Lue keskustelun säännöt.
Miehen katkera ex
13.12.2020 |
Mitä olette joutuneet kestämään miehen katkeran exän toimesta ja kauanko huono käytös kesti?
Minun mieheni ex on uusissa naimisissa ja hänellä on lapsi uuden miehensä kanssa. Silti hänen epäasiallinen toimintansa vaan pahenee päivä päivältä, vaikka aina mieheni kanssa kuvittelemme, että pahemmaksi ei enää voisi mennä. Hän ei vaan kestä sitä, että mieheni ei suostu olemaan enää hänen manipuloitavanaan tai pompoteltavanaan, eikä hän millään meinaa ymmärtää, että hän ei voi määrätä perheemme elämästä. Todella raskasta seurata hänen epävakaata käytöstään.
Kommentit (46)
Olen sekä äiti että äitipuoli, joten mulle ei voi sanoa, että olisin joku maho uusi kumppani :D
Minä sekä nykyinen kihlattumme erosimme tahoillamme 2014, molemmat olimme jättäjiä - ei vain jaksanut katsoa kumppanin sekopäistä käytöstä enää. Mun exällä oli heti uusia naisystäviä, mulle se oli täysin ok. Itse asiassa rohkaisin yhtä tutustumaan lapsiin menemällä katsomaan toisen lapsen matsia, lupasin jopa itse pysyä poissa, etten häiritsisi. No, ex huusi lapselle koko matsin ajan, kuinka surkea tämä on (lapsi pelasi tuolloin maajoukkueessa) eikä nainen tainnut tätä menoa estellä. (Mun isä kertoi tämän. Exän käytös ei yllätä, teki sitä ollessamme yhdessä.) Myöhemmin, kun ex muutti tämän naisen kanssa yhteen, lapset kertoivat, että äitipuoli ei juuri noteeraa heitä, sanoo vain moi tai huomenta. Että on kuin kodissa asuisi isä ja isän kihlattu sekö isä ja he, kaksi erillistä yksikköä. Mun mielestä kuulosti ikävältä, ja kommentoin, että ehkä ajan kuluessa alkaa puhua enemmän. Koska itse vain tapailin joitakin tyyppejä, jotka eivät olleet lasten elämässä, olisi ollut mukavaa, jos toisessa kodissa olisi ollut enemmän perheen tuntua. No ei sitten.
Oltuani 3 vuotta sinkku tapaisin nykyiseni, jolla on kolme lasta. Edettiin aika nopeasti, kun heti tuli niin hyvä tunne toisesta. Jo neljännellä tapaamiskerralla tapasin lyhyesti yhden miehen lapsista. Mies oli jo tavannut tätini. Kun puhuttiin entisistä suhteista, mies oli asunut muutamia kuukausia yhden naisen kanssa, ja tämän avoliiton aikana ex oli tullut hakemaan lapset pois poliisien kanssa - ilman mitään hyvää syytä tällaiseen - ellei sitten hänen oma ahdistuksensa ole hyvä syy. Tiesin kyllä, mitä odottaa. Tämä miehen ex on ollut uudessa suhteessa n. vuodesta 2015-2016, naimisissakin, mutta psykiatrin lausunnon mukaan suhtautuu pakkomielteisesti exäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkoa, kommenttini oli lian pitkä...
Tavatessamme miehen ex oli lähivanhempi, mutta mies tapasi kahta vielä alaikäistä lasta ainakin pari kertaa viikossa. Vuoden seurustelun jälkeen meidän piti viedä meidän alaikäiset lapset 4 kappaletta päiväksi Tallinnaan. Miehen exällehän tämä ei sopinut, puhelimeeni tulvi oudon kiukkuisia viestejä. Tallinna ei toteutunut, miehen ex kielsi. Tuolloin 9-vuotias poika itki sydäntäsärkevästi saunassa, kun ei päässyt reissuun. Menin sitten kahden itse tehdyn lapsen kanssa. Vähän hassu fiilis oli reissulla.
