Raskaana ja mietin aborttia

Tee abortti jos noin mietit sinua ja parisuhdetta.. Jos tiedät että et jaksa ja ei ole muita auttamassa. Älä hanki liikaa pentuja

rv 6

Alkio

Lapsi on nyt pikkusormen kynnen kokoinen, noin 7 millimetriä. Tällä viikolla lapsen kehitys on äärimmäisen voimakasta. Uusia hermosoluja muodostuu noin 100 000 kappaletta minuutissa. Lapsen koko kolminkertaistuu, ja tietyt piirteet alkavat muodostua. Jo nyt muodostuvat silmien ja korvien alkeet, ja ruoansulatusjärjestelmä ja hengityselimistö kehittyvät.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 12:42"]rv 5
Alkio

Lapsesi on nyt noin seesaminsiemenen kokoinen, mutta jo nyt sille on hahmottunut keho ja pää. Jo nyt lapsen sydämen kehitys alkaa. Sydän alkaa lyödä, kun hedelmöittymisestä on kulunut noin 22 päivää. Sydämenlyönnit voidaan havaita ultraäänen avulla jo tämän viikon aikana. Pienen lapsenalun sydän lyö 150 – 200 lyöntiä minuutissa, siis tuplasti enemmän kuin sinun sydämesi.

Myös keskushermosto, luut ja lihakset alkavat kehittyä tällä viikolla. Aivoissa tapahtuu jakautuminen kahteen osaan.

Varsi, jonka avulla alkio on kiinnittynyt kohtuun, kehittyy myös lapsen kasvaessa, pullistumalla sisältä ja venymällä. Lapsenalku on vielä tässa vaiheessa litteä

  [/quote]

Sä olet kyllä ssälittävä tapauus! säälitävä! sovitaanko näin ettet itse tee aborttia jos se sinusta on väärin, mutta anna muiden tehdä mitä haluavat.

Jos abortin aikoo tehdä, niin on oltava tietoinen mitä on tekemässä eikä kuvitella että on poistamassa solumöykkyä tms. (terv, se säälittävän säälittävä)

Mä tein juuri tuon ison ison päätöksen muutama vko sitten. Kadun sitä siinä mielessä että olisin sen halunnut pitää MUTTA rahkeeni eivät olisi juuri nyt riittänyt neljänteen lapseen. Itsellänikin vauva tällä hetkellä. Voin sanoa että abortti laukaisi itselläni masennuksen ja itken usein asiaa. Sun täytyy nyt oikeesti miettiä kunnolla ja ihan rauhassa asiaa. Itse tein viikoilla 9 :( mulla on vielä se etten ajatellut sitä möykkynä vaan vauvana jonka sydän sykki jne. Mieti tarkkaan. Voimia ratkaisuun oli se sitten mikä tahansa

Olen itse tehnyt abortin viikolla 11. Raskauden oletettiin olevan aiemmassa vaiheessa koska minulla oli tullut yhdet kuukautiset ja vielä kohdun ja munasarjojen ultrassa gyne sanoi, että pian alkaa kuukautiset kun näyttää ihan siltä - no, se oli kyllä raskaus aluillaan.

En kadu aborttia. Olen aina tiennyt haluavani lapsia, mutta olisi ollut siinä iässä ja elämäntilanteessa todella väärin lasta kohtaan. Jotkut fanaattiset abortinvastustajat voivat pitää päätöstäni itsekkäänä, vaikka se oli ensisijaisesti nimenomaan lapsen etu. Moni huutelee joillekin "olisit tehnyt abortin", mutta samat myös syyllistävät abortin tehneitä.

Nyt olen pienen tytön äiti ja lapsella on vakaa, tasapainoinen ja ennenkaikkea elämisen arvoinen elämänalku.

Ap, mieti siis tarkkaan, puhu miehesi kanssa ja käykää läpi vaihtoehtoja. Vain te voitte tehdä itsellenne oikean päätöksen, on helppoa moralisoida sivusta mutta itse tietää parhaiten pystyykö johonkin vai ei.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:57"]

Älä tee aborttia, katuisit kuitenkin sitä loppuelämäsi. Katso niitä kahta suloista pientä lastasi ja ole kiitollinen että saat vielä yhden.

  [/quote]

Sanoisitko näin siinäkin vaiheessa, kun kymmenen suloista lasta tappelee mt-ongelmissa nääntyvän äidin jokaisesta huomiomurusta surusilmin, oirehtien enemmän tai vähemmän jokainen? Että ei se yhdestoista mitään kaada? Tuleeko sinulle koskaan raja vastaan, edes teoriassa?

