Mitä helsinkiläistä tapaa ihmettelette?

Kuka tälläisiä aloituksia sorvaa tänne? Mun on vaikea uskoa että joku miettii tosissaan jossain maalla katkeroituneena stadia ja stadilaisia, pakko olla provo, tai sitten ei oo kaikki muumit kanootissa.

Vierailija kirjoitti:

Muissa kaupungeissa en ole törmännyt joka paikassa toistuvaan rasittavaan jankkaukseen paljasjalkaisuudesta, slangisanojen oikeasta kirjoitusasusta (kymmenen sivun keskustelu aiheesta Sörkkä vs. Sörkka), maalaisista (savolaiset ja lantasaappaat blaablaa) ja kaupunginosarajoista (Hesarin pohjoispuolen talot EIVÄT missään nimessä ole Kalliota) saatika triggeröitymiseen kaupungin kutsumanimestä (Hesessä vai Hessoisa?).

Tampere on pienessä mittakaavassa samanlainen originaalikaupunkilaisten ja junantuomien sulatusuuni, muttei täällä törmää läheskään samanlaiseen nurkkapatriotismiin. Myös suhtautuminen murteiden puhumiseen on sallivampaa kuin Helsingissä, jossa savolaisuudet v*ttuillaan äkkiä veks tulokkaan puheenparresta.

Jo aiemmin esiin tuodut "rumimmat sanat " eli äiskä ja iskä kuulin ekan kerran savossa jo vuosia sitten . Ne ovat jo myös aikoja sitten päässeet jopa Aku Ankkaan , että se siitä savolaispilkasta .

En jaksais kovin paljoa jankata, mutta kysyn kuitenkin:

Miksi vain helsinkiläisestä puhetavasta on ihan ok ärsyyntyä ja vetää umpimähkäisiä määritelmiä henkilön luonteesta ym, mutta savolaisen tai pohjanmaalaisen kohdalla se on pilkkaamista ?

Toinen : Miksi ette voi vain antaa meidän olla rauhassa ?

Tietysti syytä itsessäkin, ei pitäisi provosoitua kun provosoidaan, mutta kun aina ja ikuisesti täyttä huuhaa p*skaa miten me sitä ja me tätä niin kukapa ei menettäisi malttiaan.

Huvintavintahan näissä ikuisissa haukkujaisissa on se, että se kohdistuu niihin teidän naapureihinne tai heidän lapsiinsa , jotka ovat tänne muuttaneet.

oulumpoika kirjoitti:

Ä pyrkii vänkäämään puheesa aaaksi. Suusta lipsahtaa helposti Itavalta eikä itävalta. Muutakin vokalivammailua on, puhuvat vokaalien välistä vähän kuin, ei puhtain vokaalein. Sitten se tussutus-ässä: Tff tff, niinkuin dödöä suihkittaisi. Kyntämällä naristen puhutaan ja intonoidaan sanojen loput

Tunnen yhden Kuhmolaisen joka muutti hesoihin ja alkoi puhua näin kun yllä on kuvailtu.

Hesassa asuu mulla sukua, on aina asuneet siellä, eivätkä puhu tussuttaen ja natisten :D

Kumma juttu.

Ixkwkwopkj

Vierailija kirjoitti:

Itseni korvaan särähtävät mm. sanat faija (isä), mutsi (äiti), hima (koti) ja leffa (elokuva). En käytä niitä koskaan normaalissa puheessa. 

Nuo kolme ensimmäistä ovat kyllä alun perin helsinkiläistä slangisanastoa, mutta nykyään puhekieltä, niistä "hima" jo hiljalleen vanhahtavakin. "Leffa" sen sijaan on käsittääkseni levinnyt puhekieleen lähes koko Suomessa kielikulttuuriltaan aivan sulkeutuneimpia seutuja lukuun ottamatta.

oulumpoika kirjoitti:

Ä pyrkii vänkäämään puheesa aaaksi. Suusta lipsahtaa helposti Itavalta eikä itävalta. Muutakin vokalivammailua on, puhuvat vokaalien välistä vähän kuin, ei puhtain vokaalein. Sitten se tussutus-ässä: Tff tff, niinkuin dödöä suihkittaisi. Kyntämällä naristen puhutaan ja intonoidaan sanojen loput

Ä:n muuntuminen a:ksi on toki itäsuomalainen ilmiö, mutta pääkaupunkiseudullahan melko suuri osuus väestöstä on taustaltaan itäsuomalaisia.

F- tai þ-äännettä muistuttavaa s-äännettä kyllä esiintyy lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta lähes poikkeuksetta vain nuorten naisten keskuudessa. Sitä ei pidä sekoittaa sameaan niin sanottuun pissis-s:ään, joka on ollut menneinä vuosina hyvinkin suosittu nuorten tyttöjen käytössä.

Tuo sanan loppuun tuleva "kiekaisu" taas ei ole juuri ollenkaan sidoksissa helsinkiläisyyteen, vaan on enemmänkin kulttuurinen ilmiö eräissä nuorison ja nuorten aikuisten piireissä.