koira pelkää hautausmaata
Kävin kerran neljältä yöllä lenkillä koirani kanssa hautausmaan viereistä polkua pitkin ja hautausmaalta kuului jotain kovaäänistä naksutusta. Tajusin että se tuli hautausmaalta koska koirani pysähtyi, katsoi korvat höröllä hautausmaalle, haukahti ja ulisi vähäsen ja halusi lähteä heti eri suuntaan pois hautausmaalta.
Kuitenkin, koska pidin lenkkipolusta päätin toisena päivänä mennä taas lenkille samalle polulle ja kun olimme melkein samassa paikassa kuin edellisellä kerralla, koira taas pysähtyi, katsoi hautausmaalle, haukkui ja halusi pois paikalta. Siskoni oli myös käyttänyt koiraa lenkillä samalla alueella ja oli havainnut koiran käytöksen.
Tänään päätin taas mennä lenkille samalle alueelle koiran kanssa ja kun oli valoisaa, koira ei välittänyt hautausmaasta, mutta kun jatkoimme matkaa,alkoi hämärtää ja saavuimme hautausmaan syrjäisimpään ja vanhimpaan päähän, kuulin kahinaa hautausmaalta, mutten nähnyt siellä mitään tai ketään. Koira ei ole ikinä välittänyt pikkueläimistä ja polun varrella oli tullut vastaan jo lukuisia lintuja ja päästäisiä ym. joten niistäkään se ei voinut säikähtää. Koiriakaan ei hautausmaalla ollut. Mutta kun kahina kuului, koira jämähti taas paikoilleen, laski häntänsä ja haukahti hautausmaahan päin, aivankuin olisi nähnyt jonkun tai halunnut sen tulevan esiin.
En ole vieläkään löytänyt järkevää selitystä koiran käytökselle. En sitten tiedä miten yleistä tämä hautausmaahaukunta on :D
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 23:33"]
Yksi minun elämäni pelottavin kokemus liittyy myös lenkkeilyyn koirien kanssa.
Meillä oli aikanaan 3 metsästyskoiraa ja kävin niiden kanssa usein lenkillä myöhään illalla. Metsästyskoiria kun olivat, kaikki olivat tottuneet liikkumaan pimeällä, eivät olleet säikkyjä ja eläimet saivat aikaan ainostaan saalistusvietin.
Erään kerran kuljin pimeällä tietä pitkin, josta oli sattumalta vielä sammunut muutama katuvalo. Lenkkeilimme rauhassa, kun koirat yhtäkkiä alkoivat tuijottaa pimeyteen läheisen joen rantaan, niskakarvat pystyssä, häntä koipien välissä ja kerääntyivät kaikki minun viereeni. Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut. En ollut ikinä nähnyt koirien käyttäytyvän niin, enkä ole sen päivän jälkeenkään. Koirat olivat selvästi todella peloissaan ja jouduin pakottamaan ne jatkamaan matkaa. Tuon tapauksen jälkeen en uskaltanut enää lenkkeillä siellä suunnalla moneen vuoteen!
Sitä tunnelmaa on vaikea selittää eikä se näin kirjoitettuna vaikuta mitenkään kammottavalta, mutta sillä hetkellä, pimeyden keskellä pystyi koirista selkeästi huomaamaan, että tuolla on nyt jotain todella pahaa.
[/quote]
Ja todennäköisesti siellä oli susi, karhu, hirvi tai muu eläin.
Hautausmaat haisee koiran nenään muuten saletisti aika mielenkiintoiselle. Miettikää, koirahan haistaa ihmisen, joka ei siis vielä edes hajoa, kymmenen metrin lumikerroksen läpi. Miltähän haisee sadat eri vaiheissa mätänemistä olevat raadot kolmen metrin multaa alla? Ja sitten ihmetellään jos koira on vähän säikkynä.
Koiralla on tarkka hajuaisti. Ehkä hautausmaalla on joku peittämätön hauta hautaustoimituksen jälkeen? Siis pelkkä kupu ja kukat, mutta ei vielä multia päällä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 23:33"]
Yksi minun elämäni pelottavin kokemus liittyy myös lenkkeilyyn koirien kanssa.
Meillä oli aikanaan 3 metsästyskoiraa ja kävin niiden kanssa usein lenkillä myöhään illalla. Metsästyskoiria kun olivat, kaikki olivat tottuneet liikkumaan pimeällä, eivät olleet säikkyjä ja eläimet saivat aikaan ainostaan saalistusvietin.
