Te jotka jaatte parisuhteessa ruokakulut puoliksi:

Meillä on eri ruokavaliot. Mies syö mitä tahansa, mutta minä syön lchf ruokaa. Mies syö määrällisesti enemmän, mutta halpaa. Minä määrällisesti vähemmän ja laadukasta hintaan katsomatta. Siinä ne kulut tasoittuu.

Syön myös lounaan kotona, joten kyllä se tasoihin menee tai ehkä minä syön enemmän, kun ei mies kaksinkertaisia annoksia kuitenkaan syö. 

Meillä ostellaan vuoron perään kympillä-parilla ruokaa ja ei sitä syömistä kotona sitten sen kummemmin vahdata. Ja jotkut ruoat on helppo pistää tasankin. Esim. broilerinkoipia molemmille yhtä monta ja riisiä ja salaattia saa sitten omaan annokseensa laittaa niin paljon, kuin haluaa.

Arvostan sitä aikaa, joka säästyy kun ei eritellä ruokakuluja. Muutama kymppi sinne tänne kuukaudessa ei tunnu kummallekaan missään. Mies on sekasyöjä, minä syön vegaanisesti ja mahdollisimman luomua, joten tuskinpa kumpikaan kovin paljon voittaa toisen kustannuksella.

Eikö sitten voi samalla tavalla tehdä talon lämmityksen kanssa. Vaimo tahtoo että on +22 ja minulle olisi +19 sopiva. Otankin asian puheeksi tänään. Myös sisustuksesta saa maksaa leijonan osan enemmän ja tehdä työtkin, koska minulle tämä nykyinenkin riittää M37

Miten joku joka on parisuhteessa voi edes miettiä näitä asioita? En ennusta pitkää yhteistä taivalta.

Mies sitä ruokaa kuitenkin arkisin valmistaa ennenkuin ehdin kotiin, joten saakoon muutaman euron hyvitystä siitä.

Enempi v**'ttaa kun ipanalle ei kelpaa kuin savukalasalaatti, kaiken muun saa kaataa lautaselta roskiin. Mukavampi oli heittää ne eurot suoraan menemään, käymättä kaupan ja kattilan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Syön, koska olen aktiivikestävyysurheilija. Painoindeksin mukaan alipainoinen, omasta mielestä selkeästi normaalin puolella.

Aika lailla sama homma, tosin lajini menee nopeuskestävyyden puolella ja räjähtävyyttä tarvitaan. Miehellä ei ole liikuntaharrastuksia, mulla on viidesti viikossa treenit tai sali plus kolmena päivänä pk-lenkit. Välillä syön enemmän kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka saa pikkurahalla ihan sama kuka syö enemmän.

Saako?

Jos aina syö keittoa, niin eihän se mahdottoman hintaista ole, mutta lisää siihenkin kuitenkin maidot, lisukkeet, leivät ja jääkaapin perustarpeet.

Itse olen laskenut, että samalla hinnalla kun ostan kahdelle ruokatavarat päivässä kävisin itse noutopöydässä joka päivä syömässä valmiiksi tehdyn aterian.

Jääkaapin peruslisukkeet ei jääkaapista juurikaan yksikseen mihinkään katoa tuhdin noutopöydän jälkeen ja riittää yksi ruokakauppakerta viikossa, joten ilman miestä minua odottaisi joka päivä valmis katettu ruokapöytä ja vain yksi kauppakeikka per viikko, joten älkää prk sitä puolta vähätelkö yhtään siellä!

Mies maksaa meillä asumiskulut, joten vain siksi suostun tähän. Toki asumiskulut on miehen omasta talosta, jossa olisi tasan samat kulut olenko täällä vai en.

Loppujen lopuksi kaikkein paras olisi omat taloudet.

Se olisi selvin varmastikin, vaikka on siitäkin kokemusta, että vaikka on eri kodit, niin mies oletti silti, että kaikki sinun on myös hänen ja tuli syömään jääkaapin tyhjäksi ja hänen luo mennessään kuitenkin odotti, että käyn kaupassa tullessani.. Voi voi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka saa pikkurahalla ihan sama kuka syö enemmän.

Saako?

Jos aina syö keittoa, niin eihän se mahdottoman hintaista ole, mutta lisää siihenkin kuitenkin maidot, lisukkeet, leivät ja jääkaapin perustarpeet.

Itse olen laskenut, että samalla hinnalla kun ostan kahdelle ruokatavarat päivässä kävisin itse noutopöydässä joka päivä syömässä valmiiksi tehdyn aterian.

Jääkaapin peruslisukkeet ei jääkaapista juurikaan yksikseen mihinkään katoa tuhdin noutopöydän jälkeen ja riittää yksi ruokakauppakerta viikossa, joten ilman miestä minua odottaisi joka päivä valmis katettu ruokapöytä ja vain yksi kauppakeikka per viikko, joten älkää prk sitä puolta vähätelkö yhtään siellä!

Mies maksaa meillä asumiskulut, joten vain siksi suostun tähän. Toki asumiskulut on miehen omasta talosta, jossa olisi tasan samat kulut olenko täällä vai en.

Loppujen lopuksi kaikkein paras olisi omat taloudet.

Se olisi selvin varmastikin, vaikka on siitäkin kokemusta, että vaikka on eri kodit, niin mies oletti silti, että kaikki sinun on myös hänen ja tuli syömään jääkaapin tyhjäksi ja hänen luo mennessään kuitenkin odotti, että käyn kaupassa tullessani.. Voi voi..

eli olet pelkkä lokki joka kirkuu "voimaantuneena"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka saa pikkurahalla ihan sama kuka syö enemmän.

