Lapsi päättää eroavatko vanhemmat - Olen ihan tyrmistynyt!
Siskolla ja hänen miehellään on ollut pitkään tosi vaikeaa ja riitaista. En lähde avaamaan syitä sen syvemmin tässä, mutta alamäkeä ja ylämäkeä on mennyt jo useamman vuoden.
Siskoni kertoi minulle viikonloppuna, että olivat syksyllä päättäneet erota. Asia oli jo edennyt niin, että isä oli ruvennut etsimään asuntoa ja perheen lapset (8 ja 2 v) oli istutettu sohvalle ja asiasta kerrottu heille yhdessä.
Vanhempi lapsista oli reagoinut asiaan voimakkaasti, ruvennut itkemään, käyttäytynyt oudosti seuraavina päivinä ja muun muassa piilotellut isän tavaroita, ettei iskä pääsisi muuttamaan pois. Ja kovasti toivonut tietysti, että vanhemmat eivät eroaisi, onko teidän ihan pakko, mä en halua.
Siskoni ja hänen miehensä olivat nyt tulleetkin siihen tulokseen, että kun lapsi näin voimakkaasti reagoi, niin ei erotakaan! Että jäädään nyt tähän ja samaan asuntoon vielä.
Minusta tämä on käsittämättömin ja huonoin päätös, mitä voi keksiä. Siis lapsellehan tulee tästä sellainen olo, että hän voi jotenkin päättää eroavatko vanhemmat. Ja toisaalta, kun se yhteiselo ei onnelista ole, niin lapsi varmasti ajattelee, että hän vaatimuksineen on vastuullinen asiassa.
Joskus en vain voi käsittää aikuisten ihmisten järjenjuoksua.
Kommentit (28)
Siskosi miehineen ajattelevat lasta eivätkä itseään. Se on pirun harvinaista nykyään. Ihmiset eroavat kauhean helposti nykyisin, ajatuksella että oma onni edellä. Ero on lähes aina valvata järkytys ja perusturvallisuuden menetys lapselle. Toivon mukaan menevät esimerkiksi pariterapiaan ja voivat hyvin löytää onnensa uudelleen.
No ehkäpä lapsen reaktio teki konkreettiseksi heille sen, että erosta on aika paljon käytännön harmia ja pahoinvointia muillekin kuin heille? Ihan hyvä, että harkitsevat toisenkin kerran. Omasta kuplasta on helppo tehdä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi miehineen ajattelevat lasta eivätkä itseään. Se on pirun harvinaista nykyään. Ihmiset eroavat kauhean helposti nykyisin, ajatuksella että oma onni edellä. Ero on lähes aina valvata järkytys ja perusturvallisuuden menetys lapselle. Toivon mukaan menevät esimerkiksi pariterapiaan ja voivat hyvin löytää onnensa uudelleen.
Pariterapiasta voi olla kyllä apua.
Mutta voin riitaisessa kodisssa kasvaneena sanoa että ei se ole hyväksi lapselle!
No, ei ne olleet edes päättäneet oikeasti erota. Mitä tää asia ees sulle kuuluu?
Olisivat ajatelleet lapsen parasta ennen kuin päästivät lapsen hätääntymään
Ehkä he rupesivat pohtimaan ovatko sittenkään kääntäneet jokaista kiveä vai voisiko suhde olla pelastettavissa. Ehkä lapsen reaktio oli heille konkreettinen esimerkki siitä, että heidän päätökset vaikuttavat muihinkin eikä niitä pidä tehdä heppoisin perustein.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerrot tänne siskosi asioista :[
Koska naiset rakastavat juoruilua, draamaa ja sitä, kun saavat kokea edes jotain ylemmyyden ja paremmuuden tunnetta johonkin toiseen naiseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Olisivat ajatelleet lapsen parasta ennen kuin päästivät lapsen hätääntymään
Aina ei mene kuin Strömsössä. Mutta vielä surullisempaa olisi, jos ajattelisivat että pakko nyt erota, että esiintyy lapselle johdonmukaisena.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi miehineen ajattelevat lasta eivätkä itseään. Se on pirun harvinaista nykyään. Ihmiset eroavat kauhean helposti nykyisin, ajatuksella että oma onni edellä. Ero on lähes aina valvata järkytys ja perusturvallisuuden menetys lapselle. Toivon mukaan menevät esimerkiksi pariterapiaan ja voivat hyvin löytää onnensa uudelleen.