Erään kerran kuljin pimeällä tietä pitkin, josta oli sattumalta vielä sammunut muutama katuvalo. Lenkkeilimme rauhassa, kun koirat yhtäkkiä alkoivat tuijottaa pimeyteen läheisen joen rantaan, niskakarvat pystyssä, häntä koipien välissä ja kerääntyivät kaikki minun viereeni. Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut. En ollut ikinä nähnyt koirien käyttäytyvän niin, enkä ole sen päivän jälkeenkään. Koirat olivat selvästi todella peloissaan ja jouduin pakottamaan ne jatkamaan matkaa. Tuon tapauksen jälkeen en uskaltanut enää lenkkeillä siellä suunnalla moneen vuoteen!
Sitä tunnelmaa on vaikea selittää eikä se näin kirjoitettuna vaikuta mitenkään kammottavalta, mutta sillä hetkellä, pimeyden keskellä pystyi koirista selkeästi huomaamaan, että tuolla on nyt jotain todella pahaa.
[/quote]
Ja todennäköisesti siellä oli susi, karhu, hirvi tai muu eläin.
Hautausmaat haisee koiran nenään muuten saletisti aika mielenkiintoiselle. Miettikää, koirahan haistaa ihmisen, joka ei siis vielä edes hajoa, kymmenen metrin lumikerroksen läpi. Miltähän haisee sadat eri vaiheissa mätänemistä olevat raadot kolmen metrin multaa alla? Ja sitten ihmetellään jos koira on vähän säikkynä.
[/quote]
Kuten sanottu, koirat olivat metsästyskoiria. Ne ovat kohdanneet eläimiä ja niiden hajuja satoja kertoja, eivätkä ikinä ennen tai jälkeen reagoineet näin. Koiran merkkihaukun tunnistaa jokainen koiria metsään vienyt ihminen, tässä ei ollut kyse siitä. Koirat eivät vaistonneet saalista, vaan vaaran.
Ja toisaalta, jos karhuja tai susia pyörisi asuinkeskuksessa alle 100m päässä päiväkodista, niin mielestäni sekin olisi kyllä aika hurjaa!
Mikä se hajuaistikerroin olikaan ihmiseen nähden? 10 000? Varmaan aika erilainen haju kuin random kadulla.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 23:33"]
Yksi minun elämäni pelottavin kokemus liittyy myös lenkkeilyyn koirien kanssa.
Meillä oli aikanaan 3 metsästyskoiraa ja kävin niiden kanssa usein lenkillä myöhään illalla. Metsästyskoiria kun olivat, kaikki olivat tottuneet liikkumaan pimeällä, eivät olleet säikkyjä ja eläimet saivat aikaan ainostaan saalistusvietin.
Erään kerran kuljin pimeällä tietä pitkin, josta oli sattumalta vielä sammunut muutama katuvalo. Lenkkeilimme rauhassa, kun koirat yhtäkkiä alkoivat tuijottaa pimeyteen läheisen joen rantaan, niskakarvat pystyssä, häntä koipien välissä ja kerääntyivät kaikki minun viereeni. Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut. En ollut ikinä nähnyt koirien käyttäytyvän niin, enkä ole sen päivän jälkeenkään. Koirat olivat selvästi todella peloissaan ja jouduin pakottamaan ne jatkamaan matkaa. Tuon tapauksen jälkeen en uskaltanut enää lenkkeillä siellä suunnalla moneen vuoteen!
Sitä tunnelmaa on vaikea selittää eikä se näin kirjoitettuna vaikuta mitenkään kammottavalta, mutta sillä hetkellä, pimeyden keskellä pystyi koirista selkeästi huomaamaan, että tuolla on nyt jotain todella pahaa.
[/quote]
Ja todennäköisesti siellä oli susi, karhu, hirvi tai muu eläin.
Hautausmaat haisee koiran nenään muuten saletisti aika mielenkiintoiselle. Miettikää, koirahan haistaa ihmisen, joka ei siis vielä edes hajoa, kymmenen metrin lumikerroksen läpi. Miltähän haisee sadat eri vaiheissa mätänemistä olevat raadot kolmen metrin multaa alla? Ja sitten ihmetellään jos koira on vähän säikkynä.
[/quote]
Kuten sanottu, koirat olivat metsästyskoiria. Ne ovat kohdanneet eläimiä ja niiden hajuja satoja kertoja, eivätkä ikinä ennen tai jälkeen reagoineet näin. Koiran merkkihaukun tunnistaa jokainen koiria metsään vienyt ihminen, tässä ei ollut kyse siitä. Koirat eivät vaistonneet saalista, vaan vaaran.
Ja toisaalta, jos karhuja tai susia pyörisi asuinkeskuksessa alle 100m päässä päiväkodista, niin mielestäni sekin olisi kyllä aika hurjaa!
[/quote]
Ja tietynlaisen selkeän vaaran vaistottuaan koira yleensä pyrkii viestimään sitä omistajalle, usein jopa asettuu väliin suojelemaan laumanjohtajaa. Jokainen koiranomistaja tietää että yhtäkkinen pelko koirassa joka ei ole muuten arka, on odottamatonta.
