Mies huutaa lapsille
Jos olen miehen kanssa eri mieltä, mies saattaa minulle tiuskaista mutta sitten huutaa lapsille.
Jos on erimielisyyttä jostain asiasta. Jos olemme eri mieltä miten joku asia pitäisi hoitaa- esim. tarvitseeko olla lapsella toppa- vai tuulipuvunhousut. Mies saattaa olla lähdössä ulos tuulipuvun housuilla mutta jos sanon että siellä on -3 että toppahousut varmaan paremmat, eteisestä kuuluu karjuminen lapselle sitten.
Tai mies uhkaa viedä lapset ulos yöksi jos eivät tottele. Tai nyt oli viemässä väkisin ulos autoon ja sanoi että vie lapsen asumaan muualle, koska lapsi ei tottele ja haluaa itse keksiä säännöt.
Tämäkin kohtaus lähti siitä että minä olin miehen kanssa ensin eri mieltä ja tavallaan pyysin tukea asiassa lapsen kanssa. Mies meni sitten aivan normaalisti lapsen luo ja sitten alkoi kiristyä ja kohta lasta oli jo autoon kantamassa. Toinen lapsi stressaantuu tästä myös.
Haluaisin että lapsilla on hyvä olla ja sen vuoksi huolehdin heidän asioista. On kuitenkin vaikeaa, jos puoliso on eri mieltä. Hän kokee minun lapsista huolehtimisen kritiikkinä häntä kohtaan ja sitten tulee riita ja sitten alkaa huuto.
Puoliso myös kiroilee minulle ja joskus minä en vaan jaksa ja olen jopa vastannut lasten kuullen kiroillen takaisin, että tältä kuulostaa kun minulle puhutaan. Se on pikkumaista mutta en vaan jaksa aina. Miksi minulle puhuessa pitää olla joka lauseessa kirosana. Miten sitä voi jaksaa kuunnella. Kun lapset kuulee sen joka tapauksessa, miten minulle puhutaan.
Vaikka kuulostan uhriutujalta varmasti, haluan sanoa etten ole. Tämän kirjoituksen tarkoitus oli vain saada kirjoittaa jonnekin tämä asia, mikä hämmentää minua kovasti ja ahdistaa myös.
Kommentit (76)
Ja jos mies vie lapsia pelotellen ulos, lapset huutaa ja itkee, ja kuulin kun lapsi huusi ”miksi teet tämän minulle”. Koska tavallaan siinä miehen reaktiossa ja tavassa toimia ei ole mitään järkeä. Ja lapsikin jo niin vanha että ymmärtää jotenkin sen.
Ap
Kuulostaa ihan mun lapsuudelta. Olisin ollut aika helpottunut, jos äiti ja isä olisivat eronneet. Eivät he kuitenkaan tehneet niin ja vieläkin, kun menen käymään kotona, huomaan että heidän välilleen kasvaa jännite. Isä haluaa aina olla oikeassa ja äiti on viimein kyllästynyt siihen, joten saan kuunnella jonninjoutavaa nokittelua sellaisista aiheista, joista ei tulisi mieleenikään väitellä. Tosi kiva käydä kotona, kun saapumiseni aiheuttaa aina skismaa heidän välilleen.
Antaisit miehen päättää asioista, etkä puuttuisi niin paljon hänen tekemisiinsä. Pistä ne tuulihousut kaappiin ja toppahousut vain esille, jos se on noin iso juttu.
Pohdin vain, onko tuo toiminta normaalia.
Ja miten voi vanhemmalla mennä hermot niin pahasti että pitää uhkata että vie lapsen pois.
En ymmärrä yhtään ko. kasvatusmetodeita.
Enkä ymmärrä miten miehellä menee hermo normaaleista arjen asioista.
Minun kognitiivinen dissonanssi ei kohta enää voi laajentua. Jo nyt minusta tuntuu, että olen melkein zombie. Joudun sulkemaan aivoni tässä ympäristössä, jotta en tule liian tietoiseksi näistä asioista. Minä kuuntelen makuuhuoneessa joululauluja.
Ap
Onpa typerä ukko sinulla. Uhkaa ja pelottelee lapsia. Sinun pitäisi jättää tuollainen mies.
