Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jatkuva elämän kanssa kamppailu

Vierailija
04.05.2014 |

Kokeeko kukaan muu elämänsä täydellisenä vuoristoratana, jolloin yhtenä hetkenä vauhti tuntuu sopivalta ja kyyti tasaiselta, mutta toisena täysin toivottomalta ja pelottavaltakin ja siltä, että haluaisi päästä vain vaunusta pois?

Olen parikymppinen nainen ja itseäni askarruttaa olenko täysin yksin näiden tuntemuksien kanssa vai onko kaikkien muidenkin ihmisten elämä tätä samaa tyyliä. Opiskelen, asun itsenäisesti ja aina välillä meno on tasaista, mutta toisinaan havahdun aivan tukahduttavaan epätoivoon enkä tiedä mihin olen menossa tai kuka oikeasti olen. Haaveilen "paremmasta" ja esimerkiksi omasta perheestä joskus, mutta entä jos en oman tasapainottomuuteni vuoksi olekaan kykeneväinen olemaan vanhempi...

Kukaanhan ei voi muille mitään ennustaa, mutta haluaisin vain lähinnä kuulla:

- painitteko te muutkin vastaavanlaisten tunteiden kanssa?

- kuinka jaksatte ja pystytte pitämään elämänne kasassa?

- onko teillä esim. työpaikka jonne ette juurikaan haluaisi mennä ja jossa on ikäviä ihmisiä, mutta on pakko? Mikä saa teidät selviämään työpäivistä?

Kiitos jo etukäteen teille jotka haluavat keskustella.

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, on meitä. 

 

Olen jo yli neljäkymppinen ja elämä alkoi muuttua vuoristoradaksi 25- vuoden tietämillä. Olen ihan " normaalin " kirjoissa mutta pari masennusta kokenut. Hoidettu terapialla, lääkkeet eivät sovi minulle. 

 

Ajoittain elämä on aivan ihanaa mutta sitten taas joku tipauttaa.. Pelkään tulevaa ajoittain niin että se syö tätä hetkeä.

 

minullakin on periaatteessa kaikki hyvin, lapset voivat hyvin ja uusi avosuhde on kunnossa. Työpaikka on tosin juuri kuvailemasi, ongelmallinen. 

 

Joskus tuntuu että en haluaisi lainkaan herätä. Toisinaan herään hymy huulilla.

 

yritän hyväksyä itseni, tämän herkkyyden. 

Vierailija
2/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos tuhannesti viestistäsi.

Normaalien kirjoissa olen minäkin ja päälle päin monista varmasti näyttää, että kaikki on hyvin. Pinnan alla on kuitenkin aika synkkää...

Ehkä kyse on juuri siitä herkkyydestä, sitä olen monesti epäillyt. Se vain syö sisältä päin ihmistä, ainakin tuntuu siltä :( Kaikkea miettii niin intensiivisesti. Toisten ihmisten seura saa lähes voimaan pahoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä huomaan myös tarvitsevani aikaa ihan yksin. Se on ainoa hetki kun todella rentoudun. Muutoin on usein sellainen olo että kun on jonkun muun seurassa niin on vain "muita varten". Tunnistatko tunteen?

 

t 2

Vierailija
4/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, omaa asennetta voi muokata, oletko oikeasti tutustunut työkavereihin? Oletko kiinnostunut heistä, kuunnellut heitä? Ikäviä he eivät ole. Ikävää on asenteesi heitä kohtaan, leimaat heidät päässäsi.

Vierailija
5/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aspergeroireita?

Vierailija
6/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 21:57"]Minä huomaan myös tarvitsevani aikaa ihan yksin. Se on ainoa hetki kun todella rentoudun. Muutoin on usein sellainen olo että kun on jonkun muun seurassa niin on vain "muita varten". Tunnistatko tunteen?

 

t 2

[/quote]

Minä tunnistan! Tunnistan itseni täysin kirjoituksistanne. Normaalin kirjoissa itsekin menen, tosin olen aloittamassa traumaterapian syksyllä.

En voi esimerkiksi miesystäväni kanssa rentoutua koska pidän tehtävänäni viihdyttää häntä. Todella ahdistavaa!

Olen 22-vuotias, ja koko elämäni on ollut taistelua. En varmaan enää osaa olla normaalisti ilman että mikään olisi hätänä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tutustunut työkavereihin kyllä ja olen sitä tyyppiä, joka on aina mukava muille ihmisille - ihan aidosti. Silti huomaan, että käytös minua kohtaan saattaa vaihdella todella rajustikin. Ehkä sillä, että olen paikassa harjoittelijana, on jotain tekemistä myös asian kanssa.

Paljon puhutaan siitä intuitiosta, vaistoaa missä mielentilassa ihminen on ja onko hän vilpitön vai ei. Itse koen tunnistavani noita seikkoja helposti. Selkeä vihje on mielestäni jo ihan sellainen jos toinen ei tervehdi tai vastaa sinulle mitään.

Vierailija
8/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei ap. Nuo sun ongelmat joiden kanssa painiskelet, ovat aika yleisiä ja luulen että monet, ehkä jopa useimmat ihmiset kokevat saman kaltaisia tunteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tuollainen ole vihje. Mistä tiedät mitä murheita tuolla toisella on? Ja ÄLÄ ole niin kiva, että et pidä puoliasi. Sellaista ei kunnioita kukaan. Sano EI joskus.

Vierailija
10/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä jos se toinen on niin ujo, että ei halua häiritä sua tervehdyksillään. Mä olen sellainen. Älä tulkitse!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet vielä nuori, kyllä elämä järjestyy! 