Joo se oli jo kuultu että koirat olivat metsästyskoiria. Siellä pimeässä ehkä siis oli joku eläin, joka ei ole saalis vaan uhka. Käsittääkseni allrounder-metsästyskoiria, jotka osaisi haukkua, ajaa ja noutaa mitä hyvänsä karhusta kiirunaan ei ole olemassa. Saattoihan siellä tietysti olla myös paikoilleen jähmettynyt rikollinen, narkkari tai vaikka teinejä luvattomilla teillä. Kun se ei se koirakaan kaikessa nerokkuudessaan pimeällä ja myötätuuleen välttämättä osaa sanoa, mikä siellä on, joten asettuu suojelemaan ihan varmuuden varalta. Oma koirani, joka ei ainakaan oman nahkansa puolesta pelkäämisestä pahemmin ymmärrä, tekee tuota usein.
Mutta jos pelästyneistä koirista haluaa repiä perustelun sille, että törmäsi pimeällä kujalla poltergeistiin, niin käyhän se niinkin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 00:03"]
Joo se oli jo kuultu että koirat olivat metsästyskoiria. Siellä pimeässä ehkä siis oli joku eläin, joka ei ole saalis vaan uhka. Käsittääkseni allrounder-metsästyskoiria, jotka osaisi haukkua, ajaa ja noutaa mitä hyvänsä karhusta kiirunaan ei ole olemassa. Saattoihan siellä tietysti olla myös paikoilleen jähmettynyt rikollinen, narkkari tai vaikka teinejä luvattomilla teillä. Kun se ei se koirakaan kaikessa nerokkuudessaan pimeällä ja myötätuuleen välttämättä osaa sanoa, mikä siellä on, joten asettuu suojelemaan ihan varmuuden varalta. Oma koirani, joka ei ainakaan oman nahkansa puolesta pelkäämisestä pahemmin ymmärrä, tekee tuota usein.
Mutta jos pelästyneistä koirista haluaa repiä perustelun sille, että törmäsi pimeällä kujalla poltergeistiin, niin käyhän se niinkin.
[/quote]
En ole tuo metsästyskoirien omistaja, mutta kuka täällä väitti kyseessä olevan poltergeist? Minä olen se joka sanoi että on odottamatonta jos koira satunnaisesti pelkää. Minun tavan kotikoira ei pelkää hirviä, narkkeja tai teinejä. Ja jos pelkää, se aloittaa suojeluhaukun eikä tule mun helmoihin. Saati sitten joku koulutettu metsäkoira. Miten et koiranomistajana ymmärrä että selkeä pelko tavallisessa koirassa on epätavallista ja poikkeavaa, jopa niin poikkeavaa että omistajakin hämmästyy. Ilman kummituksiakin sellainen on huolestuttavaa.
Vittuuntunut orava siellä kahisee ja naksuu.
Koirasi on psykoosissa. Se pitää lopettaa.
Orava se siellä hautausmaalla vain naksutteli. Hautausmailla on paljon oravia.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 00:12"]
Koirasi on psykoosissa. Se pitää lopettaa.
[/quote]
HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA! Ei olisi pitänyt syödä naksuja lukiessa AV:ta, kuolen nauruun!
Jos koirat haistaisivat hautausmaalla mullan läpi jotain hajuja, niin eivätkö ne raadonsyöjinä ennemmin pyrkisi sinne kuin pelkäisi. Epäilemättä siellä liikkuu joku isompi petoeläin jota koirasi pelkää.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 00:03"]
Joo se oli jo kuultu että koirat olivat metsästyskoiria. Siellä pimeässä ehkä siis oli joku eläin, joka ei ole saalis vaan uhka. Käsittääkseni allrounder-metsästyskoiria, jotka osaisi haukkua, ajaa ja noutaa mitä hyvänsä karhusta kiirunaan ei ole olemassa. Saattoihan siellä tietysti olla myös paikoilleen jähmettynyt rikollinen, narkkari tai vaikka teinejä luvattomilla teillä. Kun se ei se koirakaan kaikessa nerokkuudessaan pimeällä ja myötätuuleen välttämättä osaa sanoa, mikä siellä on, joten asettuu suojelemaan ihan varmuuden varalta. Oma koirani, joka ei ainakaan oman nahkansa puolesta pelkäämisestä pahemmin ymmärrä, tekee tuota usein.
Mutta jos pelästyneistä koirista haluaa repiä perustelun sille, että törmäsi pimeällä kujalla poltergeistiin, niin käyhän se niinkin.
