Miksi naisia ei haittaa, että mies on tyhmä?

Koska eipä niitä muunkaanlaisia miehiä ole.

Kyllä haittaa. Ja pahasti. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haittaa. Ja pahasti. 

Mitä mielestäsi pitäisi tehdä tyhmille miehille? Pitäisikö heidät surmata, vai riittäisikö keskitysleirille sulkeminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haittaa. Ja pahasti. 

Mitä mielestäsi pitäisi tehdä tyhmille miehille? Pitäisikö heidät surmata, vai riittäisikö keskitysleirille sulkeminen?

Niitä varten on tyhmät naiset.

Siksi koska viisaita miehiä on liian vähän, ja sellaiset harvat ovat jo viety. Joten joudumme tyytymään vähemmän viisaisin miehiin, jotka eivät kykene harmaita aivosoluja turhasta haaskaamaan.

Oliko nyt selvennetty tarpeeksi s e l k o k i e l e l l ä???

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska viisaita miehiä on liian vähän, ja sellaiset harvat ovat jo viety. Joten joudumme tyytymään vähemmän viisaisin miehiin, jotka eivät kykene harmaita aivosoluja turhasta haaskaamaan.

Oliko nyt selvennetty tarpeeksi s e l k o k i e l e l l ä???

Viisaat ja fiksut miehet ovat usein liian nössöjä ja eivät siksi paneta. Moni ottaa mielummin tyhmän koska biologia vaan ohjaa niin paljon näitä juttuja, kuivalla pimperolla nussiminen ei oo niin kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska viisaita miehiä on liian vähän, ja sellaiset harvat ovat jo viety. Joten joudumme tyytymään vähemmän viisaisin miehiin, jotka eivät kykene harmaita aivosoluja turhasta haaskaamaan.

Oliko nyt selvennetty tarpeeksi s e l k o k i e l e l l ä???

Ovatko miehet siis tyhmempiä kuin naiset, vai onko viisaita naisiakin vain vähän?

Mä tiedän yhden tyhmän miehen eikä sillä ole ketään

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kopioitu minum aloituksestani, jossa vain sukupuolet toisin päin. Olen imarreltu että muistat sen vielä, oikein sanasta sanaan.

Törmäsin keskusteluun etusivulla, eipä siinä ollut mitään muistamista. :) Mielestäni ihan hauska heittää roolit toisinpäin.

Jos on paksu lompakko, mitä väliä ällilllä on? Tuskin mitään. Kuolaavathan missitkin perinteisesti lätkäkundien perään. Niin, miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Vakavasti ottaen.

Itse deittailin aikoinaan yhtä mukavaa ja ihan komeaa tyyppiä, mutta hän oli "tyhmä", eikä siitä tullut mitään. Koin olevani enemmänkin hyväksikäyttäjä kuin tasavertainen hänen kanssaan, enkä edes itse ole mikään mensalainen tosiaankaan. Silti oli tällainen tunne hänen kanssaan koko ajan. Hän oli kyllä opiskellut itselleen kaksikin ammattia ja pystyimme puhumaan melkein asiasta kuin asiasta, mutta hän oli älyllisesti selkeästi siellä äo:n normaalin ja kehitysvammaisen rajamailla. Oli käynyt peruskoulun ns. erityisryhmässä ja nuo ammattiinlukemisetkin vaati jonkun tyyppisen koulunkäyntiavustajan koko ajan. Hän jossain vaiheessa myös asui tämmöisessä tuetussa asumisyksikössä ja kaveripiiri koostui samankaltaisista ihmisistä. Puhuminen oli todella takeltelevaa - semmoista, kuin down-syndroomainen puhuisi. Ajatuksen juoksu myös samankaltaista ja samoiten myös kiinnostuksen kohteet: muutama tietty asia, joista oli ihan maanisesti kiinnostunut, esim. siivous, mikä on ihan tyypillistä down-syndroomaiselle. 

Mukava ukko kyllä, huumorintajua riitti, mutta keskustelu oli tosi vaikeaa, vaikka pystyikin puhumaan mistä vain. Lisäksi hän otti koko ajan esille anteeksipyytelevästi sen, miten hän on "vammainen", mikä oli raskasta. Sen vuoksi ei edes kaverisuhde ottanut tuulta alle koskaan.

Itse deittailin aikanaan miestä, joka oli lapsena kärsityn aivovaurion vuoksi vähän hidas. Puhui siis myös silleen "hitaasti", väsyi todella helposti, ja kävi myös hieman hitaalla. Tosi huumorintajuinen ja hauska mies myös, mutta kieltämättä itseäni alkoi myös häiritsemään se, miten meidän ajatuksenjuoksu ei ollut yhtään samanlaista. Kun lopulta pistin suhteen poikki, kaikki ystävät olivat kauhuissaan siitä, miten kehtaan jättää toisen hänen aivovammansa vuoksi. Meillä oli yhteinen ystäväpiiri ja oikeastaan kukaan ei ollut enää eromme jälkeen kiinnostunut näkemään mua, kun olin niin kamala ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Niitä on kuulemma helppo kusettaa maksamaan kaiken. Näin on minulle sanottu.

Noissa tapauksissa ei pidä puhua suhteesta. 99% ajasta kyseessä on läheisriippuvuus. Toinen haluaa materiaa, toisen kuolatessa kallista runkoa. Materian janoaja voisi mennä töihin, kuolaajan etsiessä terveellisempiä intohimon kohteita. Tätä et juurikaan näe, koska riippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos on paksu lompakko, mitä väliä ällilllä on? Tuskin mitään. Kuolaavathan missitkin perinteisesti lätkäkundien perään. Niin, miksiköhän?

