudelleen yhteen palaamista tosissaa, ja luotan häneen 110%sti.
ap
En ymmärrä miksi tahdot suhteeseen miehen kanssa, kun kyse ei tunnu olevan rakkaudesta. Onko tämä jonkinlainen analyyttinen järkitulos: "on hyvää aviomiesmateraalia ja talokin ja kaikkea. Samalla pääsisin eroon ikävästä kämpästäni Ja nyt olen prosessoinut isäni kuioleman, niin voisi olla sopivaa aikaa tämä touko- kesäkuu miettiä alanko suhteeseen."
Välittyy hyvin pinnallinen suhtautuminen koko ihmissuhteeseen, ei herätä mitään lämpöä eikä visiota yhtään mistään. Opettele löytämään tasapaino ja onnenetunne ensin ihan yksin. Kun rakastut aidosti, sen kyllä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän on sinulle vain laastari, jonka avulla yrität toipua isäsi kuolemasta.Ajaudut vain miehen luokse, kun vanha ahdisti, eikä kukaan terve ihminen sellaisessa tilanteessa ryhdy omaa ahdistustaa purkamaan, kun toista on kuolema kohdannut vaan mukautuu tilanteeseen. Minkään suuren surun keskellä ei pitäisi turvautua uusiin ihmissuhteisiin vaan löytää se voima sisältä!
"Tilanne on kuitenkin se, että erottiin koska mies haluaa miettiä elämäänsä (kai?), olla hetken omalla asunnollaan yksin sekä "pallinsa laskeutuvan" (anteeksi kielenkäyttö). Oleni itsekin helpottunut erosta, sillä huomasin kyllä jonkin olevan pielessä"
Nämä lauseet kuulostaa siltä, ettei todennäköisesti tuosta loppuelämän suhdetta tule. Oma kokemukseni on, että kun se oikea löytyy, kyllä sitä mennään yhteen liikoja miettimättä, ja nuo päänsä selvittelyt yksinäisyydessä oikeasti liittyy siihen että tuntee jo vaistomaisesti ettei tuo toinen nyt ole se oikea. Vaikkei ehkä halua sitä itselleenkään myöntää. Itsekin kerran odottelin 4 vuotta tämmöistä miestä joka sanoi kyllä rakastavansa minua, mutta eron jälkeen on niin vereslihalla että tarvii nyt yksinäisyyttä.... No, 4 vuoden seurustelun jälkeen tapasi töissä mieleisemmän naisen ja pamautti 3 kk:n päästä naimisiin. EIpä vaatinut paljoa miettimistä kun oikea löytyi.
Mutta eihän se toki täysin mahdotonta ole että tuosta tulisikij jotain. Toki voit kokeilla jos haluaat. Varisnkin jos olet vielä suht nuori, eikä sinulla ole esim. pakkoa päästä jo pian lisääntymään, niin mitä silläkään oikeastaan väliä jos käy niin että seurustelette vuoden tai pari ja eroatte? Onpahan sitten homma katsottu ja sitten voit kääntää nokan kohti tulevaisuutta ilman sitä miestä, ilman että täytyy miettiä menetitkö jonkun timantin kukn et yrittänyt hänen kanssaan uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:39"]
Vie tavarasi miehen asunnosta pois ja käykää treffeillä. Aloitatte tapailun alusta. Kumpikin asuu ja nukkuu omissa asunnoissaan, voitte käydä kylässä toki syömässä ja noin, mutta olette treffaileva pari. Minä etenin aikoinani nykyisen mieheni kanssa liian nopeaan ja hävitin itseni suhteessa, niin voi käydä vaikka kumppani olisi oikea. Parin vuoden yhdessäasumisen jälkeen olin niin ahdistunut että pakko oli painaa reset-nappia. Muutimme erilleen ja aloimme tapailla, eli elimme kolmen vuoden seurustelun jälkeen sen vaiheen joka alussa jäi elämättä. Tästä on muutama vuosi, nyt onnellisesti naimisissa. Olen niin iloinen että mieheni ymmärsi minua emmekä lopullisesti eronneet!
Oikeankin kumppanin kanssa on mahdollista edetä liian nopeasti, ja teillä on molemmilla ollut elämässä mullistavia asioita joita on hyvä käsitellä myös yksin. Aloittakaa alusta, ja välttäkää kaikkea negatiivista.
[/quote]
Kiitos. Tavarat on tuotu ja viety. Mies sanoi, ettei halua asian menevän niin, että hän tuo kamani minun luo ja ettei nähdä enää ikinä, ja että se, että hän tuo kamani minulle "ei tarkoita mitään". Mutta kuulemma niin vain piti tehdä, ja mitäpä minä nyt tekisin ilman vaatteitani yms.
Vaikeaa olla nainen kun vatvoo asioita 25/7.
ap
Toiset turvautuu alkoholiin ja toiset läheisyyteen kun ahdistaa. Molemmat toimii samalla tavalla antaa hetken lohdun ja sitten tuleekin krapula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän tässä onkin, että haluaisin aloittaa vähän selvemmällä päällä ja nähdä ihan oikeasti onko mies minulle se oikea. Joskus olen jonkun miehen kohda ollut varma, että "tämä on nyt se elämäni mies", mutta enpä olisi tässä jos se olisi ollut lopullista.
