Miten te toimitte täysin ns. korvattoman uhmaikäisen kanssa?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:13"]

Niin, ei varmasti kannatakaan, mutta kun jos lasta on estettävä tekemästä jotain, kun hän on kauempana, enkä pääse lyllertämään sinne ennen kuin vahinko tapahtuu, niin pakko se on. 

Lisäksi mulla on pinna tosi lyhyellä, koska olen niin kivulias koko ajan, meinaa tulla epätoivo. Just tässä mietin, että pitääkö mun olla kokonaan lähtemättä lapsen kanssa kahdestaan jonnekin, kun en fyysisesti voi mitään, jos lapsi alkaa riehua.

Ap

[/quote]

Joo, pysykää kotosalla kunnes voit taas jotenkin ok.

[/quote]

Itsellä aika pitkälti sama tilanne kuin ap:lla. Sitä on vaan mahdoton täysin linnoittautua kotiin kun laskettuun aikaan on vielä 2 kk. Eilenkin kun hain lapsen tarhasta, niin sinnehän lapsi juoksi tarhan vieressä olevaan metsään. Kyllä siinä aika vähän on tehtävissä kun itse et voi perään juosta ja puhe ei auta.

Tsemppiä kaikille mulle lapsen perässä lyllertäville.

[/quote]

Hommatkaa valjaat, eiköhän pysy lapsi vieressä.

[/quote]

4 vuotiaalle valjaat? Voin vaan kuvitella kuinka lapsi juoksi mun ympäri ja sitoisi mun jalat yhteen sillä valjaalla.

[/quote]

On sulla kyllä todella rasittava kakara. Kyllä, käytät valjaita, jos ei sua voi totella ja toivon todella, ettet ole niin avuton, että lapsesi voi tehdä, kuten kirjoitat... OMG

Opettajat jo ihan innoissaan odottavat sitä päitää, kun lapsesi aloittaa koulun!

Menen lapseni eteen kyykkyyn, otan hartioista kiinni ja sanon sanottavani samalla, kun katson häntä silmiin.

Toistoa, toistoa, toistoa n 570 kertaa. Ja vapaa touhottaminen vain sellaisissa paikoissa, jossa ei voi joutua vaaraan. 

Annan uhmata tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos vain jatkaa, vien sänkyyn ja sanon, että lepää pois väsymyksensä ja jos ei ole väsynyt lopettaa kiukuttelunsa. Nukahtamiseen liittyy hyviä muistoja, kuten iltarutiinit. Satu, halittelu ja sylittely. Sänky on meillä paras paikka saada hänet rauhoittumaan. Jätän huoneen oven auki.

Meillä uhma ajoittuu iltapäivään. Jos olemme liikenteessä, otan syliin ja kysyn, että ottaisiko tirsat. Ei ota, mutta rauhoittuu. Joskus kun huomaan, että on jotain tolkkua uhmassa, riittää, kun sanon, että riittää. Ei minun aina tarvitse kuunnella kiukuasi, että opettele vähän itsehillintää. Kerron suoraan, että en halua kuulla turhaa kiukuttelua, kun täytyisi laittaa ruokaa tms. Kysyn haluaako ottaa esim porkkanan ennen ruokaa. Kuorii mielellään sen itse, jolloin saan ruoan rauhassa valmiiksi. Nälkäkin voi provosoida esiin kiukkua.

Ennakoimalla ja pitämällä keskusteluyhteyden yllä. 

Iän myötä lapsi oppi ennakoimaan itse, minulle jäi vain keskuteluyhteyden huolto :)

Kyse ei ole nyt siis uhmakohtauksesta, vaan siitä, että lapsi touhuaa ympäriinsä ja hölöttää, eikä mikään mene perille. Käytän kyllä tuota, että menen lapsen luo ja sanon, mutta aina ei voi.

Uhmakohtaukset on sitten oma lukunsa, meillä ne liittyvät varsinkin lähtemiseen ja siirtymiseen. Just äsken jouduin tekemään "äiti lähtee, hei hei" -tempun, kun lapsi ei vain suostunut pukemaan tai lähtemään kahvilasta mukaani. Olen siis aika pitkällä raskaana, ja kainaloon nappaaminen ja kantaminen ei oikein onnistu.

Ap

Jos ei tottele sanomista, otetaan vaikka syliin ja viedään pois siitä, mihin ei saa mennä tai koskea. Osoitetaan, että vanhempi määrää ja vaikka ei tottelisi, niin se ei tarkoita, että saa tehdä mitä haluaa.

Sun on ihan turha sille sanoa ja huutaa jostain selän takaa. Menet lapsen tasalle, otat kiinni vaikka olkapäistä ja sanot napakasti 'ei'. Jos ei mene jakeluun (kuten ei todennäköisesti mene) niin estät tekemästä, menemästä mistä nyt kyse on. 

