hautajaispuhe
Pitäisi sanoa pari sanaa edesmenneen lähisukulaisen hautajaisissa. Vainaja oli hankala ja ristiriitainen persoona, oikeasti kuolemansa oli meille lähimmille helpotus. Mutta mitä ihmettä sanoa puheessa?! En halua suoltaa kaunisteltua soopaa, kun läsnäolevat kaikki tunsivat ihmisen. Saako muistopuhe olla vitsikäs? Sekin olisi ns. mustaa huumoria... jos totuudessa pysyn.
Vaikeaa on hmmm.
Kommentit (6)
En minäkään vitsilinjalle lähtisi. Minulla on myös kokemusta vastaavasta tilanteesta. Puheessa voi kertailla ihan neutraaliin sävyyn kuolleen elämää. Mitä häneen elämäänsä on mahtunut, mitkä olivat kuolleelle tärkeitä asioita jne. Ei siinä tarvitse minusta vihjata mitään kuolleen persoonasta, kun se tässä tapauksessa olisi hankalaa. Jos on joku hyvä muisto kuolleesta niin sen voi toki kertoa.
Vainajista ei ole tapana puhua pahaa. Jos et keksi mitään positiivista sanottavaa, niin jaarittele jotain ympäripyöriää ihmisen elämänkaaresta.
Ja lisäksi, kenekäänhän ei ole pakko pitää puhetta hautajaisissa. Jos et koe sitä luontevaksi, voit kieltäytyä.
Puhut vaan vainajan elämästä ja hänen tekemisistään. Mitään ilkeää tai edes sinnepäin viittaavaa ei ole korrektia ruveta sanomaan. Jollakulla voi ihan oikeasti olla vainajasta hyviäkin kokemuksia ja ajatuksia!
Hautajaispuheessa on tapana etsiä se kaunis ja hyvä, mitä jokaisesta löytyy. Oletko aivan varma, että vainajan koko elämä oli sellainen, että hänen kuolemansa koska tahansa olisi ollut helpotus muille? Vai onko niin, että sinä itse et ollut kanssaan samalla aaltopituudella?
Vaikka kuolema olisi ollut teille muille kuinka "helpotus" ei kannata lähteä kuolemasta vääntämään vitsiä, ainakaan hautajaispuheessa. Voithan lukea esimerkiksi jonkun kuolemaa käsittelevän värssyn ja sanoa vain muutaman sanan kuolleesta sukulaisestasi, säästä ilkeät sanat toisiin keskusteluihin.