Onko teidän mielestä kahden lapsen kanssa helpompaa kuin yhden?

Ei välttämättä vaikeeta, mutta onhan siinä totuttelemista.

Sitä yhtä saa olla koko ajan viihdyttämässä ja se vaatii tottakai enemmän huomiota kuin jos olisi muita sisaruksia joihin suunnata huomiota.



t. yhden äiti

on vielä enemmän vaivaa, jne.



Älkää uskoko ihmisä jotka sanovat, että se helpottaa.



Totta kai hetkittäin on helpompaa kahden lapsen kanssa kun ne leikkii rauhallisesti kaksitaan, mutta EI NE AINA leiki.



Yölläkin joutuu heräämään useammin kun jommalla kummalla on aina jotakin, asiaa tai pissat housussa tai painajaista tai mitä vain.

että herraisä, onko se jo noin fiksu.



Kun en ikinä ehdi juttelemaan sen kanssa kun on niin paljon touhua lasten kanssa.



Kateellisena katselen kaverini ja sen ainokaisen 7-vuotiaan levollisia rauhallisia päiviä ja puuhia.....

Joten ku useamman kanssa.

terv. kahden äiti

Esikoisen äippäloma oli apeeta aikaa mutta nyt on touhua riittänyt. Siis henkisesti helpompaa, kakkapyllyjä toki tuplasti.

On se totta että leikkivät yhdessä mutta myös tappelevat.

Esikoisella on nyt joku kausi että koko ajan huudattaa veljeään.

Välillä on ihanaa kun jompi kumpi on mummolassa niin saa olla vain toisen kanssa ja hellitellä ja leikkiä. Yhteistä leikkiä on vaikea keksiä kun ovat tässä vaiheessa vielä niin erilaisia.

Pojat 3.5v ja 1.5v

Nyt kahden kanssa ON helpompaa jo nuoremman vauva-aikana, kun esim. esikoinen voi välillä hetken aikaa vahtia vauvaa vaikkapa käydessäni nopeasti suihkussa yms yms. Ja seuraa heillä on jo nyt toisistaan yllättävän paljon, vaikka ikäeroa on 4 vuotta.

Joskus esikoinen kyläilee niin tulee mieleen miten ankeaa jos lapsia vain yksi. Kuopusta mitenkään väheksymättä! En sitten tiedä millaista hulinaa, jos lapsia enemmän, mutta 2 vähintaan.

Meillä 11 kk ja 4 vuotiaat tytöt. Hyvin isompi viihdyttää pientä ja oli vauvavaiheessa apuna tavaroiden hakemisessa jne. Toki on kahdessa enemmän työtä, mutta vauvanhoito oli senkin vuoksi helpompaa että oli jo yhdestä kokemusta eikä kaikki ollut niin uutta ja outoa. Munkin mielestä äitiysloma on ollut toisen kanssa paljon antoisampaa, kun isosisko on seurana ja päivän ohjelma rytmittyy isomman mukaan. Esikoisen kanssa oli toosi piitkät päivät kotona, kun eipä vauvasta paljon " seuraa" ole.

Mun mielestäni lapset voi kyllä ihan kasvattaakin kohtelemaan toisiaan hyvin ja leikkimään keskenään. Kyllähän meilläkin isoveli välillä kiusaa pienempää (se nyt kuuluu jokaiseen sisarussuhteeseen), mutta enimmäkseen ovat hyviä ystäviä, ja isompi ottaa pientä tosi hyvin omiin leikkeihinsä mukaan.



Jos muistelen omaa lapsuuttani, niin meill äoli kotona selvät pelisäännöt, miten toinen toistamme kohdeltiin. Ei saanut repiä tukasta, sylkeä tms. törkeää pahimmissakaan tappeluissa. Ja meillä oli hyvät välit. SItten joillain kavereilla ei ollut mitään rajoituksia sisarusten välisissä suhteissa, ja se meno oli kyllä aika karua. Että kyllä noihinkin asioihin voi vaikuttaa, siis miten sisarukset tulee toimeen keskenään.

Kaksinverroin hommaa riittää. Ihan joka tavalla. Ja lisäksi ne vielä tappelee eikä siihen kasvatus auta. Sisarukset on sellaisia.



Kateellisena minäkin katson ystäväni rauhallista elämää yhden 12 vuotiaan kanssa.



t. 10 ja 7 vuotiaan äiti

ja oli hädissään, kuopuksen kanssa on kaiken osannut ottaa paljon rennommin, eikä turhia mieti. Muutenkin vauvanhoito meni tavallaan jo " rutiinilla" . Eikä mulla mun mielestä oo kaksin verroin työtä verrattuna siihen kun oli vaan 1 lapsi. päinvastoin tuntuu siltä että yhden kanssa ei muka ehtiny ikinä mitään omia juttuja tehdä ja nyt kun on 2, niin ehtii vaikka mitä ja energiaakin riittää vaikka mihin!