Meillä ei tunnu tuo ennakoiminen auttavan enää lainkaan. Esim. lähtötilanteissa kerron aina lapselle hyvissä ajoin etukäteen, että kohta lähdetään, tee vaikka se ja se juttu vielä. Mutta kun niitä tehtäviä juttuja tulee koko ajan lisää, ja uusi leikki alkaisi taas. Usein menee lähtemiset huutamiseksi.

Ap

Ongelma: aina ei voi mennä siihen ääreen. Toinen ongelma: en nyt pysty fyysisesti ottamaan lasta pois, jos lapsi ei ole yhteistyökykyinen.

Ap

Ei kannata karjua lapselle, jos ei halua että hänestä tulee karujumalla puhuva. Julkisilla paikoilla niin näkee kuinka vanhemmat kohtelevat kotona lapsiaan, vaikka koittaisivatkin olla ihmismäisempiä kun on muita ihmisiä läsnä.

Käsken hänen vanhempiaan hillitsemään lastaan.

Niin, ei varmasti kannatakaan, mutta kun jos lasta on estettävä tekemästä jotain, kun hän on kauempana, enkä pääse lyllertämään sinne ennen kuin vahinko tapahtuu, niin pakko se on. 

Lisäksi mulla on pinna tosi lyhyellä, koska olen niin kivulias koko ajan, meinaa tulla epätoivo. Just tässä mietin, että pitääkö mun olla kokonaan lähtemättä lapsen kanssa kahdestaan jonnekin, kun en fyysisesti voi mitään, jos lapsi alkaa riehua.

Ap

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:13"]

Niin, ei varmasti kannatakaan, mutta kun jos lasta on estettävä tekemästä jotain, kun hän on kauempana, enkä pääse lyllertämään sinne ennen kuin vahinko tapahtuu, niin pakko se on. 

Lisäksi mulla on pinna tosi lyhyellä, koska olen niin kivulias koko ajan, meinaa tulla epätoivo. Just tässä mietin, että pitääkö mun olla kokonaan lähtemättä lapsen kanssa kahdestaan jonnekin, kun en fyysisesti voi mitään, jos lapsi alkaa riehua.

Ap

[/quote]

Joo, pysykää kotosalla kunnes voit taas jotenkin ok.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:12"]

Käsken hänen vanhempiaan hillitsemään lastaan.

[/quote]

Sä oot varmaan sellainen ihminen, jonka pitää aina tunkea nenänsä joka paikkaan, vaikka kukaan ei halua kuunnella, mitä sä sanot. 

Ei meillä käsketä ja komenneta. Meillä sanotaan kerran ja sitten toimitaan. Etukäteen ilmoitetaan, että ollaan lähdössä ulos, kun äiti on saanut pyykit koneesta. Kun se on tehty, sanotaan lapselle, että nyt on aika lähteä ulos, otetaan haalari esille jne. (ellei lapsi jo sitä tehnyt) ja puetaan. Ei ole mitään komentamista, vaintekemistä.

Tuttua. Yleensä saan lapsen huomion kommentoimalla jotain tyyliin oho, onpa iso rekka pihalla. Saman tien kuulo palautuu ja saan huomion. :D olen myös saanut muka itkupotkuraivarin, ja se vasta oli lapsesta outoa ja unohtui oma kiukku.

Lähtemiseen ollaan otettu munakello ja tulee hälytys joten meillä on hirmu kiire ja hoppu. Hälytys hälytys! Toimii.

Sä et ap millään saa tietyn ikäiseltä sitä kiukuttelua ja vastustelua kokonaan pois. Se vaan kuuluu asiaan ja sun ei pidä pelätä sitä, että lapsi protestoi. Vähitellen se jää pois, kun lapsi kasvaa ja oppii asioita ja sitä, miten missäkin toimitaan.

Mun nuorimmainen on välillä juuri sellainen, ettei välitä. Kiukuttelee myös ihan turhasta. Olen vihdoin löytänyt tavan, joka toimii edes jotenkin.

Selitin lapselle, että jos ei tee, mitä nyt siinä tilanteessa halusin hänen tekevän, lasken kolmeen ja hänen täytyy tehdä se. Sitten jos se lapsi ei esim. mene huoneeseensa, viet hänet sinne. Nykyään ei tarvitse muuta kun alkaa laskemaan, niin tottelee jo ykkösellä. :)

Kiukutteluun näyttää auttavan, kun lisäsin vielä tuohon kolmeen laskemiseen sen, että jos lopettaa kiukuttelun viimeistään kolmosella, saa merkin vihkoon ja kun on tietty määrä merkkejä, saa palkinnon. Saa itkeä ja saa olla paha olo, mutta se turha raivoaminen ja teatteri on vähentynyt jo paljon. Lapsi on ylpeä, kun on osannut hillitä itseään.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:22"]

Lähtemiseen ollaan otettu munakello ja tulee hälytys joten meillä on hirmu kiire ja hoppu. Hälytys hälytys! Toimii.

[/quote]

Mekin on käytetty joskus samaa keinoa, toimii. :) Lapsi voi siitä itse katsoa, kuinka paljon on aikaa jäljellä.

18