Minkälaisia muistoja sinulla on 1960-luvulta?

Maitoa haettiin kaupasta maitokannun kanssa, ja lihatiskin takana olevasta hanasta laskettiin maitoa kannuun. Maito litran muovi pusseissa tuli hieman myöhemmin -60 luvulla myyntiin. 

Televisiossa oli kaksi kanavaa ja se oli mustavalkoinen. Siskon kanssa katsottiin tenavatuokiota. Arja-täti taikapeilistään näki aina ohjelman lopussa nimeltä luetellen lapsia, mutta meitä ei koskaan nähnyt. Sitten äiti (näin myöhemmin paljasti) oli kirjoittanut Arja-tädille, että meidänkin tytöt pitäisi sieltä peilistä nähdä ja kuinkas ollakaan yhtenä kertana hän näki meidät molemmat. 

Asuimme 1 h + k asunnossa, sisälle tuli kylmä vesi ja oli ulkovessa. Me kylvettiin siskon kanssa keittiön tiskipöydälle nostetuissa vadeissa. 

Autona oli Triumph. Auto epäluotettavimmasta päästä, jätti tien päälle miten sattui. 

Synnyin vuonna 1968, eipä ole muistikuvia mutta valokuvissa naisilla on hienot tupeeraukset hiuksissa ja pitkät nahkasaappaat.

Ei ehkä kovin paljon omia muistoja, olin 3 v 60-luvun päättyessä. Mutta me asuimme maalaistalossa, meille tuli vain kylmä vesi, ja meillä oli kaasuhella. Talo oli iso, mutta talvella asuttiin vain kahdessa huoneessa, ja niissäkin oli kylmä ja värjöttelin uunin vieressä. Meillä oli lehmiä, ja maito vietiin tonkalla maitolaiturille. Eräät naapurit kävivät hakemassa meiltä maitoa pikkutonkan kanssa. Lehmät olivat kesällä laitumella melkein meidän pihamaalla. Auto oli Isuzu. 

Täytyy sanoa ettei kovin kummoisia muistikuvia 60-luvulta ole (itsekin -65 syntynyt). Joku aivan hemmetin kylmä talvi on jäänyt jotenkin mieleen, ja jonain kesänä oli kovasti ukkosta.

Paljain jaloin kävelyä soratiellä, isän mukana kalassa, metsässä, pellolla. Koti oli tietystikin alkeellinen, maalla kun asuttiin. Vesijohto, viemärit, sähkö, tv. ym eivät kuuluneet silloin kotimme varustukseen ja valaistus hoidettiin öljylampuilla jotka mummu iltaisin sytytteli. Pikkuisessa kahden huoneen talossa asui kolme sukupolvea, ahtaasti mutta niin vaan maailmaan ponnistettiin.

-ukkisetä-

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:25"]

Maitoa haettiin kaupasta maitokannun kanssa, ja lihatiskin takana olevasta hanasta laskettiin maitoa kannuun. Maito litran muovi pusseissa tuli hieman myöhemmin -60 luvulla myyntiin. 

Televisiossa oli kaksi kanavaa ja se oli mustavalkoinen. Siskon kanssa katsottiin tenavatuokiota. Arja-täti taikapeilistään näki aina ohjelman lopussa nimeltä luetellen lapsia, mutta meitä ei koskaan nähnyt. Sitten äiti (näin myöhemmin paljasti) oli kirjoittanut Arja-tädille, että meidänkin tytöt pitäisi sieltä peilistä nähdä ja kuinkas ollakaan yhtenä kertana hän näki meidät molemmat. 

Asuimme 1 h + k asunnossa, sisälle tuli kylmä vesi ja oli ulkovessa. Me kylvettiin siskon kanssa keittiön tiskipöydälle nostetuissa vadeissa. 

Autona oli Triumph. Auto epäluotettavimmasta päästä, jätti tien päälle miten sattui. 

[/quote] Lentokoneeseen mentiin hattu paassa ja hansikkaat kadessa. Ilmainen ruokatarjoilu posliinilautasilta ja metallisilla aterimilla. Ilmainen alkoholi.

Muistoja 60-luvun lopulta:Mahdottoman lyhyet hameet kaikilla,myös keski-ikäisillä, miesten pitkät tukat, värikkäät vaatteet, leveälahkeiset, ylhäältä kireät housut myös miehillä. Valkoiset farkut olivat muotia yhden kesän, olikohan 68 tai 69. Kaikki nuoret ja lapset olivat hyvin hoikkia. Rintaliiveinä käytettiin joko aivan ohutta sukkahousumateriaalista tehtyä toppia tai ei mitään. Isot rinnat olivat nolot. Kaupoissa myytiin kaikkea mahdollista kertakäyttöistä esim.lakanoita ja jopa alushousuja naisille. Olivat jotain kuitukangasta tms. Kaupasta sai ostaa myös alapäädeodoranttia, muistaako kukaan? Vaaleanpunainen suihkepullo "intiimihygieniaan"

Töihin pääsi aina, samoin opiskelemaan. Ilmapiiri oli jotenkin optimistinen. Olihan se tavallaan ihanaa,mutta en kaipaa.