Jos ne lasta ajattelisi niin ne erosivat.
Tuollainen riitaisa kori on yksi hel vetti.
Yritäpäss olla vaikka töissä sellaisessa paikassa jossa koko ajan tapellaan.
Lapsia repii riitatilanteessa vielä enemmän se että molemmat riiitelijät ovat tärkeitä (toisi kuin työpaikalla) ja ne satuttaa koko ajan toisia siinä lasten silmien edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskosi miehineen ajattelevat lasta eivätkä itseään. Se on pirun harvinaista nykyään. Ihmiset eroavat kauhean helposti nykyisin, ajatuksella että oma onni edellä. Ero on lähes aina valvata järkytys ja perusturvallisuuden menetys lapselle. Toivon mukaan menevät esimerkiksi pariterapiaan ja voivat hyvin löytää onnensa uudelleen.
Jos ne lasta ajattelisi niin ne erosivat.
Tuollainen riitaisa kori on yksi hel vetti.
Yritäpäs olla vaikka töissä sellaisessa paikassa jossa koko ajan tapellaan.Lapsia repii riitatilanteessa vielä enemmän se, että molemmat riiitelijät ovat tärkeitä (toisin kuin työpaikalla) ja ne satuttaa koko ajan toisia - siinä lasten silmien edessä.
*kori = koti
Ja muita korjauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskosi miehineen ajattelevat lasta eivätkä itseään. Se on pirun harvinaista nykyään. Ihmiset eroavat kauhean helposti nykyisin, ajatuksella että oma onni edellä. Ero on lähes aina valvata järkytys ja perusturvallisuuden menetys lapselle. Toivon mukaan menevät esimerkiksi pariterapiaan ja voivat hyvin löytää onnensa uudelleen.
Jos ne lasta ajattelisi niin ne erosivat.
Tuollainen riitaisa kori on yksi hel vetti.
Yritäpäss olla vaikka töissä sellaisessa paikassa jossa koko ajan tapellaan.Lapsia repii riitatilanteessa vielä enemmän se että molemmat riiitelijät ovat tärkeitä (toisi kuin työpaikalla) ja ne satuttaa koko ajan toisia siinä lasten silmien edessä.
Kai ne voisivat lopettaa riitelyn jos riittävän kovasti haluaisivat.
-eri.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa, että hirveä temppu lapselle. Nyt kun se ero sitten kuitenkin jossain vaiheessa tulee, lapsi tuntee olevansa vastuussa siitä.
Onhan tuo lapsen kysymys ”onko ihan pakko” ihan validi. Olisiko vielä jotain mitä voisi tehdä eron estämiseksi. Kun kodissa on 2-vuotias, ei päätökset ole aina ihan lippuun asti ajateltuja. 2-vuotiaan kanssa eläminen on ihan p*rseestä. Katsoisivat vielä vuoden, että helpottuuko elämä kun se pieni kasvaa.
Tuossa vaiheessa kun toisesta ei enää välitä ja haluaisi erota, mutta pysyy yhdessä jostain syystä, silloin siitä vasta rumaa tulee. Siinä vaiheessa tulee mukaan viimeistään pettämiset kun ”kulissiavioliitto” ja ”kylmä suhde”, tulee päiviä ja viikkoja että toista ei kestä edes katsoa kun ärsyttää vaan kaikki, ei tee mieli edes puhua toiselle.
Parempi olisi erota silloin kun se vielä voidaan hoitaa jotenkin asiallisesti ja pysyä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskosi miehineen ajattelevat lasta eivätkä itseään. Se on pirun harvinaista nykyään. Ihmiset eroavat kauhean helposti nykyisin, ajatuksella että oma onni edellä. Ero on lähes aina valvata järkytys ja perusturvallisuuden menetys lapselle. Toivon mukaan menevät esimerkiksi pariterapiaan ja voivat hyvin löytää onnensa uudelleen.