Saako?

Jos aina syö keittoa, niin eihän se mahdottoman hintaista ole, mutta lisää siihenkin kuitenkin maidot, lisukkeet, leivät ja jääkaapin perustarpeet.

Itse olen laskenut, että samalla hinnalla kun ostan kahdelle ruokatavarat päivässä kävisin itse noutopöydässä joka päivä syömässä valmiiksi tehdyn aterian.

Jääkaapin peruslisukkeet ei jääkaapista juurikaan yksikseen mihinkään katoa tuhdin noutopöydän jälkeen ja riittää yksi ruokakauppakerta viikossa, joten ilman miestä minua odottaisi joka päivä valmis katettu ruokapöytä ja vain yksi kauppakeikka per viikko, joten älkää prk sitä puolta vähätelkö yhtään siellä!

Mies maksaa meillä asumiskulut, joten vain siksi suostun tähän. Toki asumiskulut on miehen omasta talosta, jossa olisi tasan samat kulut olenko täällä vai en.

Loppujen lopuksi kaikkein paras olisi omat taloudet.

Se olisi selvin varmastikin, vaikka on siitäkin kokemusta, että vaikka on eri kodit, niin mies oletti silti, että kaikki sinun on myös hänen ja tuli syömään jääkaapin tyhjäksi ja hänen luo mennessään kuitenkin odotti, että käyn kaupassa tullessani.. Voi voi..

Että minä vihaan kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät näe omaa nokkaansa pidemmälle.

Meillä on viikonloppusuhde jo kolmatta vuotta. Jaamme ruokakulut tasan, mutta syömme myös yhtä paljon. En ole huomannut jääväni tappiolle naisena. Lisäksi valmistamme yhdessä  isot annokset tulevalle viikolle ja jaamme nekin tasan puoliksi. En tiedä kuinka paljon miehen täytyy syödä, että jäisin tappiolle? Täytyykin ihan jutella, että pistät äijä nyt hotkien kun miehen rooliin kuulu popsia enemmän kuin naiset.

KYllä tämä tasajako on koitunut molempien eduksi ja säästöksi. Emme syö erityisen hienosti, vaan ihan perushuttua janssonin kiusauksesta lihapulliin.

 

Mies tankkaa autoa useammin ja minä ajan sillä enemmän, syököön niin paljon kun lystää. Tässä paistaa jotenkin nykyajan feminismin ongelma, on käsitys, että kaiken pitäisi mennä puoliksi. Molemmat koittaa parhaansa ja jos se ei riitä, erotaan. Jos ap olisi mies, niin pysyttelisin kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Minä syön kaurapuuroa, itse leivottua leipää, halvinta margariinia ja juustoa TAI leikkelettä vain yhden siivun leivän päällä. Syön myös hieman tarjousjauhelihaa ja silakkaa sekä perunoita. Saan syödä vatsani täyteen kun vaimo kituuttaa nälissään salaatteineen ja proteiinipatukoineen vaikka kuluttaa kaksinkertaisesti rahaa.

Siis syötkö vaimosi ostamaan ruokaa? Jos joku aina ostaisi minulle ruoat olisin minäkin valmis edullisemmin syömään.

Silläkö konstilla vaiennat vaimosi aina, kun häntä harmittaa ruokkimisesi?

"Mutta enhän minä kalliisti edes syö?"

Meillä menee niin, että minä ostan kaiken ja mies syö kaiken eikä jätä mulle yhtään mitään. Tänään viimeksi tästä hermostuin.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä ostan kaiken ja mies syö kaiken eikä jätä mulle yhtään mitään. Tänään viimeksi tästä hermostuin.

Miksi ostat kaiken?

Olen ainoa, joka täällä tienaa. Ei paljon, mutta se kaikki menee ruokaan. Perusmurkinaan.

Meillä jaetaan aika puoliksi ruokakustannukset. Ja se maksaa yleensä kumpi kerkiää. Jos minulla on esim. kosmetiikkaa tms. "omia juttuja" enemmän sen kertaisella ostosreissulla, niin minä maksan ne itse. Kertaakaan ei olla väännetty maksamisesta tai kumpi syö enemmän tai vähemmän. Pari vuotta ollaan oltu yhdessä, mutta molemmilla omat asunnot.

Vierailija kirjoitti:

Typerät naiset maksaa ruokakulut puoliksi, vaikka mies söisi kolme kertaa enemmän.

En elä parisuhteessa sen takia että saisin omia kulujani alhaisemmaksi. Ei ole euroista kiinni kumpi syö enemmän. En tajua kuka ees jaksaa tällaisia laskea. Onneksi mulla on fiksu mies ja ollaan tasavertaisessa parisuhteessa jonka pointti ei ole hyötyä toisesta mahdollisimman paljon rahallisesti.

Maksamme kauppaostoksemme yhteiseltä tililtä, eli puoliksi. Kumpikin saa ostaa kaupasta mitä haluaa ja kyllä, mies syö enemmän kuin minä. Minä taas ostan useammin kaupasta kauneudenhoitojuttuja tms. Mies saattaa ostaa kaljaa, kumpikin saattaa ostaa omia herkkuja tai mieliruokia.

Ihan sama, meneekö tasan vai ei. Ollaan naimisissa ja ei mua haittaa, vaikka mies söisikin enemmän. Kai nyt haluan, että elämäni tärkein ihminen voi hyvin. Ei olis kauheen pitkä suhde, jos joka kauppareissu pitäis alkaa laskeskelemaan, meneekö nyt ostokset tasan. Kyllä ne tässä elämän aikana menee ihan tarpeeks tasan.