Eikä ehkä lasta kadu, mutta katuu kyllä hänen syntymäänsä johtanutta ratkaisua. Jo syntyneillä on oikeus jaksaviin vanhempiin, jotka ovat riittävän viisaita, että eivät tahallaan haali elämäänsä projekteja, jotka vievät voimat ja jättävät lapset osattomiksi. Saati sitten että niitä projekteja hankitaan hempeydestä, ja koska pelätään omia syyllisyydentunteita. Aikuisuus tarkoittaa sitä, että kipeitäkin päätöksiä tehdään ja surraan surut sitten jälkikäteen.

No jos kestät sen eikä tuo mun ehdotus toimi teillä, niin sitten aika nopeasti vaikka yksityiselle gynelle ja keskeytyspillerit. Oman päänupin jaksaminen on tärkeää lasten kannalta

terv. 2

kuinka sitten pystyt ne kaksi lasta hoitamaan jos kolmannesta haluat päästä eroon? tapatat heidän sisaruksen

Se, ettei katuisi lapsen hankkimista, ei tarkoita, etteikö olisi onnellisempi ilman lasta!

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 12:57"]

Jos abortin aikoo tehdä, niin on oltava tietoinen mitä on tekemässä eikä kuvitella että on poistamassa solumöykkyä tms. (terv, se säälittävän säälittävä)

  [/quote]

Jos aikoo synnyttää lapsen, on oltava tietoinen siitä, mitä elämään pakottaminen tarkoittaa. Siinä tulee suoraan aiheuttaneeksi vuosikymmenien kärsimyksen ja vääjäämättömän kuoleman ihmiselle ilman tämän suostumusta ja tahtoa. Julmempaa ja itsekkäämpää tekoa ei ole.

Minä olin vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Mies painosti kovin pitämään lasta, lupasi vähentää töitä jne. kuut taivaalta että hän hoitaa ja tekee.

Nyt enää muutama viikko h-hetkeen ja kadun syvästi että pidin lapsen! Raskausaika on ollut elämäni vaikeinta aikaa, koskee, olen masentunut, en saa unta jne. Parisuhteen sai vetää vessasta alas, olemme nyt asumuserossa eikä mistä täällä näy kun on kiire bilettää joka vknloppu, ei kiinnosta vauva eikä aiemmat lapsetkaan enää.

Tänä aamuna kävin kaupassa ja itkin kantaessani kasseja kotiin kun en jaksaisi, supistelee ja selkään sattuu niin kovasti. En tiedä miten saamme edes ruokaa lasten kanssa jos joudun sektioon ja toipua pitäisi? Hissittömän talon ylin kerros.

Lapset kärsii kovasti kun äiti on ihan loppu, joka aamu itken sängyssäni etten halua nousta ylös. Toivon joka päivä että vauva kuolisi synnytykseen ja samalla vaikka itsekin. En vaan jaksa enää elää. Rahat loppu koko ajan, välillä ollaan ilman ruokaa. Laskut maksamatta, kohta vuokria myöten kaikki ulosotossa.

Pyysin neuvolasta tukea ja apua, minusta on tehty lastensuojeluilmoitus mutta ei ole kuulunut mitään sieltä vielä. Älä tee samaa virhettä kuin minä tein, olen niin typerä :(

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 15:47"]

Minä olin vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Mies painosti kovin pitämään lasta, lupasi vähentää töitä jne. kuut taivaalta että hän hoitaa ja tekee.

Nyt enää muutama viikko h-hetkeen ja kadun syvästi että pidin lapsen! Raskausaika on ollut elämäni vaikeinta aikaa, koskee, olen masentunut, en saa unta jne. Parisuhteen sai vetää vessasta alas, olemme nyt asumuserossa eikä mistä täällä näy kun on kiire bilettää joka vknloppu, ei kiinnosta vauva eikä aiemmat lapsetkaan enää.

Tänä aamuna kävin kaupassa ja itkin kantaessani kasseja kotiin kun en jaksaisi, supistelee ja selkään sattuu niin kovasti. En tiedä miten saamme edes ruokaa lasten kanssa jos joudun sektioon ja toipua pitäisi? Hissittömän talon ylin kerros.

Lapset kärsii kovasti kun äiti on ihan loppu, joka aamu itken sängyssäni etten halua nousta ylös. Toivon joka päivä että vauva kuolisi synnytykseen ja samalla vaikka itsekin. En vaan jaksa enää elää. Rahat loppu koko ajan, välillä ollaan ilman ruokaa. Laskut maksamatta, kohta vuokria myöten kaikki ulosotossa.

Pyysin neuvolasta tukea ja apua, minusta on tehty lastensuojeluilmoitus mutta ei ole kuulunut mitään sieltä vielä. Älä tee samaa virhettä kuin minä tein, olen niin typerä :(

[/quote]

Kyllä sinulle kohta kerrotaan, että olet vain mielisairas. Kukaan ei voi todellisuudelssa katua lasten hankintaa, vaan lapsi tekee kaikki onnelliseksi.