Kerro jotakin itsestäsi/tavoistasi josta KUKAAN läheisesi ei tiedä

se että oon ottanu monia pikavippejä joista suurin osa on maksamatta.. kaduttaa :/

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 23:06"]Paskansin uima-altaaseen lapsena (10v) Teneriffalla. Ihan vaan huvikseni. en tiedä mitä ihmettä ajattelin.

[/quote] En meinannut millään keksiä mitään mistä en olisi kertonut edes joko miehelleni tai parhaalle kaverilleni mutta tästä tuli mieleen yksi! Kerran joskus ehkä 11-12 vuotiaana olin myöhään illalla uimassa yleisellä uimarannalla (oli lähellä meidän kotia, parinsadan metrin päässä) kun mulle iski ihan hirveä paskahätä. En olisi millään ehtinyt kotiin vaikka pyörällä olinkin liikkeellä ja en uskaltanut mennä pusikkoon, kun pelkäsin että jos joku tulee ja näkee. Sinne jäi pökäle kellumaan aamu-uimareiden iloksi. Hävettää vieläkin, juuri ja juuri kehtaan tämän anonyymisti kirjoittaa...

Maistelen vähän räkää. 

Että olen aivan helvetin sekaisin. Minulla on skitsofrenian oireita, jotka pahenevat jatkuvasti. Roikun tietokoneella oikeasti KOKO vapaa-aikani, eli noin 6-10 tuntia päivässä. Mulla ei ole hajuakaan siitä, kuka olen: olenko sosiaalinen, pidänkö lapsista, olenko temperamenttinen tai melankolinen, valehtelenko paljon, luotanko ihmisiin, olenko itsevarma... osittain siksikin, että en muista menneisyydestäni paljoakaan. Olen muuten 18- vuotias.

Oon kamala ahmimaan, mun maha on kuin joku pohjaton kuilu.

Minäkin olin ennen masentunut ja kämppä oli kamalassa kuosissa. Olis varmaan vieläkin, mutta onneksi taaperoikäinen lapsi ja mies pitää jonkinlaista siivousmotivaatiota yllä.

Mulla on helvetisti vuosia sitten otettuja pikavippejä ja muita velkoja ulosotossa enkä tiedä miten saan ne ikinä maksettua pois. Se on ahdistuksen aiheuttaja nro. 1.

Oon jo lähemmäs 30 eikä minulla vieläkään ole mitään ammatillista tutkintoa (tai lukiota käytynä...). Oon surkea kaikessa, tunnen itseni kamalan tyhmäksi, huonoksi ja epäonnistujaksi. Vain muutama ihminen tietää tämän, muille valehtelen kun hävettää.

Oon kamala luuseri.

Minulla on OCD. Kotoa poistuminen on todella vaikeaa, esim. eilen en pystynyt menemään ovesta ulos vaan oli pakko siivota koko ajan.

OCD:n "sivutuotteena" on unettomuus johon olen salaa vuosien ajan syönyt unilääkkeitä. Tällä olen pitänyt kupolini kunnossa. Nyt olen raskaana eikä lääkkeitä voi käyttää joten paketti alkaa levitä. Masennus ja itsetuhoisuus ottaa valtaa enkä pysty tekemään asialle mitään.

Säälittää lapset kun olen niin pahassa kunnossa. Olen jopa toivonut syntymättömän lapseni kuolemaa jotta voisin taas ottaa lääkkeitä ja nukkua! Edes mieheni ei tiedä, vain OCD:n olen "tunnustanut", kellekään muulle en sitäkään.

uppista

En nykyään puhu todellisista asioistani ja kivuistani kenellekään, en edes terapeutilleni. Tosiasiahan on se, että vihaan elämääni, paikkaa jossa asun, vihaan vanhempiani, pysyttelen hengissä vain lasten takia. Kärsin ainaisesta sinkkuudestani ja seksittömyydestä niin paljon, että olen masentunut, vihaan kroppaani ja haaveilen että haen lääkäriltä jotakin " jarrua" tai minut jotenkin silvottaisiin seksuaalisuudesta pois, etten kaipaisi koko aikaa jotakuta. Olen lisäksi yksinäinen, minulla on vain pari kaveria ja heitäkin näen vain harvoin. Haluaisin kuolla.

88 jatkaa

Lisäksi minulla on sellainen juttu, etten aina uskalla lähteä ulos esimerkiksi lenkille, koska pelkään törmääväni johonkin tuttuun, pahin pelko on, että joku ajaisi autolla ohi ja tööttäisi torvea. Tämän pelon takia jää moni lenkki tekemättä, hipsin vain äkkiä lähikauppaan, sitten taas kotiin, jotenkin olen piiloutunut tänne, syrjään elämästä. Katson vaan koko ajan sarjoja netflixistä, niin monta jaksoa kuin päivän aikana ehdin, Lostin kaikki 130 jaksoa katsoin kahdessa viikossa, vaikka kävin töissäkin välillä eli vapaapäivinä saattoi mennä 15 jaksoa päivässä. Istun samassa kohdassa peiton alla sohvalla, nousen vaan vessaan ja ruokaa laittamaan. Olen aivan tv addikti, ainut elämäni sisältö, minulla on alkanut silmiäkin särkemään ja silmät kuivumaan tämän takia.

En ole imuroinut tai siivonnut huonettani 2,5 kuukauteen, enkä vaihtanut lakanoita. Siivoan vaan lasten huoneet ja muut. Omani on tällainen luolakolo, jonne piiloutua mörkönä.

