Vauvan kanssa vietetty aika on elämän parasta

Se on kiva että osaat nauttia siitä. Sulla ei varmaan ole koliikkivauvaa? Sellaisen kanssa toivoo että aika menisi nopeasti.

On, jos on helppo vauva. Itkuinen koliikkivauva sitten ihan eri juttu...Mutta kyllä minunkin elämän paras aika oli lapseni vauvavuosi ❤

Ainakin jos on ollut työelämässä ja saa olla vauvan kanssa kotona niin ihanaa nollata ajatukset ja keskittyä perheeseen :)

Kuulostaa terveeltä ajatukselta.

Elämä on muita korkeammalla kolmannentoista kanssa. Voitin.

Yrittäkää laittaa nyt paremmaksi mammat!

🤭🙈

Tietty jos elämä on ollut muuten täyttä paskaa niin voihan se noinkin sit olla.

En tiedä mitään raskaampaa/tylsempää kuin vauvan kanssa oleminen.

Itse olin lapsellinen ja huono äiti tyttärelleni kun hän oli vauva. Nyt hän on 19 vuotias ja tehdään paljon kivoja asioita yhdessä. Ihanaa kun hän on jo järkevä aikuinen. En oikein osaa olla lasten seurassa, vaikka omaani rakastankin elämää enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin lapsellinen ja huono äiti tyttärelleni kun hän oli vauva. Nyt hän on 19 vuotias ja tehdään paljon kivoja asioita yhdessä. Ihanaa kun hän on jo järkevä aikuinen. En oikein osaa olla lasten seurassa, vaikka omaani rakastankin elämää enemmän.

Samat fiilikset. Tulin liian nuorena äidiksi (mutta ONNEKSI pidin lapseni, harkitsin toistakin vaihtoehtoa.. ) ja lapsi oli vielä todella itkuinen ja vaativa ekat pari vuotta, ja minä epäkypsä, tunsin elämäni menneen piloille.

Mutta tuosta n. 5 v. ikäisestä eteenpäin olen koko ajan nauttinut enemmän ja enemmän, en ole kauhean hoivaviettinen mutta rakastan keskustella ja tehdä järkeviä asioita lapseni kanssa, matkustaa jne (hiekkalaatikolla istumista inhosin). Tänä vuonna nuoreni täyttikin jo 18. Mahtava, fiksu, ajattelevainen nuori ihminen!

Samaa mieltä. ❤

Niin todella on. Kaipaan lasten vauva-aikaa ja toivon että sen saisi vielä kerran kokea.

Vierailija kirjoitti:

Niin todella on. Kaipaan lasten vauva-aikaa ja toivon että sen saisi vielä kerran kokea.

Sama juttu, vaikka en oikeasti enää lapsia halua tai jaksaisi vauvaa. Mutta silti muistoissa on sellainen kaiho.

Pelkkää valvomista, puoliunessa kulkemista ja raskasta työtä.

Vauva-aika oli ihanaa mutta ihanaa on ollut myös isompien lasten kanssa, 5-vuotiaat on erityisen riemukasta seuraa.

Olihan se sellaista euforiaa, vaikka parhaillaan oli kolme pientä. Väsymystä ja selkäkipua en kyllä kaipaa.

Minulle vauvavuosi oli ihan kamala. Lapsi nukkui 15 minuutin pätkissä, jos sitäkään. Olin niin väsynyt, että kuljin päin seiniä, ja näin näkyjä. Jos lapsi jossain vaiheessa lopulta nukahti, en enää itse pystynyt nukahtamaan, kun pelkäsin vaan, että juuri kun ehdin nukahtaa, lapsi alkaa huutaa. Aloin saada rytmihäiriöitä noista herätyksistä. Neuvolassa vaan pyöriteltiin päätä, ja sanottiin, että vauvat nyt heräilevät. Typerät tutut hokivat, että ”nuku kun lapsi nukkuu”, mikä on muuten maailman idioottimaisin hokema, ja jokainen joka sen sanoo uupuneelle vanhemmalle, ansaitsee litsarin.

Ravasimme yksityislääkärit, tutkivat sairaudet ja allergiat ja refluksit... mitään ei löytynyt. Sairaalaankin päästiin, ja siellä totesivat, että lyhytuninen lapsi, sellaista se on. Oma äitini (joka yleensä on ihan ok) syyllisti minua siitä, että en nauti vauva-ajasta - miten nauttisin, kun se oli pelkkää elossapärjäämistaistelua? Helppoa vauvaa hoitava ystävä ei ollenkaan ymmärtänyt, miksi olin väsynyt (vaan seuraava lapsensa oli myös huonosti nukkuva... sitten ymmärsi itsekin).

Kamalasti varoiteltiin, että ei se vauva-aika mitään, odotapas kun sulla on taapero, se vasta rankkaa onkin! Onpa muuten hyvä neuvo ihmiselle, joka on niin väsynyt, että suunnilleen harkitsee itsensä satuttamista, että pääsisi edes hetkeksi lepäämään. Niin ja ei se taaperoaika muuten ollut yhtään raskaampaa, koska siinä vaiheessa lapsi alkoi nukkua 2-3 tuntia putkeen, ja herätti enää 3-4 kertaa yössä. Elämä oli yhtäkkiä paljon parempaa, vaikka päivisin sai vahtia lasta silmä tarkkana, kun se oli harvinaisen vauhdikas ja rämäpäinen.

Ja mikä tämän viestin pointti oli? No se, että älkää syyllistäkö niitä, jotka eivät vauva-ajasta nauti. Siihen on aina joku syy. Tarjotkaa mieluummin apua, tietysti omien voimien rajoissa.