Eettinen ja arvokasvatus aamu- ja iltapäiväkerhossa, kysymys?

Siihen on olemassa useita eri materiaaleja, kirjasarjoja, julisteitA, tunteita käsitteleviä kertomuksia jne. Oppimateriaaleja siis.

toki kaikki tuo kuuluu normaaliin kanssakäymiseen, mutta asian voi toki ottaa lasten kanssa vielä erikseen keskustelun aiheeksi yhteisessä " piirissä". Ja siis käydä läpi, miksi toisen huomioonottaminen on tärkeää, miksi joku reagoi kuten tekee jne.

onnea matkaan!

No tuohonhan on olemassa ihan valmiita harjoitusohjelmia, esim. Askeleittain. Usein asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne harjoitellaan jollain tuokiolla ikään kuin "ulkona itsestä" ja sitten tosipaikan tullen muistutetaan että muistatko kun tästä asiasta puhuttiin, mitä pitikään tehdä. Siis esim. tuokilla on joku leluilla toteutettu näytelmä vaikkapa kavereiden riitatilanteesta. Siinä sitten koko ryhmän kanssa pohditaan, että mitä pitäisi tehdä (pyytää anteeksi jne.), Kun se riitatilanne sitten oikeasti tulee, on helppo muistella lapsen kanssa, että mitä se nalle/nukke tms. tekikään, mitä sinä voisit tehdä nyt. Jos asioita setvii aina tositilanteissa (varsinkin näitä negatiivisa) niin lapsi on useins ellaisen tunnekuohun vallassa, että asiat eivät välttämättä jää mieleen. Siksi on hyvä harjoitella myös neutraalissa olotilassa justa vaikka satujen, leikkien, näytelmien jne. kautta. 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 10:16"]

Eikös tuo nyt tule toisaalta ihan luonnostaan, ettei siitä ole välttämätöntä pitää erillistä tuokiota?

Kriteeristössä on esim. kiitettävän kohdalla tällainen teksti.

Ohjaa lasta ymmärtämään, kunnioittamaan ja suvaitsemaan toisia ihmisiä ja heidän näkemyksiään käyttäen luovia ja toiminnallisia menetelmiä

[/quote]

Jos ajattelet, että tuo tulee luonnostaan, et varmasti ole hakemassa hyvää arvosanaa. Kun suunnitelmaan kirjaat, miten olet HUOMIOINUT, että tuo tulee esiin, olet sisäistänyt koulutustasi pykälää enemmän. Ilman suunnitelmallisuutta kaikkea mahdollista tulee luonnostaan, mutta suunnitelmallisuudella lasten kehitykseen tulee panostettua, eikä se ole vain lasten narikka/säilytyspaikka.

Vihaan sitä, että lapsi on ensin koulussa 8-12 ja sen jälkeen ip-kerhossa, jossa on koulumaisesti läksytuokio, toimintatuokio, arvotuokio jne. eli lapsi on koko ajan oppimassa jotain sen sijaan, että ip-kerhossa saisi antaa aivojen levätä ja vaikka tekisi 500-palaista palapeliä. Juuri noiden tuokioiden takia lapsi jäi tammikuussa pois kerhosta: hän halusi keskittyä joskus vain olemaan ja tekemään jotain pitkäjänteistä.

Tuolla kerhossa, jossa olen, niin lapset saa pääasiassa leikkiä, tehdä läksyt, jos haluaa jne. Ei siis juurikaan ole ohjattua toimintaa, koska kyseiset lapset leikkivät tosi hyvin keskenään, aloittavat oma-alotteisesti leikkejä jne.

Itsestä tuntuu toisaalta "tyhmältä", että mun on näytön takia pakko pitää noita ns. tuokioita ja kun näyttö on vaan 3päivää ja nyt oon yhdelle päivälle liikuntarata, yhdellä askartelu ja yhdellä sitten leikkejä, tän takia en haluais enää tehdä tuosta eettisestä omaa tuokiota, kun sitten lapsille ei jää juurikaan aikaa vapaaseen leikkiin.

Tuolla kerhossa on kyllä niinkin, että lapset saavat itse päättää osallistuvatko johonkin tuokioon vaiko eivät, tämä nimenomaan siksi, että tuo on heidän vapaa-aikaa.

ap