 

Jos itse nyt tekisin jotain toisin niin olisin itsekkäämpi, en liian kiltti. Yrittäisin kulkea omaa tietäni ja unelmoida isommista asioista, yrittäisin olla vähemmän kiinnostunut siitä mitä muut ovat minusta mieltä. 

 

Minua on auttanut tieto että olen herkkä. Siitä on myös etua, minusta pidetään ja minuun luotetaan. Olen luonnostani empaattinen, MUTTA tähän varoituksen sana jos tunnet näin itsestäsi. Läheisissäsi voi olla ihminen tai parikin jotka käyttävät herkkyyttäsi hyväkseen. Se syö sinua, tiedän kokemuksesta.

 

hyvä että sinulla alkaa terapia. Jos terapeutin kanssa ei heti synkkaa niin älä ole kiltti vaan vaihda toiselle. Se on itsesi kannalta olennaista. 

 

Halauksia AP ja hyviä öitä. Huomenna on mukava päivä :-)

Vierailija
12/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä yleensä johtuu se, että ei pitäisi olla kiva, käyttäytyä asiallisesti tai kohdella muita ystävällisesti? Ärsyttääkö tälläinen todella ihmisiä ja saa heidät siksi syöksemään lokaa niskaasi?

Saako ihmisten kunnioitukse paremmin sillä, että on äkäinen, arvaamaton ja töykeäkin? Oikeasti?

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

12 = 2

Vierailija
14/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Intuitio ei ole sina oikeassa. Usein se on myös väärässä ja silloin oletetaan asioita perehtymättä niihin. Se on laiskuutta ja yritän välttää tätä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

saako  ihmisten kunnioitukse paremmin sillä, että on äkäinen, arvaamaton ja töykeäkin? Oikeasti?

 

Ei vaan opettele olemaan jämäkkä ja tiukka tarpeen tullen. Selkeäsanainen! On myös muuttakin vaihtoehtoja kuin kiva ja töykeä.

Vierailija
16/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 22:17"]

Mistä yleensä johtuu se, että ei pitäisi olla kiva, käyttäytyä asiallisesti tai kohdella muita ystävällisesti? Ärsyttääkö tälläinen todella ihmisiä ja saa heidät siksi syöksemään lokaa niskaasi?

Saako ihmisten kunnioitukse paremmin sillä, että on äkäinen, arvaamaton ja töykeäkin? Oikeasti?

 

-ap

[/quote]

On ihmisiä, joilla on paha olla itsensä kanssa, jotka ovat pettyneet itseensä ja elämäänsä ja ovat katkeria ja kateellisia kaikille. He etsivät ihmistä, johon purkaa pahuutensa ja he valitsevat kilttejä uhrikseen. He siis haluavat potkia sitä ketä pitävät heikkona ja heidän mielestään kiltti on heikko. Nuoret naiset valikoituvat usein uhriksi.

 

He siis eivät koe että heitä kukaan arvostaa - ehkä eivät ole tyytyväisiä koulutukseen, puolisoon, ammattiasemaansa, talouteensa, ulkonäköönsä, tai muuten vain ovat kateellisia luonteita joille ei mikään ikinä ole hyvin.

 

Vierailija
17/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa todella tutulta! Mun elämä oli juuri tuollaista, parhaimmillaankin päivästä päivään selviämistä. Olen herkkä ja introvertti, ja lisäksi olin kroonisesti masentunut. Kolmenkympin kohdalla alkoi helpottaa. Silloin vihdoinkin toivuin masennuksesta ja sain elämän niin mallilleen, että aloin siitä nauttia. Syön kuitenkin edelleen talvisin mäkikuismaa, koska pimeys aiheuttaa minulla kaamosmasennusta ja lääkkeisiin en enää halua koskea. Lisäksi joudun pitämään kiinni säännöllisistä elämäntavoista, syömään terveellisesti ja liikkumaan säännöllisesti, tosin nämä asiat eivät varmaan kenellekään tee pahaa ;) Tarvitsen myös todella paljon palautumisaikaa, jos olen pitkään hälyisessä tai levottomassa ympäristössä, tai jos olen ollut kovin kiireinen. Nykyään ymmärrän itseäni paremmin ja hyväksyn sen, etten aina jaksa kaikkea aivan samalla tavalla kuin monet muut. Tämän oivallettuani olen alkanut nauttia elämästä ja olemisesta.

 

Olen muuten huomannut, että yleensä ihmiset muuttuvat ennemmin tai myöhemmin mukaviksi, jos heille vain jaksaa olla aidosti ystävällinen. Sellaiset ihmiset, jotka ilkeilevät vuodesta toiseen tästä huolimatta, olen karsinut pois ympäristöstäni. Jos joudun jonkun sellaien kanssa tekemisiin, yritän pitää neutraalin linjan ja pysytellä mahdollisimman etäällä.

Vierailija
18/18 |
04.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen monesti yrittänyt ymmärtää, että missä vaiheessa sitä pahaa oloa muuttuu niin, että alkaa kohdella muita ihmisiä tarkoituksellisesti ikävästi. Koen usein pahaa oloa, mutta en vieläkään yritä olla töykeä muita kohtaan. Työpaikan luulisi olevan viimeisiä paikkoja jossa käyttäytyä näin.

Niin ja en ole perusolemukseltani mikään tossukka. Pyrin olemaan asiallinen ja virallinen tilanteiden sitä vaatiessa, mutta en voi sanoa, että osaisin antaa kovaluontoisen vaikutelman itsestäni. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en ole varma.

-ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme kuusi