Jos ne lasta ajattelisi niin ne erosivat.
Tuollainen riitaisa kori on yksi hel vetti.
Yritäpäss olla vaikka töissä sellaisessa paikassa jossa koko ajan tapellaan.Lapsia repii riitatilanteessa vielä enemmän se että molemmat riiitelijät ovat tärkeitä (toisi kuin työpaikalla) ja ne satuttaa koko ajan toisia siinä lasten silmien edessä.
Kai ne voisivat lopettaa riitelyn jos riittävän kovasti haluaisivat.
-eri.
Heti tuli alapeukku. Ei voi lopettaa riitelyä, koska on PAKKO. On niin onneton että riitelee vaan. Varmasti muuttuu onnelliseksi kun eroaa, eikä enää ikinä riitele. (juu, oli sarkasmia. mutta luulisi että ihminen, jolla on lapsiakin, voisi itse ottaa vastuun riitelystään)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa kun toisesta ei enää välitä ja haluaisi erota, mutta pysyy yhdessä jostain syystä, silloin siitä vasta rumaa tulee. Siinä vaiheessa tulee mukaan viimeistään pettämiset kun ”kulissiavioliitto” ja ”kylmä suhde”, tulee päiviä ja viikkoja että toista ei kestä edes katsoa kun ärsyttää vaan kaikki, ei tee mieli edes puhua toiselle.
Parempi olisi erota silloin kun se vielä voidaan hoitaa jotenkin asiallisesti ja pysyä väleissä.
Jokainen suhde on yksilöllinen, et sinä voi mistään norsunluutornista huutaa, miten kenenkin pitää toimia. On myös pareja, jotka pääsevät yli suurista kriiseistä ja jatkavat liittoaan onnellisena. Ja sitten niitä, jotka eroavat ja syrjäytyvät tai alkoholisoituvat sen myötä.
Parin pitäisi keskenään nyt tarttua härkää sarvista ja selvittää miksi on niin vaikeaa ja riitaista. Se on hyvä jos ajattelee lasten parasta, mutta tähän eroasiaan osallistaminen lapselle ihan liian raskas taakka. Vanhemmat päättää perheen asioista eikä neuvottele lapsen kanssa. Sille on syynsä, lapsi ei ole mikään pikkuaikuinen, vaan kehitys on aivan kesken ja mieli todella haavoittuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa kun toisesta ei enää välitä ja haluaisi erota, mutta pysyy yhdessä jostain syystä, silloin siitä vasta rumaa tulee. Siinä vaiheessa tulee mukaan viimeistään pettämiset kun ”kulissiavioliitto” ja ”kylmä suhde”, tulee päiviä ja viikkoja että toista ei kestä edes katsoa kun ärsyttää vaan kaikki, ei tee mieli edes puhua toiselle.
Parempi olisi erota silloin kun se vielä voidaan hoitaa jotenkin asiallisesti ja pysyä väleissä.
Jokainen suhde on yksilöllinen, et sinä voi mistään norsunluutornista huutaa, miten kenenkin pitää toimia. On myös pareja, jotka pääsevät yli suurista kriiseistä ja jatkavat liittoaan onnellisena. Ja sitten niitä, jotka eroavat ja syrjäytyvät tai alkoholisoituvat sen myötä.
Kaikkein eniten on tavallisia, sokeita, epäjohdonmukaisia ihmisiä, jotka vievät tunnetaakkansa seuraavaankin suhteeseen. Sitten aina ”on riitaisaa”, ”tunteet kuolevat”, ”ei tulla toimeen”, ”ei ole tilaa”, kun ei ikinä ymmärretä omaa osuutta. Kaikki aina vaan tapahtuu.
Eroperheen lapsi ei välttämättä ole onnellinen silloin, kun iskä tai äiti on onnellinen.
Poislukien väkivaltaiset perheet.
Miksi kerrot tänne siskosi asioista :[