Minut on yritetty raiskata likaisella sivukujalla. Pääsin jossain vaiheessa pakenemaan. Mies oli kuristanut minua niin tiukasti että sain sisäistä verenvuotoa, enkä pystynyt puhumaan ja kaulani oli täysin ruhjeilla useamman viikon.

Kärsin nuorempana vuosia pahasta ahdistuksesta ja fantasioin jatkuvasti itseni tappamisella. Lääkityksellä ja terapialla sain itseni kuntoon, ja olin ok vuosia. Nyt ahdistus on palannut ja tuntuu että kaikki kaatuu niskaan. Käytin suuren osan viime yöstäkin itsemurha-ajatuksiin.

Ahdistuksestakin huolimatta oikeasti haluaisin lapsen. Jopa mieheni luulee etten ole koskaan halunnut lapsia.

Olen erakoitunut, en näe ketään vapaa-ajallani vaan roikun vaan netissä kaiket vapaapäivät ja vapaa-ajat. Minulla ei vaan ole kunnon ystäviä, en ole tästä kenellekkään kertonut, esitän reipasta. Oon viimeisen vuoden aikana käynyt ehkä 5 kertaa lenkillä, kaikki luulee että käyn suurinpiirtein sen 5kertaa viikossa, mutta oikeasti en jaksa oon vaan kotona makaan sängyssä. Ahmin. Välillä oksennan mutta harvoin. Minulla on mennyt hirveä määrä rahaa herkkuihin monta monta sataa. Minulla on tosi huono itseluottamus vaikka "esitän" muuta. Vihaan läskiä kehoani.

Mies tietää varmaan muuten kaiken, mutta ei sitä että olen ollut avioliiton aikana ihastunut kahteen muuhun mieheen (mutta mitään ei ole tapahtunut).

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 17:33"]

Olen ahmija, ostan hirveästi herkkuja ja ahmin kaikki YKSIN ollessani. Oon tän takia lihonut 15kg.

[/quote]

Kukaan läheisistäsi ei varmasti tuota huomaakaan lainkaan (?!?)

Kukaan tutuista ei tiedä, että olen ollut 5v vl. Ei edes mieheni. Ihmettelee vain, kun olen lopettanut "kaiken hauskan".

Mulla on järkyttävä määrä opintolainaa

Käyn päivisin ostamassa kauhean kasan herkkuja jotka piilotan sängyn alle ja syön illalla "nukkumaan mennessä".

Säilytän edelleen kaapissa varuilta lääkkeitä joiden yliannostuksella oon saanu itteni semmoseen sairaalakuntoon, että pienestä jäi kiinni. Ihan vaan varmuudeks jos vielä tulee niin huono fiilis ni ompahan ulospääsy

Luulevat vain että olen "normaalisti" lihonut enkä siksi että ahmisin yksin ollessani aina.

t. se 15kg lihonut

Suoritan äitiyttä. Jostain syystä minulle on tullut pelko, että lastensuojelu vie lapseni, jos en ole täydellinen äiti. Meillä ei siis ole minkäänlaista kontaktia lastensuojeluun eikö koskaan ole ollut puhettakaan asiasta, mutta viime aikaiset juttujen perusteella olen vakuuttunut, että lapsen viedään. Koen jatkuvaa huonoa omatuntoa, kun roikun netissä, syön roskaruokaa ja herkkuja, hermostun lapsilleni... Joskus tämä aiheuttaa todella synkkiä ajatuksia. Vielä kuitenkin pakka pysyy kasassa.

Olen sokeriholisti. Syön JOKA päivä puoli kiloa irtokarkkeja.

en kehtaa ostaa niitä aina kotikaupunkini kaupoista vaikka vaihtelen kauppoja. Välillä ajan naapurikaupunkiin hakemaan laarista irtokarkkini, en yksinkertaisesti KEHTAA kauhoa joka päivä samassa kaupassa irtonamuja överimäärää pussiin.

Tästä ketjusta Valheen vangit -tuotantotiimi saa hyvää matskua seuraavaan tuotantokauteen... :(

kamalia asioita ihmisten elämässä ja pahinta on se, että ongelmia pantataan vain oman pään sisällä, jolloin paha olo vain moninkertaistuu. Jattu suru on puolitettu suru. Olen tietoisesti opetellut puhumaan ongelmistani ja isoin järkytys tuli siitä, että kukaan ei oikein ikinä ole moksiskaan mistään, mitä kerron. Vähän että aijaa, voi että ja eikun eteenpäin. Ihmisten asenne ja se ettei minua tuomitakaan täydellisenä luuserina on kutistanut jotenkin niitä ongelmia ja vellonta on vähentynyt. Ja täällä monella on sen tason traumoja, että toivon todella että saavat joskus korkin auki ja pahan olon vellomaan pois sisältään :(

Olen ulosotossa seuraavat kaksi vuotta ja myyn itseäni jotta pystyn pitämään entisen elämänlaatuni ennallaan.

Sinänsä helpottavaa, ettei enää tarvitse joka kuukausi stressata lainoista jotka minut ulosottoon veivät, vaan pääsen niistä kahdessa vuodessa kokonaan eroon, aikaisemmin siis kun mitä alkuperäiset laina-ajat olisivat olleet.

Huoraan itseäni vakioasiakkaille, mutta pelkään että he kadottavat mielenkiintonsa minuun ja joudun aloittamaan asiakkaiden hankinnan kokonaan alusta.