Missä menee henkisyyden ja psykoosin raja?

Hyvä kysymys, en tiedä. Taitaa olla yleinen ajatusmaailma ainakin psyk. puolella hoitohenkilökunnan keskuudessa, että kaikki mitä ei järjellä voi aukottomasti (heille) selittää, on sairautta, oli kyse sitten uskonnosta, filosofiasta tai jostain muusta. Ainakin vähän tällaisen kuvan sain eräällä harjoittelujaksolla, jossa olin kyseisen porukan kanssa tekemisissä. Ala tietysti kyynistää myös, ymmärrän sen. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaa että Hitlerikin on samaa Kristusta.

Pohjimmiltaan täysin totta.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihminen sitten voi lopulta luottaa jos oma kokemuskin voi olla valheellinen? En pidä sokeasta uskosta vaan haluan oman kokemuksen asioista. Mutta onko sekään perimmäinen todellisuus? Tuskin.

Näin juuri. Ei ihminen tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Uskomukset eivät aiheuta voimakasta pelkoa, ahdistusta tai kiihtymystä kuten psykoosi aiheuttaa.

Kaikissa kulttuureissa joissa uskotaan henkiolentoihin ajatellaan, että osa näistä on pahantahtoisia varsinkin suututettuna. Ajatus, että kaikki henget ovat positiivisia tsemppareita on enemmän hullu ajatus kuin demoneihin uskominen, jos kysyttäisiin kaikilta maailman ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Sepä se, esim. Pyhän Birgitan kokemukset ja kuvailut ovat aika psykoottista tekstiä, mutta hän on pyhimys ja korkealle arvostettu näkijä. Raamattu on täynnä näitä tarinoita ja ne on saatu selitettyä Jumalan johdatukseksi jne. ja varmaan näin onkin. Onhan psykoosikin mmielen keino suojata itseään. Miksei samanlainen suojaaminen toimisi joukkopsykoosissakin. Vaellellaan 40 vuotta erämaassa pienellä alueella ja toivoa täynnä, selvitään hengissä, eihän sellaista turhaan tehdä, vaan sillä on tarkoituksensa. Siitä syntyy uskontoja...

En silti lähtis psykoosipotilaan perässä tekeen juuri kaikenlaistakaan. Moni lähtee, esim. Jonestownissa moni seurasi psykoottista miestä kuolemaan. Olenkin pohtinut, että jos Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuisi nyt, olisinko minä uskovien joukossa? Tuskin, kun en pysty kaikkeen uskomaan, enkä haluakaan. Varmaan miettisin, että ihmekekkuli psykoosipotilas, mitä nuo tuossa näkee?

;)

Sincc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisyys ja luovuus vai psykoottisuus, psykoottiset piirteet?

- Lauri Viita

- Mika Waltari

- Eino Leino, Aleksis Kivi

Luovuus vai hulluus, luovuus ja hulluus - kuka mielestään on riittävän terve vetämään rajan?

Noilla taisi kaikilla olla kaksisuuntainen häiriö (Viidasta en ole varma). Mutta kaksariin kuuluu ns. persoonan normaalia laajempi vaihtelevaisuus. Ilman hypoja ja manioita olisi moni taide puolen juttu jäänyt tekemättä ja sinänsä harmi nykyään kun meitä lääkitään normaaleiksi. 

Aila Meriluoto, Viidan vaimo ja kolleega, on kirjoittanut hänestä upean elämäkerran, missä kuvaa myös hänen sairastamaansa kaksisuuntaista häiriötä psykoosijaksoineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö raja mene siinä, pitääkö ihminen telepatiaa absoluuttisen totena, vai voiko hän miettiä, onko se sittenkään oikeaa.

Jos näet pikku-ukkoja, niin psykoosissa ne on tosi. Terve ihminen miettii, että ne voivat olla pikku-ukkoja, mutta ne voivat olla myös kangastuksia tai varjoja.

Ääniharhat ovat esimerkki siitä, että harhoja voi olla ilman että on psykoosissa. Miksei siis näkyjäkin. Ihmisen aivot voivat tuottaa vaikka mitä. Toivottavasti mieltä laajentavat sienet tulevat kohta laillisiksi tännekin takamaille, itse ainakin lähden heti kokeilemaan.

Siellähän ne takamailla kasvaa, meet ens kesänä poimimaan?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, en tiedä. Taitaa olla yleinen ajatusmaailma ainakin psyk. puolella hoitohenkilökunnan keskuudessa, että kaikki mitä ei järjellä voi aukottomasti (heille) selittää, on sairautta, oli kyse sitten uskonnosta, filosofiasta tai jostain muusta. Ainakin vähän tällaisen kuvan sain eräällä harjoittelujaksolla, jossa olin kyseisen porukan kanssa tekemisissä. Ala tietysti kyynistää myös, ymmärrän sen. 