Suhteemme edetessä etenkin miehen teini-ikäisen tytön vierailut vähenivät. Nuorimman, pojan vierailuille kävi joskus niin, että kun oli sovittu jotakin, peruikin viime hetkellä, kun äiti oli kutsunut heille vieraita. Tällaista tapaamisten hankaloittamista oli ollut myös miehen edellisen suhteen aikana.
Menimme kihloihin 2019. Ei nähty miehen alaikäisiä lapsia kuukauteen. Yllättäen myös mun ex alkoi puhua musta paskaa lapsille. Tässä välissä oli saanut yhden lapsen uuden naisensa kanssa. Biologiset lapseni aikuistuivat, muutettiin yhteen tämän vuoden alussa. Miehen ex suuttui taas. Vielä 2019 kesällä lapset kävivät normaalisti, ja poika oli meillä lähes koko isänsä loman ajan. Käytiin jopa yhteislomalla Espanjassa. Viimeiseen asti jännäsin, laskeeko äiti lapset tulemaan. Tänä vuonna tyttö on ollut pari yötä meillä. Kesällä ja isänpäivänä käväisi. Pojankin vierailut ovat vähentyneet. Kun sain puhuttua pojalle ruohonleikkuukeikan miehen äidin luo, ei päässytkään: äitinsä oli keksinyt ohjelmaa. Kun piti tulla meille syyslomalla, ei tullutkaan: äitinsä oli keksinyt ohjelmaa.
Miehen aikuiseen poikaan tää tapaamisten estäminen ei ole toiminut, kun hän on jo parikymppinen. Mutta alaikäiset lapset ovat nyt ilmeisesti käsityksessä, että iskä ei välitä heistä, kun ei nähdä, äiti on aina saatavilla ja siellä heitä varten. No hankalapa on olla läsnä lasten elämässä, kun siihen ei mahdollisuutta anneta, tapaamiset perutaan viime hetkellä, lapsia haetaan poliisien kanssa pois ja toista vanhempaa mustamaalataan puheissa.
Nyt miehen kontakti teinityttöön on lähes katkennut. Poika on ollut meillä kesän jälkeen yhden yön. Haluaisimme mennä naimisiin, mutta ei uskalleta, kun ei voi tietää, mitä hullua miehen ex seuraavaksi kestää. Niin, hullua. Miehelle selvisi eron yhteydessä, että exällään on useampikin mt-diagnoosi, ensimmäinen tuli jo teini-ikäisenä.
Tässä me eletään kaksin ja odotellaan, että joku lapsi tulisi joskus käymään. Matka ei ole este, sitä on vain 6 km. Kysymykseen, miten kauan miehen exän hulluutta kesti, en osaa astaa vastausta. Uskon, että jatkuu kaikkien lasten aikuistuttuakin. Olen hyvin erilainen ihminen kuin miehen ex: tasapainoinen, lämmin ja ystävällinen. En kuvittele omistavani biologisia lapsiani, vaan olen vilpittömästi onnellinen siitä, että heidän elämässään on kaksi pikkusiskoa. Mieheni ex ei ole juuri ollut väkivaltainen, mutta eihän sitä koskaan voi tietää, mihin mittasuhteisiin ihmisen katkeruus kehittyy. Toivon, että hän muistaa ottaa lääkeensä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on mielestäni erittäin epävakaa, en ole koskaan aiemmin törmännyt vastaavanlaiseen ihmiseen. Heillä on sopimus, mutta siinä on jätetty liikaa asioita auki ja nainen yrittää muutoinkin muuttaa sitä jatkuvasti.
Ap
Onko mahdollista, että naisella olisi mielenterveydellisiä ongelmia, joista miehesi ei olisi tietoinen? Se selittäisi paljon. Voimia sinulle <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä katkeruus siis ilmenee? Miehen puheista? Muista, että jos miehen mielestä kaikki hänen eksänsä ovat kateroituneita hulluja, sinä tulet myös olemaan katkera hullu eronne jälkeen.
Miehen ex kiristää ja uhkailee, mieli muuttuu jatkuvasti joka asiassa. Välillä hän haluaa antaa heidän lapsensa kokonaan meidän hoitoomme, välillä hän ilmoittaa hakevansa yksinhuoltajuutta, jos mies ei hypi hänen (järjettömän) pillinsä mukaan, hän nimittelee minua epäasiallisesti viesteissä, vaikka olen ollut erittäin rakastava äitipuoli heidän lapselleen jo useamman vuoden ja lapsikin pitää minusta todella paljon yms yms yms.