Käykö täällä muka ihmisiä, jotka muistaa jotain 60-luvulta?? Mun äiti on syntynyt -59 eikä se osaa edes lukea tekstaria. En voi kuvitella, että se osais käyttää nettiä :D No, ehkä joku on edistyksellinen...

Minun 75-vuotias isäni käyttää nettiä, hän on myös facebookissa. 

Olin jälkeenpäin muisteltuna tosi monessa hoitopaikassa. Vanhemmat kävivät töissä kodin ulkopuolella, joten ihan alussa mua hoiti naapurin perheen äiti, mutta siitä en muista mitään. Sitten oli vaihe, jolloin äidinäiti hoiti mua. Äidinäiti ja äidinisä asuivat ensin samassa kaksiossa meidän kanssa, mutta muuttivat sitten omaan asuntoon vähän matkan päähän. Muistan, kun äiti aamulla vei mut katua alas mummon luo ja haki iltapäivällä sitten katua ylös takaisin kotiin. Alussa oli kova ikävä, kun äiti jätti mut mummille ja muistan vielä, kuinka itkin. Äiti on kertonut nyt myöhemmin, että se huuto oli ihan kauheaa. Ja kun illalla mut haettiin takaisin kotiin, niin itkin, että "mummo jäi!"

Sitten jossain vaiheessa mulle ikään kuin valkeni, että oli turha itkeä, koska pääsin kuitenkin mummolle takaisin lähipäivinä ja kotiin takaisin samana päivänä.

Mummon talossa oli myös toinen vanhempi nainen, jolla ei ollut perhettä, joten hän hoiti mua myös toisinaan, ilmeisesti silloin, kun mummo ei voinut. Hän oli ihana tyyppi myös, hyvin kiltti, ja iästään huolimatta jaksoi leikkiä mun kanssani. Halasimme toisiamme aina, kun tapasimme. Kun leikkikentän lapset sanoivat häntä rumaksi, väitin vastaan, että hän on kaunis. Hänen asunnossaan ei ollut kylpyhuonetta eikä siinä talossa ollut silloin hissiäkään. Vessassa piti käydä rappukäytävän kautta.

Yhtenä kesänä vanhemmat päättivät jättää mut isän vanhempien luokse maalle kertomatta mulle mitään, jotta en olisi alkanut huutaa ja itkeä. Se oli huono päätös, koska kun aamulla heräsin ja vanhemmat olivat kadonneet, niin huusin ja itkin tietysti tavallistakin enemmän. Isän vanhempien kotona ei ollut puhelintakaan, jolla olisi voitu soittaa ja pyytää, että  hakevat mut takaisin kotiin, joten siellä sitten totuin olemaan ja olin äidille kai aika myrtsi ensin, kun mut haettiin takaisin kaupunkiin.

Myöhemmin 60-luvulla, kun mummo oli sairaana, äiti löysi mulle uuden hoitopaikan tien toiselta puolelta. Siellä oli kai vähän nuorempi vanha nainen, jolla oli musta koira. Olin silloin kuitenkin vielä niin pieni, että kiusasin sitä koiraa tajuamattani, vaikka mua kiellettiin. Lopulta se koira sitten puri mua käsivarteen, ja siitä vasta opin olemaan kiusaamatta. Joinakin aikoina sille koiralle puettiin housut, mikä oli minusta tietysti hassua, mutta hoitotäti selitti, että muuten siitä vuotaisi verta.

Äiti valitsi mulle leikkikoulun kaupungin toiselta alueelta, ja sitä varten piti etsiä taas yksityinen hoitopaikka jostain kodista. Olin kahdessa eri lapsiperheessä, ja ne olivat kai parhaita paikkoja, koska niissä oli muitakin lapsia ja sieltä sai normaalin aterian päivän aikana. Mutta olin myös yhden vieraan mummon luona, joka ei jälkeenpäin oikein tajunnut vastuutaan, antoi mulle vain riisivelliä, koska se oli lempiruokaani ja sanoin, etten tarvitse muuta, mutta iltaisin olin kauhean väsynyt, koska riisivelli ei riittänyt kunnolla päiväruoaksi, ja sillä tavalla se tuli sitten ilmi vanhemmilleni, jotka lopettivat sitten sen hoitosuhteen.

