Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Välien "katkaisu" äitiin...
08.05.2014 |
Mitkä syyt ovat tarpeeksi painavia, jotta välit voidaan katkaista äitiin ainakin sillä tasolla, että ei enää soitella ja tavata - korkeintaan sukujuhlissa nähdään.
Kiinnostaa siis tietää, että mitä syitä pidetään ns. sosiaalisesti hyväksyttävänä.
Omassa elämässäni on se tilanne, että en halua olla enempää äitini kanssa tekemisissä kuin on pakko (sukujuhlat). Joihinkin tekstareihin voin vastata. Syyt ovat painavat ja jos kerron kaiken, niin jokainen kyllä ymmärtää, mutta jos en halua kertoa miksi tilanne on näin, niin joutuu hankaliin tilanteisiin. Yritetään järjestään puoliväkisin muiden toimesta tapaamisia, jotta saadaan "asiat sovittua" jne. Olen kyllästynyt selittelemään ja selvittämään tapahtuneita - haluan jatkaa elämääni enkä enää jaksa edes selittää niitä pahoja asioita, mitkä vievät omatkin energiani.
Onko lapsen ja äidin välinen side niin pyhä, että sellaisen katkaisua pidetään yleisesti paheksuttavana ja varsinkin heti ajatellaan, että kyse nyt on jostain mielipide-eroista ja ne on sovitavissa. Vai pidetäänkö äitiä niin pyhänä, että ei voida ajatella, että äiti kykenisi pahaa omaa lastaan kohtaan?
Kommentit (14)
Painajaista on äitienpäivät. En ole äitini kanssa väleissä,enkä siis osallistu mihinkään kekkereihin. Itse olen lapseton,syistä,joita en selittele. Koko äitienpäivän olen verhot kiinni ja makaan sängyssä. Television pidän visusti kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisella on oikeus valita ketä elämäänsä haluaa.Pitää vain sanoa äidille,että turha soitella tai yrittää tulla käymään.Sitä saa mitä tilaa.Voi sanoa,että on huono äiti joka on tehnyt elämästä liian usein helvettiä,nyt se loppuu.Omien läheisten pitäisi olla rakkaita ihmisiä joiden kuulumiset ja elämä kiinnostaa.Aina ei ole niin.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 15:27"]
Olisi hyvä, jos ihmiset ymmärtäisivät, että suhdetta äitiin ei todellakaan katkaista kuin todella hyvästä syystä, ja jättäisivät asian siihen. Mieheni on nyt vihdoin kolmikymppisenä edes jotenkuten selvinnyt äidin lapsuudessa harjoittamasta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta ja itsetunnon lyttäämisestä, eikä todellakaan haluta ko. ihmistä meidän elämään millään tasolla. Äitinsä ei mukamas ymmärrä, miksi, ja siksi jotkut hyväätarkoittavat sukulaiset yrittävät toimia välikäsinä, mutta suoraan sanoen ei ole miehen asia sitä hänelle tai muille selvittää (ja tuskinpa totuutta haluaisikaan julkiseksi). Hyvä, että pysyy nyt kasassa ja meidän prioriteetti on hänen hyvinvointinsa eikä tuon ihmisen kulissien ylläpitotarve. Jotkut ihmiset nyt vaan ovat huonompia äitejä kuin kulkukissat.
[/quote]
Asia on vakava, mutta heh, tämä oli kyllä hyvin sanottu. Kuvaa hyvin minunkin äitini "kykyjä".
Joku aiempi ketjussa.
Ei meitä oikeasti kiinnosta, miksi välit on äitiisi poikki. Se on vaan kohteliasta kysyä, vähän niin kuin välittämistä.
