8kk kriisi? Vertaistukea kaivataan!

Olen huomannut samantyyppisiä asioita 8-kuukautisesta vauvastani. Ennen niin hyväntuulinen heppuli on selvästi ärtyisämpi ja kärsimättömämpi. Hermo menee nopeasti ja lelut ja muut ärsykkeet kiinnostavat lyhyemmän aikaa kuin ennen. Eroahdistusta on ilmassa - poika vierastaa ja äidin tai isän pitäisi olla koko ajan vähintään samassa huoneessa, kun paikalla on vieraita kuten monta kertaa tavattu isoäiti. Soseet maistuvat nyt huonommin (tästä kirjoitin toiseenkin keskusteluun - voi toki johtua myös hampaista).



Olisi tosiaan kiinnostavaa kuulla ja tietää lisää 8 kk -kriisistä. Mistähän siitä voisi hankkia lisää tietoa - osaako kukaan suositella esimerkiksi hyvää kirjaa vauvan ja lapsen kehityksestä?



Itse olen iltapuhteilla lueskellut Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa. Ihan kaikesta en olekaan samaa mieltä hänen kanssaan, mutta yhdeksän lasta kasvattanut AW kirjoittaa osuvasti juuri 8 kk -lapsista, jotka saattavat hänen mukaansa muuttua yllättävän vaikeiksi ja vaativiksi. Hänen maalaisjärkeen perustuvan tulkintansa mukaan lapsessa on herännyt oma tahto ja hän ei ole vielä sinut sen kanssa. AW:n mukaan voisi jopa sanoa, että vauva ei vielä tunne itseään ja tahtoaan ja ei sen takia pidä itsestään, mutta tämän asian pitäisi parantua 1-vuotiaaksi mennessä.



Kreatiivi

Meillä tämä kaikki ilmaantunut vasta nyt, kun vauveli on 10 kk mutta " oireet" samankaltaisia. Aiemmin siis ollut hyvä nukkuja, syöjä ja muutenkin iloinen ja suht helppo kaveri mutta nyt kaikki on vain niin vaikeaa. Yöt tosi rauhattomia, ruoka ei oikein maista ja ennen kaikkea kiukuttelun määrä on lisääntynyt hurjasti. Tuossa Bona-esiteessä kerrotaan ongelmien johtuvan vauvan minäkuvan kehittymisestä. Aiemmin ei ole osannut erottaa itseään muista erillisenä yksilönä. Lapsi on ollut onnellisen tietämätön osa tätä maailmaa, ja elämä ollut huoletonta. 8 kk lieppeillä alkaa tiedostamaan omaa itseään ja maailma tuntuu yhtäkkiä paljon turvattommalta paikalta...Kertokaa nyt ihmeessä tämän vaiheen jo kokeneet jonkilaisia neuvoja ja vinkkejä. Erityisesti noiden yöiden suhteen, miten olette saanneet rauhoittumaan ja takaisin nukkumaan?

Meillä ei ole noihin öihin keksitty muuta apua kuin ottaa vauva viereen nukkumaan. Vastasyntyneestä saakka on siis nukkunut omassa sängyssään, vain satunnaisia päiväunia vieressä.



Alkuyön vauva nukkuu hyvin, mutta yöllä sitten alkaa nuo itkukohtaukset ja sängyssä seisoskelu. Viereen kun ottaa napakasti ja peitto tiukasti päälle niin yleensä nukkuu muutaman tunnin hyvin (itse en kyllä osaa oikein hyvin siinä nukkua). Aamuyöstä alkaa lapsi sitten nukkua niin levottomasti, potkii ja huitoo vain, että pakko laittaa takaisin omaan sänkyynsä.



Iltaisin olemme nyt myös onnistuneet saaman lapsen pitkäksi aikaa rauhoittumaan ja makoilemaan syliin ennen nukkumaan menoa. Tähän saakka on ollut kaikkea muuta kuin sylivauva, ei ole viihtynyt paljoakaan.



Ollaan siis ajateltu, että lapsi nyt tässä vaiheessa kaipaa erityisen paljon syliä ja läheisyyttä, ns. fyysisiä rajoja ettei liikkuisi ja huitoisi koko ajan. Liikkumisen tarve ja halu vain on niin kova, että liikkuu kuin väkisellä vaikkei jaksaisikaan. Läheisyys tuo siis rajat liikkumiselle ja rauhoittaa.