Ap
Täsmälleen samanlainen oli mieheni ex. Lapsilla kiristämistä, uhkailua. Välillä lapset olivat muka muuttamassa meille, välillä lapsia ei olisi annettu miehelle ollenkaan, jos mies ei ”totellut”. Myös minua pommitettiin viesteillä. Valheita ja nimittelyä. No. Voin kertoa, että neljä vuotta kesti.
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen samanlainen oli mieheni ex. Lapsilla kiristämistä, uhkailua. Välillä lapset olivat muka muuttamassa meille, välillä lapsia ei olisi annettu miehelle ollenkaan, jos mies ei ”totellut”. Myös minua pommitettiin viesteillä. Valheita ja nimittelyä. No. Voin kertoa, että neljä vuotta kesti.
Mihin se sitten loppui, miten saitte hänet jättämään teidät rauhaan skitsoilulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lopettakaa hänen tempausten seuraaminen, esto someen, ei puheluita ja ei kontakteja. Ei ole enää raskautta.
Muuten erinomainen idea, mutta miehelläni on lapsi tämän naisen kanssa, niin on pakko olla tekemisissä. Minkään somen kautta emme ole.
Ap
Jos nainen on todella huolissaan lapsesta kuten äidit ja siksi on hankala käytös. Onko lapsen parempi olla äidin luona enemmän vai kummankin. Kaksi kotia voi aiheuttaa lapsille yleisesti pysyvyyden tunteen katoamista ja hämmennystä. Voiko mies -rajoittaa- puhelut alkuiltaan tai sähköpostit niin, ettei tule yllätyksiä naiselta. Isolla lapsella voi olla oma puhelin johon äiti soittelee. Ei ole livenä velvollisuutta nähdä naista muuten tai keskustella livenä, jos ovelta vain viedään ja haetaan lapsi.
Mistä hän olisi huolissaan lapseen liittyen? Lapsella on kaikki hyvin, vaikka tietysti hän välillä vähän stressaakin joitakin asioita kun hänen äitinsä käyttää häntäkin kiusanteon välineenä mm. sillä tavalla, että ei aina anna harrastukseen tarvittavia tavaroita meille mukaan, vaikka mieheni on maksanut niistä puolet ja lapsi tarvitsee niitä harrastuksessaan myös meillä ollessaan. Lapsi viihtyy meillä erittäin hyvin ja jos hänen pitäisi valita, hän haluaisi olla meillä enemmän kuin äidillään.
Ap
Voitko olla enempää itseäsi täynnä? No adoptoi lapsi itelles tai mee oikeuteen tappeleen kerta olet parempi kuin lapsen oikea äiti.
Tämän kommentin kirjoittaja ja sitä yläpeukuttaneet huolestuttavat minua ammatillisesti.
T: sossun täti
Kahdenkymmenen vuoden jälkeen erosta exä vieläkin kaataa lasten (aikuisten) niskaan kaiken pa***n. Vanhin lapsi pisti välit poikki äitiinsä, keskimmäinen, joka on huolehtinut alkoholiongelmaisesta ja lääkeriippuvaisesta mielenterveysongelmiinsa diagnooseja hakevasta äidistään ei pysty olemaan vanhemman sisaruksensa kanssa. Nuorimman on äiti (exä) saanut jäämään verkkoonsa ja nuorin kärsii masennuksesta...
Ja kaikki mitä exä pystyy puhumaan, on mielikuvituksen tuotetta, kuinka paha ihminen lasten isä on ollut ja on edelleen. Aiheina sukupuolitaudit, insesti, pettäminen ja väkivalta. Mistään ei ole näyttöä eikä todisteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen on mielestäni erittäin epävakaa, en ole koskaan aiemmin törmännyt vastaavanlaiseen ihmiseen. Heillä on sopimus, mutta siinä on jätetty liikaa asioita auki ja nainen yrittää muutoinkin muuttaa sitä jatkuvasti.