No kuten tämän aamun Hesaristakin luimme hyväksikäytön uhrista, on perheitä ja äitejä, jotka ovat sellaisia, että välien katkaiseminen on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Joskus voi jopa olla oman toipumisen ja hyvinvoinnin kannalta suositeltavaa katkaista välit. Mutta liian kevein perustein sellaista ei kannata tehdä. Päätös on sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama ongelma, joten ymmärrän. Mielestäni riittää sanoa "emme ole tekemisissä, sillä äitini ei ole hyväksi terveydelleni" tms. Itse sanon joskun vain "äitini ei hyväksy elämänvalintojani, emmekä siksi ole yhteydessä". Itse asiassa harva edes kysyy mitään sen jälkeen, kun sanon että emme ole yhteydessä. Tökeröähän sitä on kyselläkään. Mitään tarkempaa on turha selittää, sillä joko ihminen ymmärtää, tai uskoo äitimyyttiin eikä ymmärrä/usko selitit sitten mitä tahansa.
Jos valkoinen valhe ei haittaa sinua, niin voithan sanoa että äidilläsi on niin pahoja ongelmia että oman itsesi takia et ole yhteydessä. Jokainen varmaan kuvittelee sen joko alkoholi- tai mielenterveysongelmaksi.. mutta vaikka ne eivät totta olisikaan, niin ongelmahan se on persoonallisuushäiriökin tms. joka lienee oikea syy miksi et halua yhteyttä pitää. Eli oikeastaanhan tuo ei olisi edes valehtelua.
AP vastaa: niin olsipa se niin, mutta kun olen joutunut sellaisiin tilanteisiin, että ulkopuoliset äitini toiveesta? yrittävät järjestää/järjestävät tapaamisia äitini ja minun kesken! Ihmiset haluavat varmasti vain hyvää ja haluavat saada meidän välit ns. kuntoon, mutta kun tiedän, että se on turhaa enkä enää jaksa. Vasta kun kerron "historian", jota ei voi yhdellä lauseella kertoa, niin on ulkopuolisillekin ollut ihan selvää miksi on parempi näin.
Toivoisin siis hieman kunnioitusta jos sanon, että en halua olla äitini kanssa tekemisissä ja siihen on painavat syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole äitisuhde niin pyhä, ettei välejä saisi katkaista. Ymmärrän sua, on todella päinavia syitä välien lopulliseen katkaisemiseen. Itsellänikin on. Tässä meidän yhteiskunnassa on vain sellainen ikuinen äitimyytti. Eräässä ihan laillisessa psykologin persoonallisuustestissä kysytään "Onko äitisi mielestäsi hyvä ihminen?" -- jo tuohon vastaa kielteisesti, sen katsotaan kertovan negatiivista testatavasta. Se on nin syväänjuurtunut se ajattelu, että äiti on hyvä ja pyhä, aina ja poikkeuksetta. Hyvien äiten lapset eivät voi ymmärtää ja käsittää miltä tuntuu, kun oma äiti on maailman hirvein ihminen ja psykopaatti. Omasta tilanteestani voin sanoa sen verran, että se päivä kun oma äitini lopulta lähtee lopullisesti, poksahtaa täällä shamppanjapullon korkki!
No minulle syyksi siihen, etten ole tekemisissä äitini kanssa riittää huono olo, minkä äitini näkemisestä ja kuulemisesta poikkeuksetta saan. Se on aina sitä samaa utelua, rivien välistä lukemista ja omaa tulkintaa, arvostelua ja kommentointia sekä lopuksi haukut päälle. Miksi ihmeessä olisin tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä? En tosiaankaan vain siksi, että sattuu olemaan äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 15:13"]
AP vastaa: niin olsipa se niin, mutta kun olen joutunut sellaisiin tilanteisiin, että ulkopuoliset äitini toiveesta? yrittävät järjestää/järjestävät tapaamisia äitini ja minun kesken! Ihmiset haluavat varmasti vain hyvää ja haluavat saada meidän välit ns. kuntoon, mutta kun tiedän, että se on turhaa enkä enää jaksa. Vasta kun kerron "historian", jota ei voi yhdellä lauseella kertoa, niin on ulkopuolisillekin ollut ihan selvää miksi on parempi näin.
