Kun oma lapsi on selvästi persoonallisuushäiriöinen ja käyttää hyväksi ja manipuloi
Terrorisoi muuta perhettä mutta esittää tarvittaessa uhria niin että edes viranomaiset eivät usko, millainen oikeasti on.
Kenelläkään kokemuksia?
Kommentit (54)
Tabu.
Kohta sataa sata kommenttia siitä että luulot pois ja tunti tur-paan pennulle. Än, yy, tee...
Kai ne aikuiset narsistit ja pskopaatitkin on joskus olleet lapsia.
Perheneuvolaan, kuvailet tarkasti lapsen toimintaa ilman arveluja persoonallisuushäiriöstä. Käytökseen voidaan vielä vaikuttaa, lapsen persoonallisuus on joustava vielä.
Juuri tuon takia en halua lapsia: ei ole takeita ettei se ole ihmisenä perseestä ja sitten siitä ei pääse eroon :D
Lapsilla ei diagnosoida persoonallisuushäiriöitä, joten kun asioit ammattilaisten kanssa, vältä käyttämästä tuota sanaa.
Lapsen toimintaa muutetaan arvioimalla ja muuttamalla omaa toimintaa, sekä muokkaamalla ympäristön vaatimuksia lapsen kannalta siedettävämmiksi ja vähemmän kuormittaviksi. Lapsella ei ole persoonallisuushäiriötä (persoonan kehitys on vielä kesken, ja persoonallisuus häiriöllä tarkoitetaan vakiintuneita häiriötasoiseksi luokiteltavia ajattelemisen ja käyttäyttmisen vääristymiä). Hakeutukaa nyt aluksi perheneuvolaan kokonaistilanteen arvioon. Tarvittaessa saatte sieltä lähetteen erikoissairaanhoitoon lisätutkimuksia ja kuntoutuksen suunnittelua varten. Vanhemmille esim ”ihmeelliset vuodet” ryhmä antaa työkaluja ja lisää ymmärrystä lapsen käytöstä kohtaan.
Minkä ikäinen lapsi? Tietyissä kasvuvaiheissa lapsi voi oireilla hankalasti, vaikkei muuta henkistä poikkeamaa olisikaan. On myös mahdollista että lapsi reagoi protestoimalla haastavaan ympäristöön.
Suurimmasta osasta käytöshäiriöisistä lapsista ei tule persoonallisuushäiriöisiä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Kai ne aikuiset narsistit ja pskopaatitkin on joskus olleet lapsia.
Lapsena heitä olisi voinut hoitaa niin ettei heistä olisi tullut pershäröisiä.
Ei tuo ole persoonallisuushäiriö, vaan silkkaa ilkeyttä.
Ettei vaan vanhemmilla persoonallisuushäiriöitä, joista nyt lapsi oirehtii ja vanhemmat vaan syyttävät lasta persoonallisuushäiriöiseksi.
Onhan ne tuollaisetkin mahdollista.
Kun lapsessa tai koirassa on "vikaa" se todellinen aiheuttaja on yleensä omistaja/vanhempi.
Oletko kohdellut lastasi epäoikeudenmukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia en halua lapsia: ei ole takeita ettei se ole ihmisenä perseestä ja sitten siitä ei pääse eroon :D
Jos lapsi on perseestä, niin todennäköisesti olet niin myös sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa
Vierailija kirjoitti:
Suurimmasta osasta käytöshäiriöisistä lapsista ei tule persoonallisuushäiriöisiä aikuisia.
Ei niin. Käytöshäiriö on usein seurausta tunnesäätelyn kypsymättömyydestä ja korjaantuu kun lapsi saa johdonmukaista ja hyväksyvää kohtelua, sekä ohjausta ja apua omien tunteiden ymmärtämiseen ja käsittelemiseen. Tästä luonnollisena jatkumona apua toisten kanssa toimimiseen huomioiden myös toisten tunteet ja ajatukset (=sosiaalisten taitojen opettaminen). Pieni lapsi näkee luonnostaan asiat omalta kannaltaan, ja vaatii aikuiselta sensitiivisyyttä ja lapsen kehitystason huomioimista kun näissä asoissa ohjataan toimimaan oikein. Mitä pienempi lapsi, sen vaikeampi hänen on tavoittaa omassa varassaan mitä häneltä toivotaan ja odotetaan. Pieni lapsi pyrkii esim ilahduttamaan vanhempaansa antamalla tälle omia lelujaan joista itse pitää, olettaen näiden ilahduttavan myös vanhempaa. Vasta isompana lapsi oppii ymmärtämään että jokaisella on omat tunteet, toiveet ja ajatukset, ja nämä voivat poiketa toisistaan paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsessa tai koirassa on "vikaa" se todellinen aiheuttaja on yleensä omistaja/vanhempi.
Oletko kohdellut lastasi epäoikeudenmukaisesti?
Jos oma koira alkaa puremaan ruokkivaa kättä, se viedään piikille, mutta mitä tehdä samanlaiselle lapselle?
Pidetään kuria.
Minun yhdellä lapsellani olleet käytöshäiriöt, jotka alkoivat jo ihan pienenä, selitettiin aina ihan järjestelmällisesti neuvolassa, tk-psykologilla ja myöhemmin yksityisen puolen psykologilla aina vaan ikään kuuluvaksi käytökseksi. Äidin vaisto vain tiesi muuta, poikkesi niin paljon muista lapsista. Apua emme saaneet, lapsi oli koulukiusattu ja nyt diagnosoitu vakava mielen sairaus. Vaatikaa kunnon tutkimuksia, jos olette huolissanne. Vanhemmat voivat tukea ja rakastaa, mutta oltiin monta kertaa ihan neuvottomia tämän lapsen kanssa.
Osaiskohan ne kasvatusneuvolassa auttaa?