Ap
Onko mahdollista, että naisella olisi mielenterveydellisiä ongelmia, joista miehesi ei olisi tietoinen? Se selittäisi paljon. Voimia sinulle <3
Kiitos ❤️. Olen miettinyt samaa, niin epävakaa ja ”epänormaali” hän on..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä katkeruus siis ilmenee? Miehen puheista? Muista, että jos miehen mielestä kaikki hänen eksänsä ovat kateroituneita hulluja, sinä tulet myös olemaan katkera hullu eronne jälkeen.
Miehen ex kiristää ja uhkailee, mieli muuttuu jatkuvasti joka asiassa. Välillä hän haluaa antaa heidän lapsensa kokonaan meidän hoitoomme, välillä hän ilmoittaa hakevansa yksinhuoltajuutta, jos mies ei hypi hänen (järjettömän) pillinsä mukaan, hän nimittelee minua epäasiallisesti viesteissä, vaikka olen ollut erittäin rakastava äitipuoli heidän lapselleen jo useamman vuoden ja lapsikin pitää minusta todella paljon yms yms yms.
Ap
Täsmälleen samanlainen oli mieheni ex. Lapsilla kiristämistä, uhkailua. Välillä lapset olivat muka muuttamassa meille, välillä lapsia ei olisi annettu miehelle ollenkaan, jos mies ei ”totellut”. Myös minua pommitettiin viesteillä. Valheita ja nimittelyä. No. Voin kertoa, että neljä vuotta kesti.
Huh, pitkä aika ja meilläkään ei loppua näy, päinvastoin.. Nauttikaa, jos se sentään nyt on loppu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ❤️. Olen miettinyt samaa, niin epävakaa ja ”epänormaali” hän on..
Ap
Mielenterveyden häiriöthän on yllättävän yleisiä, ja niiden ilmentymät käytöksessä vaikuttaa paitsi ihmiseen itseensä, myös lähipiiriin :( Terveyskirjaston mukaan joka viides suomalainen sairastaa jotakin häiriötä, ks. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam0… Eli ihan älyttömän moni.
Mä tiesin suht pienestä asti, että nyt jo edesmennyt äitini oli jotenkin... omituinen. On vaikea kuvailla, miten lapsi tuollaiset asiat havaitsee, mutta jos pystyin, olin aina kavereilla tai sukulaisilla kylässä. Teini-iästä muistan sen, että kun äiti tuli töistä kotiin, se makasi sängyssä loppupäivän. Joka päivä. Äidin työ ei ollut mitenkään erityisen raskas ja työpäivät normaalin mittaisia.
Äitini kuoltua 2018 papereista selvisi, että hän oli jäänyt sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Papereissa oli myös joitain päiväkirjamerkintöjä usean vuosikymmenen ajalta, joiden perusteella äidin pään sisältö ei kylä ollut ihan ok. Ennen eläkkeelle jäämistään oli mm. kokenut, että eräs työkaveri vainoaa häntä :O (Olen kyllä jokseenkin varma, että ei vainonnut.) Oma pääni on onneksi oikein kirkas.
Että saattavathan nämä huonosti käyttäytyvät exät kärsiä jostakin tällaisesta, ja äitini tavoin kokea, että exän uusi nainen haluaa jotakin pahaa hänelle, esim. viedä hänen lapsensa. Mun miehen ex on nyt hieman yli 40 ja kärsinyt mt-ongelmista teini-ikäisestä saakka, joten en odota, että tilane koskaan paranee. Mutta mies on ihana <3 Ehkä kaikkien heidän lasten ollessa aikuisia voidaan kertoa heille totuus, toivottavasti silloin ymmärtävät paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ❤️. Olen miettinyt samaa, niin epävakaa ja ”epänormaali” hän on..
Ap
Mielenterveyden häiriöthän on yllättävän yleisiä, ja niiden ilmentymät käytöksessä vaikuttaa paitsi ihmiseen itseensä, myös lähipiiriin :( Terveyskirjaston mukaan joka viides suomalainen sairastaa jotakin häiriötä, ks. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam0… Eli ihan älyttömän moni.