Sinun ei pidä yrittää ymmärtää miestä. Sinun pitää huolehtia ja kantaa vastuu lapsista. Jätä tuo mies ja hoida lapset.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun lapsuudelta. Olisin ollut aika helpottunut, jos äiti ja isä olisivat eronneet. Eivät he kuitenkaan tehneet niin ja vieläkin, kun menen käymään kotona, huomaan että heidän välilleen kasvaa jännite. Isä haluaa aina olla oikeassa ja äiti on viimein kyllästynyt siihen, joten saan kuunnella jonninjoutavaa nokittelua sellaisista aiheista, joista ei tulisi mieleenikään väitellä. Tosi kiva käydä kotona, kun saapumiseni aiheuttaa aina skismaa heidän välilleen.
Ymmärrän.
Minä en voi olla eri mieltä puolisoni kanssa koska en jaksa. En jaksa riidellä. En jaksa kunnolla huutoa ja vielä eniten, en halua että mies huutaa ja raivoaa lapsille. Mies raivosi ennen minullekin mutta käytyäni terapiassa siellä tuli hyvin selvästi esille että osan oireilusta aiheutti raivon kohteena oleminen ja pariterapiassa asia käsiteltiin niin että samalla tavalla mies ei enää raivoa. Vaikka nyt viime aikoina on alkanut taas huutaen kiroilemaan päivittäin minulle mutta sekään ei ole sama asia kuin se raivo.
Ja lapsiin mies käyttää nykyään enemmän tuota väkisin ulos viemistä, ulos seisomaan yms koska siitä raivaamisesta on puhuttu että se ei ole kauhean hyvä tapa. Joten nyt se on enemmän huutoa ja uhkailua / kontrollointia esim ulos vieminen tai sänkyyn pakottaminen.
Teen tässä siis eron siihen että huutaminen on aivan normaalia jokapäiväistä toimintaa, huutaminen ja kiroilu. Ja raivo on sitten sitä että se ihmisen ääni itsessään pelottaa. Joku voi tietää eron.
Ja mä en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin että en saa kritisoida mitään. En mitään. En saa sanoa lapsille hampaat pesemään jos mies ehti viedä lapset sänkyyn ilman hampaiden pesua.
Ap
Kerrohan nyt mahdollisimman tarkasti, mitä siis tapahtui. Missä asiassa sinä ikään kuin tarvitsit puolison tukea ja mihin? Miksi tuo muotoilu, ikään kuin?
Tämä on oikeasti tärkeä juttu, meillä hiukan vastaava johti lopulta eroon. Mutta syitä oli sysissä ja sepissä. Vaikea noita juttuja on ratkoa, mutta yrittämättä se ei ainakaan tapahdu.
No tuo ei todellakaan ole normaalia ja mieti kuinka traumaattista se on lapsille. Nyt helvetti se ukko pihalle ja sinun tehtävä on suojella lapsiasi jatkossa. Kyllä itselläkin ihan äitinä joskus hermot menee ja volyymit nousee, mutta koskaan en uhkaile millään ulos viennillä yms muulla karmealla tavalla. Miten ihmeessä voit antaa jonkun kohdella lapsiasi noin? Heillä on varmasti todella turvaton olo oman isän läsnäollessa. Jos minun mieheni kehtaisi uhkailla noin ja kantaa ulos, niin lähtisi mies kyllä välittömästi meidän elämästä. Tuskin jäisi lapset kaipailemaan. Toivon todella, että tämä on trolli.
Kuullostaa siltä, että tarvitsette perheneuvolan apua, mikäli vanhempien välinen puhuminen ja sääntöjen sopiminen ei tuota tulosta. Tuollaisessa ristiriidassa on hankala lasta kasvattaa. Itse pyydät mieheltä tukea lapsen ”ojentamiseen”, vaikka tiedät tilanteen riistäytyvän pelotteluksi. Mies taas tulkitsee ”huolehtimisen” nokittamiseksi, ettei hän kykene lasta edes pukemaan.
Vähän irtonaisia olivat nuo tilanteet. Oliko ulos lähteminen edes miehelle mieluista, tympäisikö jo valmiiksi.
Siis minun mielestä huutaminen ei ole normaalia mutta mieheltä huutaminen ja kiroilu ja uhkailu on arkipäiväistä. Tai Ehkä joka toinen päivä uhkailua mutta melkein joka päivä huutoa ja kiroilua.
Ennen oli sitä raivoa pari kertaa viikossa. Sellainen Niinkuin mies päästelisi höyryjä pihalle ja jotenkin jälkeen päin vaikuttaa rentoutuneelta kun on saanut raivota täysiä lapsille.