[/quote]
En ole tuo metsästyskoirien omistaja, mutta kuka täällä väitti kyseessä olevan poltergeist? Minä olen se joka sanoi että on odottamatonta jos koira satunnaisesti pelkää. Minun tavan kotikoira ei pelkää hirviä, narkkeja tai teinejä. Ja jos pelkää, se aloittaa suojeluhaukun eikä tule mun helmoihin. Saati sitten joku koulutettu metsäkoira. Miten et koiranomistajana ymmärrä että selkeä pelko tavallisessa koirassa on epätavallista ja poikkeavaa, jopa niin poikkeavaa että omistajakin hämmästyy. Ilman kummituksiakin sellainen on huolestuttavaa.
[/quote]
Koska olen eläinten kanssa kasvanut ja liian tottunut siihen, että ne pelkää joskus jotain mitä itse en pysty aistimaan. Vasta muutama kuukausi sitten lenkkeilin oman koirani ja miesystävän metsästyskoiran kanssa taajaman pururadalla, kun koirat kävi nuuskimassa varovasti ilmaa jonkun hautamaisen maamöykyn, ehkä vanhan maakellarin lähistöltä. Sitten oma koirani pöhisi silmät suurina ja asettui karvat pystyssä minun ja maamöykyn väliin, metsästyskoira pyrki pakoon minkä jaksoi. Oma koirani siis mallia, joka jos kolmen metrin päästä ohiajavasta pakettiautosta pamahtaa pakoputki, yrittää juosta auton perään että mikä se tuo oli. Ehdin parinsadan metrin päähän ennen kuin löysin pari ilveksen jälkeä, eli olisko ilves käynyt kuseksimassa siihen maakellariin. Ja oli siis taajamassa koko episodi, lähin peruskoulu ehkä puolen kilometrin päässä, linnuntietä metsän läpi vähemmän.
Mutta edelleen, jos pelästyneistä koirista haluaa ison numeron tehdä ja luulla että tapauksessa on jotain hyvinkin erikoista, niin siitä vaan sitten.
AAIIUUGGHH! Se... se on ELÄVIEN KUOLLEITTEN YÖ! Zombiet ryömivät HAUDOISTAAN! Juokse! Juokse kuin mieltä vailla, mutta et voi PAETA!
Asun itärajalla.
Hautausmaa on lähistöllä, ja sen läpi menee pitkä hiekkatie, jota pitkin voisi oikaista. Mutta koirani ei mene öisin hautausmaalle. Siinä tulee jarrut päälle.
Toisaalta en ihmettele, koska hautausmaan takaosassa ei ole aitaa ja siitä alkaa iso metsä. Hautausmaalta on kerran löytynyt karhun paskat ja ilves ei ole mitenkään poissuljettu, saati susi. Ne saa tältä koiralta kyllä hännän koipien väliin, karhu ei niinkään.
Ja meillä ei pidetä koiraa öisin ulkona, ihan susien takia.
Tiedätkö, miksi hautausmaat ovat aidattuja ja portit suljetaan yöksi? Siksi, että ne haamut jaloittelevat öisin ja muuten karkaisivat alueelta.
Spooky :O Meillä koira pysähtyy yhden aidan eteen ja haistelee sitä hämmentyneenä aina samasta kohtaa, usein pyrkii aidan taa. Näyttää välillä pelkäävän tuota kohtaa myös. Eilen näin naapurin koiran tekemässä samaa...
Iiiks! Oliko se lemmikkieläinten hautausmaa? Uinu, uinu lemmikkini.
Yksi minun elämäni pelottavin kokemus liittyy myös lenkkeilyyn koirien kanssa.
Meillä oli aikanaan 3 metsästyskoiraa ja kävin niiden kanssa usein lenkillä myöhään illalla. Metsästyskoiria kun olivat, kaikki olivat tottuneet liikkumaan pimeällä, eivät olleet säikkyjä ja eläimet saivat aikaan ainostaan saalistusvietin.
Erään kerran kuljin pimeällä tietä pitkin, josta oli sattumalta vielä sammunut muutama katuvalo. Lenkkeilimme rauhassa, kun koirat yhtäkkiä alkoivat tuijottaa pimeyteen läheisen joen rantaan, niskakarvat pystyssä, häntä koipien välissä ja kerääntyivät kaikki minun viereeni. Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut. En ollut ikinä nähnyt koirien käyttäytyvän niin, enkä ole sen päivän jälkeenkään. Koirat olivat selvästi todella peloissaan ja jouduin pakottamaan ne jatkamaan matkaa. Tuon tapauksen jälkeen en uskaltanut enää lenkkeillä siellä suunnalla moneen vuoteen!
Sitä tunnelmaa on vaikea selittää eikä se näin kirjoitettuna vaikuta mitenkään kammottavalta, mutta sillä hetkellä, pimeyden keskellä pystyi koirista selkeästi huomaamaan, että tuolla on nyt jotain todella pahaa.