Mä tiesin suht pienestä asti, että nyt jo edesmennyt äitini oli jotenkin... omituinen. On vaikea kuvailla, miten lapsi tuollaiset asiat havaitsee, mutta jos pystyin, olin aina kavereilla tai sukulaisilla kylässä. Teini-iästä muistan sen, että kun äiti tuli töistä kotiin, se makasi sängyssä loppupäivän. Joka päivä. Äidin työ ei ollut mitenkään erityisen raskas ja työpäivät normaalin mittaisia.
Äitini kuoltua 2018 papereista selvisi, että hän oli jäänyt sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Papereissa oli myös joitain päiväkirjamerkintöjä usean vuosikymmenen ajalta, joiden perusteella äidin pään sisältö ei kylä ollut ihan ok. Ennen eläkkeelle jäämistään oli mm. kokenut, että eräs työkaveri vainoaa häntä :O (Olen kyllä jokseenkin varma, että ei vainonnut.) Oma pääni on onneksi oikein kirkas.
Että saattavathan nämä huonosti käyttäytyvät exät kärsiä jostakin tällaisesta, ja äitini tavoin kokea, että exän uusi nainen haluaa jotakin pahaa hänelle, esim. viedä hänen lapsensa. Mun miehen ex on nyt hieman yli 40 ja kärsinyt mt-ongelmista teini-ikäisestä saakka, joten en odota, että tilane koskaan paranee. Mutta mies on ihana <3 Ehkä kaikkien heidän lasten ollessa aikuisia voidaan kertoa heille totuus, toivottavasti silloin ymmärtävät paremmin.
Kiitos kommentista, hyvin todennäköisesti mieheni exäkään ei ole henkisesti kunnossa. Mutta minkäs teet kun hän ei halua hakea apua/muuttua.. Kauanko hänen oikkujaan ja epävakaata sekä epäkunnioittavaa käytöstään on kestettävä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ❤️. Olen miettinyt samaa, niin epävakaa ja ”epänormaali” hän on..
Ap
Mielenterveyden häiriöthän on yllättävän yleisiä, ja niiden ilmentymät käytöksessä vaikuttaa paitsi ihmiseen itseensä, myös lähipiiriin :( Terveyskirjaston mukaan joka viides suomalainen sairastaa jotakin häiriötä, ks. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam0… Eli ihan älyttömän moni.
Mä tiesin suht pienestä asti, että nyt jo edesmennyt äitini oli jotenkin... omituinen. On vaikea kuvailla, miten lapsi tuollaiset asiat havaitsee, mutta jos pystyin, olin aina kavereilla tai sukulaisilla kylässä. Teini-iästä muistan sen, että kun äiti tuli töistä kotiin, se makasi sängyssä loppupäivän. Joka päivä. Äidin työ ei ollut mitenkään erityisen raskas ja työpäivät normaalin mittaisia.
Äitini kuoltua 2018 papereista selvisi, että hän oli jäänyt sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Papereissa oli myös joitain päiväkirjamerkintöjä usean vuosikymmenen ajalta, joiden perusteella äidin pään sisältö ei kylä ollut ihan ok. Ennen eläkkeelle jäämistään oli mm. kokenut, että eräs työkaveri vainoaa häntä :O (Olen kyllä jokseenkin varma, että ei vainonnut.) Oma pääni on onneksi oikein kirkas.
Että saattavathan nämä huonosti käyttäytyvät exät kärsiä jostakin tällaisesta, ja äitini tavoin kokea, että exän uusi nainen haluaa jotakin pahaa hänelle, esim. viedä hänen lapsensa. Mun miehen ex on nyt hieman yli 40 ja kärsinyt mt-ongelmista teini-ikäisestä saakka, joten en odota, että tilane koskaan paranee. Mutta mies on ihana <3 Ehkä kaikkien heidän lasten ollessa aikuisia voidaan kertoa heille totuus, toivottavasti silloin ymmärtävät paremmin.
Kiitos kommentista, hyvin todennäköisesti mieheni exäkään ei ole henkisesti kunnossa. Mutta minkäs teet kun hän ei halua hakea apua/muuttua.. Kauanko hänen oikkujaan ja epävakaata sekä epäkunnioittavaa käytöstään on kestettävä?