Sama kokemus eräästä psyk.puolen työyhteisöstä. Terve ihminen elää arkista, ennustettavaa ja konkreettista elämää eikä mieti mitään höpöhöpöjuttuja. Kärjistetysti sanottu mutta asenne oli se, että kaikki perusarkea hörhömpi on pahasta tai vähintään outoa. Toisaalta iso osa potilaista kaipasi nimenomaan sitä arjenhallinnan vahvistusta ja todellisuudentajun tukemista, että se on voinut vaikuttaa varsinkin pidempään alalla olleiden ajatusmaailmaan.

Muuten olen samaa mieltä, kuin tuo eräs aiempi kirjoittaja: "Kun nuo asiat tekevät ihmisen onnelliseksi, tekevät elämästä paremman ja auttavat menestymään niin on usein kyse henkisyydestä. Psykoosissa taas esim. pelkoja ja vainoharhaisuutta."

Mielestäni psykoosi = mielisairaus on väärä väite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisyys ja luovuus vai psykoottisuus, psykoottiset piirteet?

- Lauri Viita

- Mika Waltari

- Eino Leino, Aleksis Kivi

Luovuus vai hulluus, luovuus ja hulluus - kuka mielestään on riittävän terve vetämään rajan?

Noilla taisi kaikilla olla kaksisuuntainen häiriö (Viidasta en ole varma). Mutta kaksariin kuuluu ns. persoonan normaalia laajempi vaihtelevaisuus. Ilman hypoja ja manioita olisi moni taide puolen juttu jäänyt tekemättä ja sinänsä harmi nykyään kun meitä lääkitään normaaleiksi. 

Sinäpä sen sanoit. Kumpi sitten on parempi, tasapaksu ns. normaali  elämä ja ajattelu, eli ei mielellään ajattelua ollenkaan, vai se että joku osaa elää Sinuhena menneisyyden Egyptissä (onhan tästä myös paljon lievempiä arjen variaatioita olemassa). Kai ne sitten ovat valintakysymyksiä nämäkin.

Jos sun ennustukset tulee toteen, niin ehkä et ole psykoosissa sitten. Skepot ainakin repivät hiukset päästään, kun kaiken maailman litteän maan teoriat tulivat heille shokkina ja yllätyksenä. Minä en olisi voinut vähempää yllättyä.

Joku sanoi mulle täällä joskus, että ennustaminen ei ollut tärkeää henkisyydessä. Haista nyt kukkanen. Kylläpäs on, ja juuri sen takia, että tiedät että et usko järjettömiin harhoihin.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisyys ja luovuus vai psykoottisuus, psykoottiset piirteet?

- Lauri Viita

- Mika Waltari

- Eino Leino, Aleksis Kivi

Luovuus vai hulluus, luovuus ja hulluus - kuka mielestään on riittävän terve vetämään rajan?

Noilla taisi kaikilla olla kaksisuuntainen häiriö (Viidasta en ole varma). Mutta kaksariin kuuluu ns. persoonan normaalia laajempi vaihtelevaisuus. Ilman hypoja ja manioita olisi moni taide puolen juttu jäänyt tekemättä ja sinänsä harmi nykyään kun meitä lääkitään normaaleiksi. 

Minulle on maanisista jaksoista jäänyt käteen lähes pelkkää inhimillistä kärsimystä. Yhden jakson aikana kirjoitin kirjan, mutta heittäisin sen mieluusti roskiin, jos vastalahjaksi nuo maaniset jaksot pyyhkiytyisivät elämästä pois. Aika kateellisena kuuntelen ihmisiä, jotka kertovat, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on rikkaus. Ei ole minulle ollut. :(

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni psykoosi = mielisairaus on väärä väite. 

Kun palasin ns. maan pinnalle yhden psykoottisen episodin jälkeen ja aloin hoitohenkilökunnan kanssa käydä läpi kokemuksiani minua takaa ajavista demoneista ja saat anasta, jatkuvasta hirvittävästä kuolemanpelosta ja yrityksistä päästä näitä pakoon esim. hyppäämällä jokeen ja yrittämällä leikata käsivarsista palasia pois, niin olin kyllä aika vahvasti sitä mieltä, että mieleni on sairaus. Olen edelleen samaa mieltä enkä usko, että muutan mielipidettäni vaikka jatkossa tulisikin vastaan "kiva ja luova" psykoosi.