Tervetuloa Suomeen! Täällä näkyy enimmäkseen Jarkkoja&Jannicoita keiden viikon kohokohtana on yhteinen reissu Prismaan.

Minua ainakin haittaa. Exä oli sellainen, ja siksikin se piti laittaa kiertoon. Oli ihan kamalaa se rautalangan vääntö. Noin muuten hyvä mies. 

Ei haittaa jos on varakas ja hyvin varusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavasti ottaen.

Itse deittailin aikoinaan yhtä mukavaa ja ihan komeaa tyyppiä, mutta hän oli "tyhmä", eikä siitä tullut mitään. Koin olevani enemmänkin hyväksikäyttäjä kuin tasavertainen hänen kanssaan, enkä edes itse ole mikään mensalainen tosiaankaan. Silti oli tällainen tunne hänen kanssaan koko ajan. Hän oli kyllä opiskellut itselleen kaksikin ammattia ja pystyimme puhumaan melkein asiasta kuin asiasta, mutta hän oli älyllisesti selkeästi siellä äo:n normaalin ja kehitysvammaisen rajamailla. Oli käynyt peruskoulun ns. erityisryhmässä ja nuo ammattiinlukemisetkin vaati jonkun tyyppisen koulunkäyntiavustajan koko ajan. Hän jossain vaiheessa myös asui tämmöisessä tuetussa asumisyksikössä ja kaveripiiri koostui samankaltaisista ihmisistä. Puhuminen oli todella takeltelevaa - semmoista, kuin down-syndroomainen puhuisi. Ajatuksen juoksu myös samankaltaista ja samoiten myös kiinnostuksen kohteet: muutama tietty asia, joista oli ihan maanisesti kiinnostunut, esim. siivous, mikä on ihan tyypillistä down-syndroomaiselle. 

Mukava ukko kyllä, huumorintajua riitti, mutta keskustelu oli tosi vaikeaa, vaikka pystyikin puhumaan mistä vain. Lisäksi hän otti koko ajan esille anteeksipyytelevästi sen, miten hän on "vammainen", mikä oli raskasta. Sen vuoksi ei edes kaverisuhde ottanut tuulta alle koskaan.

Itse deittailin aikanaan miestä, joka oli lapsena kärsityn aivovaurion vuoksi vähän hidas. Puhui siis myös silleen "hitaasti", väsyi todella helposti, ja kävi myös hieman hitaalla. Tosi huumorintajuinen ja hauska mies myös, mutta kieltämättä itseäni alkoi myös häiritsemään se, miten meidän ajatuksenjuoksu ei ollut yhtään samanlaista. Kun lopulta pistin suhteen poikki, kaikki ystävät olivat kauhuissaan siitä, miten kehtaan jättää toisen hänen aivovammansa vuoksi. Meillä oli yhteinen ystäväpiiri ja oikeastaan kukaan ei ollut enää eromme jälkeen kiinnostunut näkemään mua, kun olin niin kamala ihminen.

Siinä heti kaksi esimerkkiä, joita ei haitannut lähteä seukkaamaan retardien kanssa. Eli älykkyys ei selkeästikään ollut siellä kärkipäässä miestä valitessa.

Kyllä haittaa. Pahinta on, jos mies on jonkin sortin psyko- tai sosiopaatti tms. ja jollain tavalla väkivaltainen. Sen jälkeen listalla tuleekin juoppous ja huumeidenkäyttö sekä tyhmyys jos ajatellaan miehen kiinnostavuutta elämänkumppanina.

En ikinä voisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jota pidän tyhmänä.

Vierailija kirjoitti:

Niitä on kuulemma helppo kusettaa maksamaan kaiken. Näin on minulle sanottu.

Mikäs on sellanen nainen, joka tarjoaa seuraansa maksua vastaan?

Itsepidän mieskaveriani vähän tyhmänä, vaikka hänellä on tutkitusti korkea älykkyys. Ehkä siksi, että hän on jotenkin epäkypsä persoona eikä hän ole siksi osannut hyödyntää kapasiteettiaan. Hänet on helppo aivopestä kaikenmaailman uskonnollisiin hupsutuksiin, hän on tunteellinen ja impulsiivinen. Hänen jonkinlainen älykkyytensä tukee esille siinä, että hän kyllä hahmottaa asiat mistä puhuu ja osaa tarkastella niitä eri näkökulmista, mutta mielipiteet ovat usein hyvin tunnepohjaista silti. Ja hän kyllä osaa lukea ihmisiä ja on hyvin herttainen ihminen, komeakin. Harmittaa että hän on niin lyhytjänteinen ja epäkypsä, kun hänellä on kuitenkin kykyä omaksua asioita.

Riippuu miehestä. Pieni yksinkertaisuus ei haittaa mua ollenkaan, jos mies on hyväsydäminen, silmää miellyttävä ja muuten hyvä mies. Näiden puuttuessa tyhmyys on sietämätöntä. Etenkin tyhmyys, itsekeskeisyys ja materialistisuus on kammottava yhdistelmä. Tyhmä mies ei yleensä osaa tehdä elämässään oikeita ratkaisuja, ja mikä pahempaa, ei yleensä suostu kuuntelemaan fiksummiltaan neuvojakaan. Mikään ei siis vaan onnistu.