Kaverin lellittyjä lapsia on vaikeaa hoitaa

Jos tämä on totta, on kaverisi se, joka ei tajua lastenhoidosta mitään. Tottakai lapset tottelevat sinua, kun äiti on poissa, sinähän olet turvallinen, kun annat lapsille tiedon siitä, miten lapsi voi olla ja mitä tehdä. Lapsella ei ole myötäsyntyistä itsesäätelyn taitoa " käyttäytymisasioissa" ja sitä varten on vanhemmat! Tuo säännöttömyys tulee ennen pitkää ikävällä tavalla eteen perheessä, kun lapset integroituvat yhä enemmän yhteisöön. On vaikeaa olla esim. koulussa, ellei tiedä, mitkä ovat kaikkien yhteiset säännöt.



Kun omasi pullahtaa maailmaan, muista vaan antaa hänelle turva tietämällä aikuisesti, mitä lapsi voi tehdä ja mitä ei.



Terveisin neljän äiti

Kun omasi syntyy ja kasvaa, tulee entistä enemmän törmäyksiä, kun tuo äiti alkaa kyseenalaistaa sinun kasvatustapasi.



Ja tiedäthän toki, että sinä olet oikeasssa, eikä sinun todellakaan tarvitse antaa toisen ihmisen, edes lapsen satuttaa itseäsi tai sotkea vaatteitasi. Naurettavaa käytöstä tuolta ystävältäsi.

Tuo lasten kasvatus tai siis kasvatuksen puute vain kiristää välejämme. Onkohan mitään kohteliasta tapaa korjata asiaa? Hän suunnilleen ylpeilee sillä, että heillä ei " stressata turhista" .



ap

Kysy kaveriltas seuraavaksi, että oletkohan sinä hiukan yksinkertainen, kun et sitä tajua että lapset TARVITSEVAT rajoja ja sääntöjä. Jos lapsella ei ole rajoja ja sääntöjä, hän tuntee olonsa turvattomaksi ja luulee etteivät vanhemmat rakasta häntä.



Minulla on myös kaksi lasta, eikä meilläkään " stressata turhasta" , eli lapset saa olla lapsia, mutta selvät rajat ja säännöt on ja jos niitä ei noudata niin siitä seuraa rangaistus.



Ystävälläsi taitaa olla hiukan nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin, taikka sitten hän on niitä tyyppejä joiden täytyy väkisinkin yrittää olla erilainen kun muut....

Kun yritin vähän jutella siitä, että tutkimusten mukaan ei ole hyväksi lapsille, että tv on koko ajan auki ja sieltä tulee valvomattomasti kaikki aikuisten ohjelmat lasten silmille, niin kaverini sanoi, että " aina mulla on ollut telkkari auki ja noi on ihan terveitä" . Sen tyyppinen ihminen siis.



Minun tekisikin mieli sanoa hänelle lujasti, että hän tekee vielä vahinkoa lapsilleen tuolla välinpitämättömyydellään, mutta mikä olisi se tapa sanoa asia niin, ettei välit mene lopullisesti? En voi sanoa hänelle, että oletkos yksinkertainen, vaikka sehän kyllä olisi se, mitä tekisi mieli joskus sanoa;)



Tunsin tämän ihmisen melkein vuoden ajan harrastuksen kautta, siis " ilman lapsiaan" ja olen ollut aika yllättynyt siitä, kuinka holtittomasti hän hoitaa lapsiaan kun olen nyt tutustunut muuhun perheeseen. Tai siis tuo sääntöjen puute, kyllä he ruokaa ja vaatteita saavat ja ovat ihan iloisia lapsia.

Olen ajatellut, että entä jos puhuisi hänen miehensä kanssa, mutta sekin tuntuu niin sekaantumiselta... Äh, onkohan kukaan muu ollut tällaisessa tilanteessa? En haluaisi katkoa välejä, mutta en ala kyllä alistua hänen lastensa pompoteltavaksi...

mutta jos itse joutuisin tuohon tilanteeseen, niin sanoisin vaan suoraan, että lasten nyt vaan on opittava elämään muiden ihmisten kanssa kaikkien yhteisillä säännöillä, ja jos kaveri haluaa tuoda lapsiaan hoitoon jatkossakin, hänen on ymmärrettävä, että lapsia silloin myös estetään sotkemasta ja satuttamasta toisiaan, tai itseään. Jos kaveri tästä suuttuisi, niin voi voi.



On eri asia kunnioittaa toisen kasvatusvalintoja, ja antaa lasten olla vaarana tai vähintäänkin vaivana ympäristölleen.

Että lapsi saa sotkea vieraan vaatteet, ihan äidin luvalla, on kyllä jotain aika uskomatonta! Mitäs tulit tänne siistit vaatteet päällä, kyllä lapset saa sotkea... ARGH! Sanonpahan vaan, että tuo äiti kyllä edestään löytää sen minkä taakseen jättää. Tulee olemaan yhtä helvettiä hänen elämänsä vielä noiden lasten kanssa, jotka eivät äitiään kunnioita pätkän vertaa. Vielä mokomat tappavat hänet.. =/