Mä en jaksa enää.. ja minussa on vaan vika. Minä olen liian kriittinen ja kritisoiva.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun lapsuudelta. Olisin ollut aika helpottunut, jos äiti ja isä olisivat eronneet. Eivät he kuitenkaan tehneet niin ja vieläkin, kun menen käymään kotona, huomaan että heidän välilleen kasvaa jännite. Isä haluaa aina olla oikeassa ja äiti on viimein kyllästynyt siihen, joten saan kuunnella jonninjoutavaa nokittelua sellaisista aiheista, joista ei tulisi mieleenikään väitellä. Tosi kiva käydä kotona, kun saapumiseni aiheuttaa aina skismaa heidän välilleen.
Voisitko sanoa heille, ettet halua tavata heitä yhdessä? Molemmat menkööt jonnekin asioille puoleksi ajasta. Ehkä sellainen saisi heidätkin ajattelemaan. Hehän siinä häviävät, kun vierailusi lyhenee puoleen, koska käyttäytyminen ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun lapsuudelta. Olisin ollut aika helpottunut, jos äiti ja isä olisivat eronneet. Eivät he kuitenkaan tehneet niin ja vieläkin, kun menen käymään kotona, huomaan että heidän välilleen kasvaa jännite. Isä haluaa aina olla oikeassa ja äiti on viimein kyllästynyt siihen, joten saan kuunnella jonninjoutavaa nokittelua sellaisista aiheista, joista ei tulisi mieleenikään väitellä. Tosi kiva käydä kotona, kun saapumiseni aiheuttaa aina skismaa heidän välilleen.
Ymmärrän.
Minä en voi olla eri mieltä puolisoni kanssa koska en jaksa. En jaksa riidellä. En jaksa kunnolla huutoa ja vielä eniten, en halua että mies huutaa ja raivoaa lapsille. Mies raivosi ennen minullekin mutta käytyäni terapiassa siellä tuli hyvin selvästi esille että osan oireilusta aiheutti raivon kohteena oleminen ja pariterapiassa asia käsiteltiin niin että samalla tavalla mies ei enää raivoa. Vaikka nyt viime aikoina on alkanut taas huutaen kiroilemaan päivittäin minulle mutta sekään ei ole sama asia kuin se raivo.Ja lapsiin mies käyttää nykyään enemmän tuota väkisin ulos viemistä, ulos seisomaan yms koska siitä raivaamisesta on puhuttu että se ei ole kauhean hyvä tapa. Joten nyt se on enemmän huutoa ja uhkailua / kontrollointia esim ulos vieminen tai sänkyyn pakottaminen.
Teen tässä siis eron siihen että huutaminen on aivan normaalia jokapäiväistä toimintaa, huutaminen ja kiroilu. Ja raivo on sitten sitä että se ihmisen ääni itsessään pelottaa. Joku voi tietää eron.
Ja mä en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin että en saa kritisoida mitään. En mitään. En saa sanoa lapsille hampaat pesemään jos mies ehti viedä lapset sänkyyn ilman hampaiden pesua.
Ap
Voi ihminen hyvä! Nyt pitää saada apua ja pian! Onko sinulla ketään lähimmäistä joka olisi luotettava ja jolle voisit esim. tämän viestin näyttää? Jos ei niin ota yhteys neuvolaan tai lastensuojeluun. Sinä elät perheväkivaltaa harjoittavan ihmisen kanssa. Tilanne ei tuosta itsekseen parane. Se pahenee vaan.
Ei tuo ole normaalia. Se on henkistä väkivaltaa. Mies haluaa huutaa jollekin purkaakseen yleistä veetutustaan, ja nyt kun ei sinulle enää "saa" huutaa, niin huutaa sitten heikommilleen eli lapsille.
Mikä teitä kahta yleensäkin lasten lisäksi enää yhdessä pidättelee? Asuntovelka? Tuskin sinä rakastat miestä tai hän sinua.
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa siltä, että tarvitsette perheneuvolan apua, mikäli vanhempien välinen puhuminen ja sääntöjen sopiminen ei tuota tulosta. Tuollaisessa ristiriidassa on hankala lasta kasvattaa. Itse pyydät mieheltä tukea lapsen ”ojentamiseen”, vaikka tiedät tilanteen riistäytyvän pelotteluksi. Mies taas tulkitsee ”huolehtimisen” nokittamiseksi, ettei hän kykene lasta edes pukemaan.