Toivoisin siis hieman kunnioitusta jos sanon, että en halua olla äitini kanssa tekemisissä ja siihen on painavat syyt.
[/quote]No, ihmiset on pöljiä. Ei siihen auta muu kuin sanoa juuri noin "en halua olla äitini kanssa tekemisissä ja siihen on painavat syyt.". Piste. Ei sun tartte perustella valintojasi muille. Se kannattaa ihan oikeasti sisäistää; älä ota minkäänlaista painetta selittää asioitasi ihmisille joille et niitä halua selittää. Jos he pahoittavat siitä mielensä, niin se on heidän ongelmansa. Sulje korvasi ja vaihda puheenaihetta.
--4--
Olisi hyvä, jos ihmiset ymmärtäisivät, että suhdetta äitiin ei todellakaan katkaista kuin todella hyvästä syystä, ja jättäisivät asian siihen. Mieheni on nyt vihdoin kolmikymppisenä edes jotenkuten selvinnyt äidin lapsuudessa harjoittamasta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta ja itsetunnon lyttäämisestä, eikä todellakaan haluta ko. ihmistä meidän elämään millään tasolla. Äitinsä ei mukamas ymmärrä, miksi, ja siksi jotkut hyväätarkoittavat sukulaiset yrittävät toimia välikäsinä, mutta suoraan sanoen ei ole miehen asia sitä hänelle tai muille selvittää (ja tuskinpa totuutta haluaisikaan julkiseksi). Hyvä, että pysyy nyt kasassa ja meidän prioriteetti on hänen hyvinvointinsa eikä tuon ihmisen kulissien ylläpitotarve. Jotkut ihmiset nyt vaan ovat huonompia äitejä kuin kulkukissat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen sellaista hiljaista ja hidasta loitonemista. Et vaan soita tai vastaa niin usein. Vähitellen huomaat että ette ole enää tekemisissä. Älä selittele kenellekään mitään, helpoimalla pääset. Tämän tyyppisissä asioissa muilla on aina vahvat mielipiteet ja jos et sano mitään suurin osa ei edes huomaa.
Annat ymmärtää että se on puhdasta sattumaa ettette ole nähneet tai kuulleet pitkiin aikoihin. Lupailet tavata ja soitella vaikket sitten kuitenkaan tee, koska aina tulee jotain muuta.
Jotain muuta tulee sen tyhjiön tilalle minkä sinä jätät. Vähän kuten kaverisuhteissa. Älä lähde kuitenkaan koskaan selittely linjalle kenenkään kanssa.
Mulla ainakin tarpeeksi painava syy oli, että äitini lähettelee viestejä ja soittelee sukulaisilleni ja mustamaalaa minua. Väitti kummitädilleni esimerkiksi, että oli soittanut kouluuni ja sieltä oltiin muka kerrottu, etten ole vuoteen saanut yhtään opintosuoritusta. Todellisuudessa opintoni olivat edenneet normaalisti, koulusta luonnollisesti ei vaan kerrota noita asioita ulkopuolisille.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on kait sama tilanne. Vaikeaa on ollut ja on edelleen. Olen käynyt läpi pitkän terapiankin asian vuoksi. Nyt tilanne on niin paha että olen ainoa ihminen joka on enää jäljellä äitini elämässä... Siis hän on jo iäkäs ja karkoittanut ihan kaikki ihmiset pois elämästään. Minä vain olen kestänyt. Enkä enää oikein kestäkään. Hän vaan on niin arvaamaton että jos nyt en enää pidä yhteyttä häneen niin hän saattaa esim soittaa työnanatajalleni, ystävälleni yms joiden nimet hän vaan tietää ja mustamaalata minua erittäin taitavasti. Näin on aikaisemminkin tapahtunut.
En jaksa enää tätä, minua ahdistaa niin kovasti, oma perhe-elämäkin menee kohta pipariksi tämän takia. Mikä olisi paras tapa selittää asia lapsilleni jos katkaisen välit?