Sehän tässä onkin, että haluaisin aloittaa vähän selvemmällä päällä ja nähdä ihan oikeasti onko mies minulle se oikea. Joskus olen jonkun miehen kohda ollut varma, että "tämä on nyt se elämäni mies", mutta enpä olisi tässä jos se olisi ollut lopullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pahoita mieltäsi mutta olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa ja käytännössä miehen "mietiskelyaika" tarkoitti että hän oli jo tavannut toisen naisen...
Minulle löytyi oma ja niin kyllä sinullekin!
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:45"][quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:39"]
Vie tavarasi miehen asunnosta pois ja käykää treffeillä. Aloitatte tapailun alusta. Kumpikin asuu ja nukkuu omissa asunnoissaan, voitte käydä kylässä toki syömässä ja noin, mutta olette treffaileva pari. Minä etenin aikoinani nykyisen mieheni kanssa liian nopeaan ja hävitin itseni suhteessa, niin voi käydä vaikka kumppani olisi oikea. Parin vuoden yhdessäasumisen jälkeen olin niin ahdistunut että pakko oli painaa reset-nappia. Muutimme erilleen ja aloimme tapailla, eli elimme kolmen vuoden seurustelun jälkeen sen vaiheen joka alussa jäi elämättä. Tästä on muutama vuosi, nyt onnellisesti naimisissa. Olen niin iloinen että mieheni ymmärsi minua emmekä lopullisesti eronneet!
Oikeankin kumppanin kanssa on mahdollista edetä liian nopeasti, ja teillä on molemmilla ollut elämässä mullistavia asioita joita on hyvä käsitellä myös yksin. Aloittakaa alusta, ja välttäkää kaikkea negatiivista.
[/quote]
Kiitos. Tavarat on tuotu ja viety. Mies sanoi, ettei halua asian menevän niin, että hän tuo kamani minun luo ja ettei nähdä enää ikinä, ja että se, että hän tuo kamani minulle "ei tarkoita mitään". Mutta kuulemma niin vain piti tehdä, ja mitäpä minä nyt tekisin ilman vaatteitani yms.
Vaikeaa olla nainen kun vatvoo asioita 25/7.
ap
[/quote]
Miehesi on eronnut ja haluaa rakentaa oman elämänsä kuntoon omassa asunnossaan ennen uutta suhdetta, hän ei halua kokea että hänen kanssaan asuu joku nainen noin nopeasti. Lopeta vatvominen, ja tehkää jotain kivaa. Suhde on pilalla jos joka käänteessä avaudutaan tunteista ja vatvotaan ja eletään draamaa. Eikö se mene niin että pari joka nauraa yhdessä, pysyy yhdessä. Kuulostaa siltä että hauskanpito tekisi teille molemmille hyvää.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:42"]
En ymmärrä miksi tahdot suhteeseen miehen kanssa, kun kyse ei tunnu olevan rakkaudesta. Onko tämä jonkinlainen analyyttinen järkitulos: "on hyvää aviomiesmateraalia ja talokin ja kaikkea. Samalla pääsisin eroon ikävästä kämpästäni Ja nyt olen prosessoinut isäni kuioleman, niin voisi olla sopivaa aikaa tämä touko- kesäkuu miettiä alanko suhteeseen."
Välittyy hyvin pinnallinen suhtautuminen koko ihmissuhteeseen, ei herätä mitään lämpöä eikä visiota yhtään mistään. Opettele löytämään tasapaino ja onnenetunne ensin ihan yksin. Kun rakastut aidosti, sen kyllä huomaa.
[/quote]
Mitään hullua rakkautta en kerran kokeneena kaipaa, mutta tunnen todellakin, että sisälläni kasvaa pienen pieni rakkaudensiemen tätä miestä kohtaan. Onko se oikein vai väärin?
ap
Rakkaus on hyvä asia, mutta yhteen muuttaminen tuollaisessa suhteessa ihan hölmöä. Seurustelkaa ja kokeilkaa miltä tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 11:00"]
Rakkaus on hyvä asia, mutta yhteen muuttaminen tuollaisessa suhteessa ihan hölmöä. Seurustelkaa ja kokeilkaa miltä tuntuu.
[/quote]
Ehkä se on oikea ratkaisu. Ehdotinkin jo miehelle, että tapaillaan vapaasti jonkun aikaa, ja jos tilanne ei siitä muutu, niin laitetaan pillit pussiin.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 11:00"]
Rakkaus on hyvä asia, mutta yhteen muuttaminen tuollaisessa suhteessa ihan hölmöä. Seurustelkaa ja kokeilkaa miltä tuntuu.
[/quote]
Ehkä se on oikea ratkaisu. Ehdotinkin jo miehelle, että tapaillaan vapaasti jonkun aikaa, ja jos tilanne ei siitä muutu, niin laitetaan pillit pussiin.
ap
Alue: Aihe vapaa
Yksi sana riittää: unohda