Ap
Hankalaa.. mutta ei taida oikein olla vaihtoehtojakaan. Paitsi jos hän uudelleen tarjoaa huoltajuutta yksin miehelle! Jos näin käy, kannattaa siihen tarjoukseen tarttua heti, ettei hän taas ehdi muuttaa mieltään. Ikävintähän tuo on lapselle. Oma äiti kiusaa, eikä anna haatastusvälineitä joita lapsi tarvitsisi. Äidin tarkoitus on ilmeisesti kiusata teitä, mutta lastaanhan hän tuolla tavalla enemmän satuttaa.
Tämä on valintojesi kääntöpuoli, kun lapsellisen ottaa saa sen ex:n ja koko suvun kaupanpäälle, halusi tai ei. Sulla sattui se huonompi arpa, mutta omia valintoja, omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä katkeruus siis ilmenee? Miehen puheista? Muista, että jos miehen mielestä kaikki hänen eksänsä ovat kateroituneita hulluja, sinä tulet myös olemaan katkera hullu eronne jälkeen.
Miehen ex kiristää ja uhkailee, mieli muuttuu jatkuvasti joka asiassa. Välillä hän haluaa antaa heidän lapsensa kokonaan meidän hoitoomme, välillä hän ilmoittaa hakevansa yksinhuoltajuutta, jos mies ei hypi hänen (järjettömän) pillinsä mukaan, hän nimittelee minua epäasiallisesti viesteissä, vaikka olen ollut erittäin rakastava äitipuoli heidän lapselleen jo useamman vuoden ja lapsikin pitää minusta todella paljon yms yms yms.
Ap
Sinun roolisi on väärä. Et ole lapsen äiti, eikä sinun pitäisi olla, koska lapsilla on jo oma äiti. Ellei heidän äiti ole oikeasti huonosti lapsia kohteleva. Kuka tahansa hermostuisi jos leikit vanhempaa lapsille jota et ole. Se voi aiheuttaa kyllä ongelmia. Isä heillä jo on, jonka pitäisi huolehtia lapsista, ei sinun. Uhkailu ei ole kyllä ok teitä kohtaan.
Samaa mieltä. Itse olen virheistä huolimatta hyvä äiti, mutta lasten isän uusi yrittää ottaa paikkani äitinä. Jos olisin tiennyt millaista helvettiä nykyinen elämäni on, en olisi eronnut lasteni isästä vaikka meillä oli kamalaa. Mutta tämä nykyinen elämä on vielä pahempaa.
Mistä tällainen mustasukkaisuus tulee? Eikö sinun ja monen muunkin iloita siitä, että isän uusi vaimo haluaa olla lapselle kiva, turvallinen ja välittävä aikuinen? Ei ole kyse mistään äidin paikan ottamisesta. Mietipä nyt hetki ihan rauhassa: olisiko parempi että lapseen suhtauduttaisiin isän luona kylmästi, torjuen ja sortaen? Tulisiko siitä sinulle parempi mieli?
Herätkää! Oppikaa käsittelemään omat tunteenne ja ongelmanne muutoin kuin lapsia välikappaleina käyttäen.
Vierailija kirjoitti:
Miten te äitiäpuolia vihaavat äidit sitten ajattelette ex miehenne ja tämän vaimon olevan silloin kun lapsi on isällään? Asuuko äitipuoli yhdessä huoneessa itsekseen? Itse ainakin olen onnellinen oman exäni uudesta naisesta ja siitä, että hän kohtelee lapsiani lämpimästi. Ajatteletteko ollenkaan lapsianne? Luuletteko, että lapsella olisi mukavaa, jos hänen isänsä kotona asuisi ihminen, johon hänellä ei olisi lämpimiä välejä?
Tätä minäkin ihmettelen. Eikä ap edes sanonut että omisi äidin paikkaa, mainitsi vain sanan äitipuoli, mikä ainakin mun ikäiselle aikuiselle on ihan normi nimitys isän uudesta puolisosta. Mitä haittaa lapselle on siitä, että hänen elämässään on turvallisia aikuisia useampi.
