Kyttään ja stressaan, ärsyynnyn miehestäni

Voisiko ap olla niin, että sinun kontrollointisi lannistaa miehen. Pystytkö sinä tekemään ja olemaan reipas ja kiva jos koko ajan toinen kyttää, huokailee ja kritisoi. Ihan sama mitä tekee ja miten, niin aina on joku väärin. Kuka meistä tekisi silloin yhtään mitään? Ihan sama paljonko puurtaa ja kantaa vastuuta ja hoitaa asioita, kun koko ajan tehdään selväksi, että toinen osapuoli olisi hoitanut jutun paremmin. Toinen osapuoli on siis hyvä ja hoitaa, kun kerran paremmin osaa. 

Tosi vaikea tilanne, jos mies ei tosiaan halua tehdä mitään teidän parisuhteen eteen. Pahimmassa tapauksessa teillä käy niin, että sinä voit koko ajan vain pahemmin ja lopulta sairastut johonkin uupumukseen, masennukseen tai vastaavaan. Oikeasti ihan kamala tilanne, en tiedä yhtään mitä tekisin, jos puolisoni ei haluaisi työskennellä oman perheemme, parisuhteemme ja minun hyvinvointini eteen. Ehkä jäljellä on enää eron mahdollisuus? Eikö olisi mitään konstia saada miestä puhumaan kanssasi ihan tosissaan teidän todellisista ongelmista? Kuvailemasi tilannehan vaikuttaa siltä kuin puhuisit seinän kanssa. Onko teillä kommunikointi aina ollut tällaista?

Ihan varmasti on myös tuota, että lannistan miestäni omalla tyylilläni. Hänellä myös itsetunnon heikkoutta ja mun "paremmuus" tekee hänelle ehkä entistä heikomman olon. ap

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 10:06"]

Tosi vaikea tilanne, jos mies ei tosiaan halua tehdä mitään teidän parisuhteen eteen. Pahimmassa tapauksessa teillä käy niin, että sinä voit koko ajan vain pahemmin ja lopulta sairastut johonkin uupumukseen, masennukseen tai vastaavaan. Oikeasti ihan kamala tilanne, en tiedä yhtään mitä tekisin, jos puolisoni ei haluaisi työskennellä oman perheemme, parisuhteemme ja minun hyvinvointini eteen. Ehkä jäljellä on enää eron mahdollisuus? Eikö olisi mitään konstia saada miestä puhumaan kanssasi ihan tosissaan teidän todellisista ongelmista? Kuvailemasi tilannehan vaikuttaa siltä kuin puhuisit seinän kanssa. Onko teillä kommunikointi aina ollut tällaista?

[/quote]

Totta! Ihan kun seinille puhuisin, aina. Aivan hirveää! Minusta tuntuu, ettei minulla edes ole kumppania. ap

Miten te tilanteessani toimisitte? ap

No yksi aika iso ongelma tässä on se ettei mies halua terapiaan. Koska silloin kun on lapsia ja mietitään eroa, niin kaikki  keinot pitäisi kyllä käyttää ennen sitä, ja terapiasta voisi hyvin olla apua. Minusta se miten mies on lasten kanssa (onhan hän muuten lasten kanssa yhtä lailla mahdollisen eron jälkeenkin, joten se asia ei varmaan muutu miksikään eron myötä) ei ole suurin ongelma. Mutta jos ei ole mitään yritystä, ei halua mennä terapiaan, ei esim jaksa vastata tekstiviesteihin KOSKAAN, vaikka olet ehkä sanonut että se olisi ihan kiva, niin eihän hän myöskään kunnioita sinua.

up

Mitä säälimistä miehessä?

Meillä vähän samantapainen tilanne... Totesin itse olleeni loppuunpalamisen partaalla ja jäin pitkälle sairaslomalle. Tilanne parantui, vaikka oma työpaikanvaihto tuntuukin tulevaisuudessa pakolle, en usko jaksavani nykyisessä paikassa.

nyt keväällä mies kuitenkin on alkanut osoittaa väsymisen merkkejä, mutta ei omasta mielestään Ole. Riitaa useammin, erostakin puhuttu. Sitten taas ison riidan ja mielipahan jälkeen ollaan todettu, että jatketaan yhdessä. Seksielämäkin on parempaa kuin aikoihin... Silti tulevaisuus tuntuu epävarmalta, ja se aiempi turvallisuuden tunne on poissa. Alitajuisesti valmistelen itseäni mahdolliseen eroon, joskus tulevaisuudessa. 

Ja mieheni on akateeminen, hyvin tienaava. Itseäni ehkä ahdistaa se, että perheemme talous on pitkälle hänen varassaan, enkä itse akateemisesta koulutuksestani huolimatta tule koskaan saamaan vastaavaa taloudellista asemaa, vaan olen hänestä riippuvainen.

hänen työnsä antaa sisältöä elämään ( joskus liikaakin), kun taas oma työni ei riittävästi, ja siis mun elämäni sisältö on suurilta osin perhe. Ei työmatkat tai 5 ruokalajin illalliset "neuvottelupöydässä"... Ja tätä ehkä hiukan kadehdinkin, se ärsyttää miehessäni.

nimim. Salamointia suhteessa

Minulla on moni asia mielestäni kunnossa, pidän työstäni, kivoja harrastuksia (joskin aikaa niihin liian vähän), hyviä kavereita. Mies tyytymätön työhönsä muttei muutakaan hae eikä kuulemma jaksa opiskella. Koen, että parisuhde on ihan tyhjä. Ei lämpöä, seksiä on välillä, ei hellyyttä ja sellaista aitoa kohtaamista, ei hyvää parisuhdekeskustelua. Ihan kun mies ei mitään sellaista edes haluaisi. Ihan kun minulla ei olisi aviomiestä, on vaan yhteiset lapset ja asunto. ap

Tavallaan todella tuntuu ettei kunnioita, ei lähde minnekään ja tuijottaa ohi kun puhum. Toisaalta kysyy mielipiteitäni ja pyytää apua asioihinsa, soittaa heti jos ylitöitä. Mutta ei kosketa, ei halaa..ap

Tässähän on jo tullut monta pointtia. Sinua harmittaa, koska mies ei kanna omaa vastuutaan yhteisestä perheestä ja yrittää aina päästä mahd helpolla. Sinä hoidat hommat kuntoon, mies freeraidailee.

Tämä (ainakin) on myös kadottanut arvostuksen ja luottamuksen, jota olet miestä kohtaan tuntenut. Et luota hänen tekevän hommiaan, ja ilmeisesti oletkin oikeassa.

Vaikea, lähes mahdoton tilanne, jos mies ei suostu kommunikoimaan. Koita jotenkin ravistella ja saada tajuamaan, että ero on realistinen vaihtoehto, jos ei tilannetta tietoisesti aleta työstämään. Älä anna hänen päästä kuin koira veräjästä. Sinun mielestäsi teillä on ongelma, ja jos hän ei edes halua auttaa sen selvittämisessä, kannattaa alkaa puuhastelemaan eroa.

Pahoitelut, että tilanteenne on tämä.

Miksi olet tuollaisen miehen kanssa alunperin suhteeseen jäänyt?

Jotenkin tuli tunne että säälin miestäsi... vaikutat jotenkin kylmältä ja kovalta akateemiselta ämmältä joka nalkuttaa kaiken aikaa miehelleen ja pitää tätä huonompana

Olen samanlainen kuin miehesi ja mieheni on kuin sinä.