Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsee yli huonosta kritiikistä?
05.05.2014 |
Mulla on ikävä taipumus jäädä mielessäni jauhamaan itsestäni sanottuja ikäviä asioita, etenkin jos kommentit on sanottu tahallisesti ilkeästi. Jään myös pyörittelemään tilanteita, joissa olen käyttäytynyt jotenkin typerästi. Miten tällaisesta voi päästä eroon?
Alkaa jo väsyttää, kun joka ilta esimerkiksi yksi työtilanne, jossa esimies antoi todella negatiivista palautetta koko osaston (lähes 150 ihmistä) edessä, pyörii päässä ennen nukahtamista ja aiheuttaa ahdistuneisuutta.
Paikalla oli myös ulkopuolisia ihmisiä, jotka eivät tunne minua, ja saivat minusta varmasti todella idioottimaisen käsityksen. Ihan rehellisesti en ollut osannut hoitaa työtehtävääni kovin hyvin joten kritiikki oli kyllä paikallaan, mutta en ollut tahallisesti laiminlyönyt tehtävän tekoa vaan vain silkkaa typeryyttäni mokannut. No osittain voin syyttää kiirettä. Esimies oli myös antanut sähköpostilla palautetta mokastani, mutta en ollut huomannut sitä, josta sitten sai lisää kritisoitavaa kuinka en edes viitsinyt ottaa vastuuta mokastani.
Tästä on nyt yli puoli vuotta aikaa ja yhä ajattelen tilannetta päivittäin. Yritin selittää omaa näkemystäni tilaisuuden jälkee esimiehelle, jota ei kiinnostanut kuulla lainkaan. Miten ihmeessä pääsisin tästä yli?
Tämän lisäksi pyörittelen kyllä muitakin asioita, mutta en ahdistu niistä niin paljon kuin tästä työpaikkanolaamisesta.
p.s. en ole tomi björck
Kommentit (25)
Oikeastaan kysymys palautuu musta muotoon, mitä tehdä, jos on huono esimies.
Sitten ihan toinen kysymys on se, mitä tehdä, kun on mokannut ja hävettää. Tässä nämä kaksi asiaa nyt vaan tapahtuvat yhtäaikaa.
Olen itse kaiken murehtija ja häpeän itseäni silloinkin, kun en ole tehnyt mitään väärää. Eipä siinä auta kuin aika. Huomenna tuntuu paremmalta, viikon päästä oikeasti selvästi helpommalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuossa lähtökohtaisesti pomo on ollut se suurin törppö. Eihän kukaan tee virheitä tahallaan. Tuollainen ihmisten edessä nolaaminen on aivan kammottavaa. Kuten joku mainitsikin, kolleegasi ovat varmasti lähinnä tunteneet sääliä sinua kohtaan tuossa tilanteessa. Ja kukaan ei kuollut tekemäsi johdosta.
ihmiset unohtavat tuollaiset jutut työpaikalla. Anna asian olla ja ole armollisempi itseäsi kohtaan Ap.
Olisiko mahdollisuus, että suurentelet tätä tapausta mielessäsi?
Eikös kuvaavat sanonnat tässä tilanteessa olisi "Eteenpäin sanoi mummo mäessä" ja rapatessa roiskuu.
Jokainen tekee virheitä, ei siinä sen kummempaa.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 21:13"]
Ohoh #21, osuit harvinaisen oikeaan. Mä myös haen hyväksyntää erityisesti vanhemmilta naisilta. Ehkä mun todellakin on vain otettava häneen yhteyttä. Jos sillä pääsisin ahdistuksestani edes vähän irti.
Kiitos kaikille ystävällisistä kommenteista. Niistä oli todella paljon apua. En ole voinut puhua tästä ystävilleni enkä työpaikalla, asia nolottaa niin paljon.
[/quote]
Kiitos. Itsellenikin nimenomaan arvostamieni ja vanhempien naisten kritiikki on ollut pahinta, ja vähäkin saatu tuki on ollut tärkeää. Mutta koska lapsena jouduin tukahduttamaan vihantunteet väkivaltaista ja anteeksipyytelemätöntä äitiä kohtaan, ilmeisesti ne räjähtävät ilmoille juuri silloin, kun se kritiikin hetki tulee.
Ehkä olisi hyvä antaa asialle vielä hetki aikaa, ennen kuin kommentoit asiaa pomolle. Hänellähän saattaa olla jotain kaunaa jotain sinun kaltaistasi ihmistä kohtaan, joka aktivoituu samalla tapaa kuin sinulla ahdistus - jos hän kerran on niin pätevä ja arvostettu, eikä hän yleensä reagoi niin rajusti, jotenkin olet ehkä onnistunut häntä ärsyttämään jo aiemmin, tai sitten päivä tosiaan oli superhuono.
Jos kääntelet asiaa ensin itseksesi ja makustelet tuntemuksia, sitten voisit ehkä keskustella asiasta jonkun ystävän kanssa vielä tässä välissä. Liialliset arvostuksentunteet saattavat jopa olla se asia, joka pomoasi ärsyttää, etenkin jos hän pelkää riippuvaisia ihmisiä jos on vaikka itse lapsena joutunut kannattelemaan muita ihmisiä.
Olisi mukavaa lukea, jos jatkat ketjua ja kertoilet kuulumisia.
Ohoh #21, osuit harvinaisen oikeaan. Mä myös haen hyväksyntää erityisesti vanhemmilta naisilta. Ehkä mun todellakin on vain otettava häneen yhteyttä. Jos sillä pääsisin ahdistuksestani edes vähän irti.
Kiitos kaikille ystävällisistä kommenteista. Niistä oli todella paljon apua. En ole voinut puhua tästä ystävilleni enkä työpaikalla, asia nolottaa niin paljon.