Vähän irtonaisia olivat nuo tilanteet. Oliko ulos lähteminen edes miehelle mieluista, tympäisikö jo valmiiksi.
Kiitos kun kiteytit tämän tilanteen. Käytännössä tästä on kyse. Ja mä ahdistun, miehen tavasta reagoida. Ja ahdistun että jos me ollaan oltu eri mieltä, miksi mies huutaa sitten lapsille. Ja rankaisee lasta. Esim seuraavalla kerralla lapsikin varmaan muistaa, että kun yritin tarjota lapselle toppahousuja, isä suuttui. Tuntuu kohtuuttomalta lasta kohtaan. Mutta mies ei näe omaa toimintaansa kohtuuttomana. Pariterapiassa on käyty. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis minun mielestä huutaminen ei ole normaalia mutta mieheltä huutaminen ja kiroilu ja uhkailu on arkipäiväistä. Tai Ehkä joka toinen päivä uhkailua mutta melkein joka päivä huutoa ja kiroilua.
Ennen oli sitä raivoa pari kertaa viikossa. Sellainen Niinkuin mies päästelisi höyryjä pihalle ja jotenkin jälkeen päin vaikuttaa rentoutuneelta kun on saanut raivota täysiä lapsille.
Mä en jaksa enää.. ja minussa on vaan vika. Minä olen liian kriittinen ja kritisoiva.
Ap
Miksi edes haluat olla tuollaisen kanssa? Sinun velvollisuus on nyt auttaa lapsiasi. He eivät voi asua tuollaisen isän kanssa. Ero vireille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun lapsuudelta. Olisin ollut aika helpottunut, jos äiti ja isä olisivat eronneet. Eivät he kuitenkaan tehneet niin ja vieläkin, kun menen käymään kotona, huomaan että heidän välilleen kasvaa jännite. Isä haluaa aina olla oikeassa ja äiti on viimein kyllästynyt siihen, joten saan kuunnella jonninjoutavaa nokittelua sellaisista aiheista, joista ei tulisi mieleenikään väitellä. Tosi kiva käydä kotona, kun saapumiseni aiheuttaa aina skismaa heidän välilleen.
Ymmärrän.
Minä en voi olla eri mieltä puolisoni kanssa koska en jaksa. En jaksa riidellä. En jaksa kunnolla huutoa ja vielä eniten, en halua että mies huutaa ja raivoaa lapsille. Mies raivosi ennen minullekin mutta käytyäni terapiassa siellä tuli hyvin selvästi esille että osan oireilusta aiheutti raivon kohteena oleminen ja pariterapiassa asia käsiteltiin niin että samalla tavalla mies ei enää raivoa. Vaikka nyt viime aikoina on alkanut taas huutaen kiroilemaan päivittäin minulle mutta sekään ei ole sama asia kuin se raivo.Ja lapsiin mies käyttää nykyään enemmän tuota väkisin ulos viemistä, ulos seisomaan yms koska siitä raivaamisesta on puhuttu että se ei ole kauhean hyvä tapa. Joten nyt se on enemmän huutoa ja uhkailua / kontrollointia esim ulos vieminen tai sänkyyn pakottaminen.
Teen tässä siis eron siihen että huutaminen on aivan normaalia jokapäiväistä toimintaa, huutaminen ja kiroilu. Ja raivo on sitten sitä että se ihmisen ääni itsessään pelottaa. Joku voi tietää eron.
Ja mä en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin että en saa kritisoida mitään. En mitään. En saa sanoa lapsille hampaat pesemään jos mies ehti viedä lapset sänkyyn ilman hampaiden pesua.
Ap
Voi ihminen hyvä! Nyt pitää saada apua ja pian! Onko sinulla ketään lähimmäistä joka olisi luotettava ja jolle voisit esim. tämän viestin näyttää? Jos ei niin ota yhteys neuvolaan tai lastensuojeluun. Sinä elät perheväkivaltaa harjoittavan ihmisen kanssa. Tilanne ei tuosta itsekseen parane. Se pahenee vaan.
Tuntuu että oli vaikeaa kirjottaa edes tänne. Niinkuin näitä asioita ei olisi olemassa. . Kuin minun pääni sisällä. Ja minä teen niistä ongelmia. Tai minä olen uhriutuja jos puhun tästä. Tuntuu etten voi omaan päiväkirjaankaan kirjoittaa enkä kirjoita näistä.
Ap
Mies-pakottaja iskee taas voimalla