Mä en enää ihmettele, että nykyisin lapset voi niin huonosti. On nyksiä jotka ei suostu koskemaan lapseen pitkällä tikullakaan kun ei ole oma, tai eksiä jotka kiusaa lapsen toista perhettä vaan koska haluaa kontrolloida kaikkien elämää eikä ole mitään väliä kärsiikö lapsi tilanteesta vai ei. Minkä mallin nämä tällaiset aikuiset lapselle antavat.
Ap, tallenna varmuuden vuoksi kaikki viestit. Jos niissä on nimittelyä tai uhkailua, voit pyytää poliisia tutkimaan ne. Rikosilmoituksen teko saattaa kummasti rauhoittaa epävakaata mammelia.
Vierailija kirjoitti:
Miten te äitiäpuolia vihaavat äidit sitten ajattelette ex miehenne ja tämän vaimon olevan silloin kun lapsi on isällään? Asuuko äitipuoli yhdessä huoneessa itsekseen? Itse ainakin olen onnellinen oman exäni uudesta naisesta ja siitä, että hän kohtelee lapsiani lämpimästi. Ajatteletteko ollenkaan lapsianne? Luuletteko, että lapsella olisi mukavaa, jos hänen isänsä kotona asuisi ihminen, johon hänellä ei olisi lämpimiä välejä?
Sanopas muuta !! Syytellään hyväntahtoista ja ilmiselvästi lapsen parasta ajattelevaan "äitipuolta" itsekkääksi jne. Mutta hei, jos ollaan "maho ja tuhkis" -tasolla, niin aika yksiselitteistä. Katkeralta kuulosti tuokin mamma.
Ap tuntuis fiksulta. Jaksamista sinne!! Ja hyvää joulua!
Jk. Varovasti sitten niiden lasten lahjojenkin kans, ettei syytellä lapsen omimisesta!! :)
Meillä oli aikoinaan sama tilanne, vaikka miehen ex oli jättäjä, ei hän kestänyt sitä että mies aloitti seurustelun toisen naisen kanssa eron jälkeen. Lapset vieläpä asuivat meidän kanssamme, koska nainen ei halunnut lapsiaan samaan talouteen uuden miehensä kanssa. Plus lasten tapaamisen varjolla oli helppo paukata miehen kotiin koska vaan halusi, vaikka lapset olivat jo teinejä ja olisivat helposti voineet kulkea itse äidin luo viikonloppuisin. Yhteen muutettuamme tuohon yllärivierailuun tosin tuli loppu. Tätä karusellia kesti noin viisi vuotta siihen asti että nuorempi lapsi tuli täysi-ikäiseksi. Tuolloin mieheni ilmoitti selvin sanakääntein että mitään yhteydenottoja ei tämän jälkeen exältä siedetä, vaan niistä tulee seuraukset. Estimme myös naisen kaikkialla.
Ei tämäkään henkilö ole henkisesti mitenkään normaali. Käytös oli kuin 15-vuotiaan mustasukkaisen teinitytön tasolle jämähtänyttä. Välillä raivosi ja huusi, välillä yritti olla lipevästi mielinkielin ja ihmetteli miksemme halunneet olla tekemisissä. Ihan kuin olisi ollut ihan normaalia unohtaa parin viikon takainen huuto, uhkailu ja ilkeä panettelu ja olla taas hetken ystävällisissä väleissä. Nainen myöskin sai töistä potkuja potkujen perään, meni puolesta vuodesta vuoteen ja taas oli saanut kenkää. Oletettavasti siis käyttäytyi myös työyhteisöissä yhtä huonosti. Joskus tosissani mietin oliko hän jotenkin lievästi kehitysvammainen, niin päätöntä se meininki oli.
Vierailija kirjoitti:
jatkoa, kommenttini oli lian pitkä...
