Kun läheinen kuolee alkoholin takia
Onko täällä muita, joiden läheinen ihminen on kuollut alkoholismin seurauksena? Minun isäni kuoli vähän aikaa sitten maksakirroosiin. Se oli jo kova pala, kun saimme vihdoin tietää, mikä isää vaivasi. En siltikään halunnut uskoa isän olevan vakavasti sairas ja voivan kuolla milloin vain. Nyt on todella tyhjä olo ja suree vain sitä, kun ei osannut ajoissa puuttua asioihin.. Ei voinut edes yrittää vaikuttaa asioihin. Haluaisin vertaistukea muista saman kokeneista... Löytyykö teitä?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Äiti kuoli n. 11 vuotta sitten. Minkä tuolle olisi voinut? Kyllä hänelle siitä puhuttiin, me, lääkärit, tuttavat, kaikki. mutta kun ei niin ei. Sai pahan kohtauksen 5v aiemmin, jos sen jälkeen olisi lopettanut juomisen, olisi elossa vielä. Mutta viina maistui paremmalta kuin murrosikäisen tytön äitina tai rakastavan miehen puolisona oleminen.
Sehän ei ole valinta, ketä rakastaa enemmän viinaa vai läheisiään. Se on järjetön riippuvuus, mistä selkeesti ei ihmiset ymmärrä tarpeeksi. Sen takia myöskään ei saada tarpeeksi oikeanlaista hoitoa riippuvaisille ja läheisille.
Viina tappaa jos sitä ei osaa käyttää.
alkkiksen omaiset on useinkin helpottuneita tämän poismenosta. Useinhan siihen elämään sisältyy väkivaltaa, uhkailua rahan kiristystä, lasten pahoinpitelyä, velkaantumista, kodin menetyksiä jatkuvaa rahapulassa oloa , puolison pahoinpitelyä, eläinten kaltoinkohtelua.
Se on samaa oli kyseessä mikä päihde tahansa, huumeista viinaan.
Vierailija kirjoitti:
Viina tappaa jos sitä ei osaa käyttää.
Sehän on pelkästään hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
alkkiksen omaiset on useinkin helpottuneita tämän poismenosta. Useinhan siihen elämään sisältyy väkivaltaa, uhkailua rahan kiristystä, lasten pahoinpitelyä, velkaantumista, kodin menetyksiä jatkuvaa rahapulassa oloa , puolison pahoinpitelyä, eläinten kaltoinkohtelua.
Se on samaa oli kyseessä mikä päihde tahansa, huumeista viinaan.
En ollut helpottunut, koska en ollut paljoakaan yhteyksissä eikä siitä siten ollut mitään vaivaa. Olin todella surullinen, en lainkaan yllättynyt, aika äkkiä myös tulivat mieleen hyvät muistot ja millainen hän oli lapsena. Kaikki päihdeongelmaiset eivät ole ilkeitä ja väkivaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
alkkiksen omaiset on useinkin helpottuneita tämän poismenosta. Useinhan siihen elämään sisältyy väkivaltaa, uhkailua rahan kiristystä, lasten pahoinpitelyä, velkaantumista, kodin menetyksiä jatkuvaa rahapulassa oloa , puolison pahoinpitelyä, eläinten kaltoinkohtelua.
Se on samaa oli kyseessä mikä päihde tahansa, huumeista viinaan.
En ollut helpottunut, koska en ollut paljoakaan yhteyksissä eikä siitä siten ollut mitään vaivaa. Olin todella surullinen, en lainkaan yllättynyt, aika äkkiä myös tulivat mieleen hyvät muistot ja millainen hän oli lapsena. Kaikki päihdeongelmaiset eivät ole ilkeitä ja väkivaltaisia.
Niin, otin kantaa yleisellä tasolla, en aloittajan tapaukseen.
Omat vanhempani oli molemmat alkkiksia, eivät pystyneet minua edes hoitamaan.
Mamma ja pappa minut otti jo alle 2v. hoitoonsa. Siellä sain hyvän ja turvallisen elämän....mikä minustakin olisi tullut jos omilla vanhemmillani olisin ollut, ei mikään hyvä elämänmalli.
Kiitollisena mammalle ja papalle, molemmat jo pois nukkuneet 1975.
Omat vanhemmat ei suinkaan aina ole se paras lapselle. Se tulisi myös nykyään ottaa huomioon joissakin tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti kuoli n. 11 vuotta sitten. Minkä tuolle olisi voinut? Kyllä hänelle siitä puhuttiin, me, lääkärit, tuttavat, kaikki. mutta kun ei niin ei. Sai pahan kohtauksen 5v aiemmin, jos sen jälkeen olisi lopettanut juomisen, olisi elossa vielä. Mutta viina maistui paremmalta kuin murrosikäisen tytön äitina tai rakastavan miehen puolisona oleminen.
Sehän ei ole valinta, ketä rakastaa enemmän viinaa vai läheisiään. Se on järjetön riippuvuus, mistä selkeesti ei ihmiset ymmärrä tarpeeksi. Sen takia myöskään ei saada tarpeeksi oikeanlaista hoitoa riippuvaisille ja läheisille.
Kyllä se on valinta, ihan joka päivä. Ja mitään muuta on turha lässyttää. Se, että se leimataan järjettömäksi riippuvuudeksi, kätevästi vaan poistaa sen henkilön oman vastuun elämästään ja siirtää sen muiden niskoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
alkkiksen omaiset on useinkin helpottuneita tämän poismenosta. Useinhan siihen elämään sisältyy väkivaltaa, uhkailua rahan kiristystä, lasten pahoinpitelyä, velkaantumista, kodin menetyksiä jatkuvaa rahapulassa oloa , puolison pahoinpitelyä, eläinten kaltoinkohtelua.
Se on samaa oli kyseessä mikä päihde tahansa, huumeista viinaan.
En ollut helpottunut, koska en ollut paljoakaan yhteyksissä eikä siitä siten ollut mitään vaivaa. Olin todella surullinen, en lainkaan yllättynyt, aika äkkiä myös tulivat mieleen hyvät muistot ja millainen hän oli lapsena. Kaikki päihdeongelmaiset eivät ole ilkeitä ja väkivaltaisia.
Niin, otin kantaa yleisellä tasolla, en aloittajan tapaukseen.
Omat vanhempani oli molemmat alkkiksia, eivät pystyneet minua edes hoitamaan.
Mamma ja pappa minut otti jo alle 2v. hoitoonsa. Siellä sain hyvän ja turvallisen elämän....mikä minustakin olisi tullut jos omilla vanhemmillani olisin ollut, ei mikään hyvä elämänmalli.
Kiitollisena mammalle ja papalle, molemmat jo pois nukkuneet 1975.
Omat vanhemmat ei suinkaan aina ole se paras lapselle. Se tulisi myös nykyään ottaa huomioon joissakin tapauksissa.
Ymmärrän kyllä. Suurin osa päihdeongelmaisista sotkee kyllä läheistenkin elämän, jos heihin pitää liikaa yhteyttä ja silloin kuolema on tavallaan helpotus. Moni lapsi pelastuisi, jos olisi ihanat isovanhemmat kuten sinulla. Itsekin olen ihanien isovanhempieni luona pitkään elänyt. He rakastivat sellaisena kuin olen ja tarjosivat mallin hyvälle elämälle. Elämäni muistuttaa sisustusta myöten heidän elämäntapaansa tänäkin päivänä, muisto elää. Lapsilleni halusin tarjota samanlaista rauhallista ja turvallista kasvuympäristöä. T. Kommentin kirjoittanut
Up