Tosin eilen illalla ei oikein rauhoittunut syliinkään ja yökin oli yhtä potkimista ja huitomista unissaan eli vieressä nukkuminen ei onnistu.



Meillä ei vierastamista ole pahemmin ollut. Eikä ole koskaan itkeskellyt meidän perään. Rauhassa siis saa vessaan mennä, tosin sillä varauksella että muksu sillä aikaa ehtii purkaa kaikki paikat tai kiipeillä vaikka minne=)

Sattuipa hyvin, että täällä muutkin ovat aiheesta kirjoitelleet, kun juuri ajattelin aiheesta lisää tietoa etsiä. Meidän huono nukkuja tyttömme ehti myös nukkua muutaman yön 1-2 herätyksellä ja kerran jopa niin, että ensimmäinen herätys oli vasta 5.30... Mutta nyt ovat tällaiset helpot yöt siis häipyneet ja tilalle on tullut heräilyt ja itku entistä pahempanakin jopa.



Alkuyö menee rauhallisesti 2h-4h nukkuen, sitten alkaa pätkäunet, heräily ja itkeskely ja suorastaan kirkuminenkin lopuksi.

Nyt kun on opittu istumaan nousu ja konttausasento, niin niistä asennoista tyttö löytyy sängystä itkemässä. Kun yritän kääntää selälleen tai kyljelle ja laittaa unilelut ja tutit, peitot jne, niin neiti hermostuu totaalisesti... Rauhoittelu ei meinaa auttaa, tisun kun saa suuhun, rauhoittuu ainakin hetkeksi.



Päivisin on myös sitä kärttyisyyttä havaittavissa ihan eri tavalla kuin esim 6kk iässä. Vaippojen laitto (nyt helpotti kun ostettiin housuvaippoja), pukeminen, suun pyyhkiminen, syöminenkin joskus jne aiheuttavat itkua ja selvästi sellaista tekoitkuakin, koska sen saa usein katkeamaan kuin seinään, jos jotain tosi kiinnostavaa ilmaantuu...



Kieltämättä oli suht suuri pettymys, kun ekaa kertaa 7kk aikana, sai nukkua 4-5 pätkiä itsekin edes joinain öinä, niin sitten alkoi tää kriisi. Ja kun pohtii, että jos sama yöliikunnan harrastaminen itkun säestyksellä jatkuu, kun tulee seisomaan nousun oppiminen, kävely jne, hoh hoijaa.



Olenkin oman jaksamisen vuoksi ruvennut ajattelemaan, että tämä vauva nyt vain on huono nukkuja ja herkkä heräämään, ja en odota enää öiden paranevan ainakaan ennen 1 vuotta, tuskin vielä silloinkaan. Mutta voisi toki asiat pahemminkin olla.



Olisi tosiaan mukava kuulla vielä muidenkin kokemuksia, ja myös niiltä, ketkä ovat jo tästä kriisivaiheesta ;) selvinneet. Yksi kaverini juuri sanoi, että heidän pojallaan hankala ja kärttyinen vaihe kesti 8kk-1v, sitten helpotti.



Voimia teille muille pikku kriisiläisten vanhemmille!!

IHANAAA, ei siis olla ainokaisia samaisen ' ongelman' kanssa. Meidän neiti on ollut hyvä ja helppo nukkuja suurimmaksi osin ja tossa 7,5 kk iässä alkoi ekaksi kauhea eroahdistus. Isäkään ei kelvannut jos olin itse samassa huoneessa tai jos menin vaikka suihkuun tai muuta niin alkoi hirmu-itku. Nyt tämä on pikkaisen rauhoittunut kun neiti 8kk.



Mutta yönukkuminen...huhu, luulen että neiti ' tarkistaa' että onko joku siinä vieressä. Olemme taas siirtyneet perhepetiin vaikka neiti nukkuikin jo hyvin pinnasängyssään. :) Meillä herätään noin 3-5 kertaa yössä itkuun. Suurimmaksi osaksi nukahtaa heti takaisin kun huomaa että joku vieressä mutta myös haluaa syödä rintaa.



Maallakin nukkuu esim. huonommin kun ei niin tuttu paikka mutta onneksi tämä on siis vain yksi vaihe monista ja pian saadaan taas nukkua. :)



Tsemppiä kaikille ja etenkin jaksamisia.



Terveisin

Kitty ja pikku neiti 8 kk