Tavatessamme miehen ex oli lähivanhempi, mutta mies tapasi kahta vielä alaikäistä lasta ainakin pari kertaa viikossa. Vuoden seurustelun jälkeen meidän piti viedä meidän alaikäiset lapset 4 kappaletta päiväksi Tallinnaan. Miehen exällehän tämä ei sopinut, puhelimeeni tulvi oudon kiukkuisia viestejä. Tallinna ei toteutunut, miehen ex kielsi. Tuolloin 9-vuotias poika itki sydäntäsärkevästi saunassa, kun ei päässyt reissuun. Menin sitten kahden itse tehdyn lapsen kanssa. Vähän hassu fiilis oli reissulla.
Suhteemme edetessä etenkin miehen teini-ikäisen tytön vierailut vähenivät. Nuorimman, pojan vierailuille kävi joskus niin, että kun oli sovittu jotakin, peruikin viime hetkellä, kun äiti oli kutsunut heille vieraita. Tällaista tapaamisten hankaloittamista oli ollut myös miehen edellisen suhteen aikana.
Menimme kihloihin 2019. Ei nähty miehen alaikäisiä lapsia kuukauteen. Yllättäen myös mun ex alkoi puhua musta paskaa lapsille. Tässä välissä oli saanut yhden lapsen uuden naisensa kanssa. Biologiset lapseni aikuistuivat, muutettiin yhteen tämän vuoden alussa. Miehen ex suuttui taas. Vielä 2019 kesällä lapset kävivät normaalisti, ja poika oli meillä lähes koko isänsä loman ajan. Käytiin jopa yhteislomalla Espanjassa. Viimeiseen asti jännäsin, laskeeko äiti lapset tulemaan. Tänä vuonna tyttö on ollut pari yötä meillä. Kesällä ja isänpäivänä käväisi. Pojankin vierailut ovat vähentyneet. Kun sain puhuttua pojalle ruohonleikkuukeikan miehen äidin luo, ei päässytkään: äitinsä oli keksinyt ohjelmaa. Kun piti tulla meille syyslomalla, ei tullutkaan: äitinsä oli keksinyt ohjelmaa.
Miehen aikuiseen poikaan tää tapaamisten estäminen ei ole toiminut, kun hän on jo parikymppinen. Mutta alaikäiset lapset ovat nyt ilmeisesti käsityksessä, että iskä ei välitä heistä, kun ei nähdä, äiti on aina saatavilla ja siellä heitä varten. No hankalapa on olla läsnä lasten elämässä, kun siihen ei mahdollisuutta anneta, tapaamiset perutaan viime hetkellä, lapsia haetaan poliisien kanssa pois ja toista vanhempaa mustamaalataan puheissa.
Nyt miehen kontakti teinityttöön on lähes katkennut. Poika on ollut meillä kesän jälkeen yhden yön. Haluaisimme mennä naimisiin, mutta ei uskalleta, kun ei voi tietää, mitä hullua miehen ex seuraavaksi kestää. Niin, hullua. Miehelle selvisi eron yhteydessä, että exällään on useampikin mt-diagnoosi, ensimmäinen tuli jo teini-ikäisenä.
Tässä me eletään kaksin ja odotellaan, että joku lapsi tulisi joskus käymään. Matka ei ole este, sitä on vain 6 km. Kysymykseen, miten kauan miehen exän hulluutta kesti, en osaa astaa vastausta. Uskon, että jatkuu kaikkien lasten aikuistuttuakin. Olen hyvin erilainen ihminen kuin miehen ex: tasapainoinen, lämmin ja ystävällinen. En kuvittele omistavani biologisia lapsiani, vaan olen vilpittömästi onnellinen siitä, että heidän elämässään on kaksi pikkusiskoa. Mieheni ex ei ole juuri ollut väkivaltainen, mutta eihän sitä koskaan voi tietää, mihin mittasuhteisiin ihmisen katkeruus kehittyy. Toivon, että hän muistaa ottaa lääkeensä.
Ja mitä miehesi tekee asian suhteen / hyväksi?? Käykö hän hakemassa lapset exältään?
Kiitos tästä ystävällisestä kommentista 🙂. Nainen on mielestäni erittäin epävakaa, en ole koskaan aiemmin törmännyt vastaavanlaiseen ihmiseen. Heillä on sopimus, mutta siinä on jätetty liikaa asioita auki ja nainen yrittää muutoinkin muuttaa sitä jatkuvasti.
Ap