Olen syntynyt 1962. On varmaan selvää, etten ole halunnut pallotella omaa lastani tuolla tavalla. Tiedän, että äiti ja isä tekivät parhaansa, mutta tuollainen hoitajien vaihtuminen ensimmäisen 6-7 vuoden aikana ei ole hyvä, etenkin kun he eivät olleet mitään varsinaisia ammattikasvattajia.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:45"]

Käykö täällä muka ihmisiä, jotka muistaa jotain 60-luvulta?? Mun äiti on syntynyt -59 eikä se osaa edes lukea tekstaria. En voi kuvitella, että se osais käyttää nettiä :D No, ehkä joku on edistyksellinen...

[/quote]

Et taida olla tosissasi, mutta nettiä osaavat käyttää 80-vuotiaatkin, miksei alle 50 v osaisi?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:45"]

Käykö täällä muka ihmisiä, jotka muistaa jotain 60-luvulta?? Mun äiti on syntynyt -59 eikä se osaa edes lukea tekstaria. En voi kuvitella, että se osais käyttää nettiä :D No, ehkä joku on edistyksellinen...

[/quote]

Et taida olla tosissasi, mutta nettiä osaavat käyttää 80-vuotiaatkin, miksei alle 50 v osaisi?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:45"]

Käykö täällä muka ihmisiä, jotka muistaa jotain 60-luvulta?? Mun äiti on syntynyt -59 eikä se osaa edes lukea tekstaria. En voi kuvitella, että se osais käyttää nettiä :D No, ehkä joku on edistyksellinen...

[/quote]

Et taida olla tosissasi, mutta nettiä osaavat käyttää 80-vuotiaatkin, miksei alle 50 v osaisi?

[/quote]

Kyllähän noista aina kuulee, että joku sen ja sen ikäinen on osannut soittaa puhelun/maksaa laskun. Tuntuu vain niin hassulta, että mun äiti olisi av:lla!!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:45"]

Käykö täällä muka ihmisiä, jotka muistaa jotain 60-luvulta?? Mun äiti on syntynyt -59 eikä se osaa edes lukea tekstaria. En voi kuvitella, että se osais käyttää nettiä :D No, ehkä joku on edistyksellinen...

[/quote]

Sinun äitisi =kaikki yli 50-vuotiaat. Avarrapa hieman katsettasi. Olen syntynyt samana vuonna kuin äitisi ja käyttänyt tietokonetta paljon ennen kuin sinä synnyit. Ensimmäiset tulivat työpaikalleni 80-luvulla ja voin kertoa,että ne olivat vaikeita käyttää!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:45"]

Käykö täällä muka ihmisiä, jotka muistaa jotain 60-luvulta?? Mun äiti on syntynyt -59 eikä se osaa edes lukea tekstaria. En voi kuvitella, että se osais käyttää nettiä :D No, ehkä joku on edistyksellinen...

[/quote]

Et taida olla tosissasi, mutta nettiä osaavat käyttää 80-vuotiaatkin, miksei alle 50 v osaisi?

[/quote]

Kyllähän noista aina kuulee, että joku sen ja sen ikäinen on osannut soittaa puhelun/maksaa laskun. Tuntuu vain niin hassulta, että mun äiti olisi av:lla!!

[/quote]Osannut soittaa puhelun?!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:45"]

Käykö täällä muka ihmisiä, jotka muistaa jotain 60-luvulta?? Mun äiti on syntynyt -59 eikä se osaa edes lukea tekstaria. En voi kuvitella, että se osais käyttää nettiä :D No, ehkä joku on edistyksellinen...

[/quote]

Sinun äitisi =kaikki yli 50-vuotiaat. Avarrapa hieman katsettasi. Olen syntynyt samana vuonna kuin äitisi ja käyttänyt tietokonetta paljon ennen kuin sinä synnyit. Ensimmäiset tulivat työpaikalleni 80-luvulla ja voin kertoa,että ne olivat vaikeita käyttää!

[/quote]

Nostan sinulle hattua!

 Naapurin pojat tulivat aina ritsoineen ja nyrkkeineen hakemaan "veroja" isältäni. Hakkasivat ja pieksivät isältäni säästöt ja ryyppäsivät rahat tiehensä.

Myöhemmin isä teki pojista rikosilmoituksen ja tilanne rauhoittui. Melkein vuosikymmen sitä kesti ja sain keskenmenon yhdelle naapurinpojalle. Onneksi nykyään lainsäädäntö ja poliisi suojelee kansaa paremmin.

Justiinhan tässä oli vanhimpien av:laisten ikägalluppi ja vanhin oli 69-v. 

Olen syntynyt vuonna 1962 ja muistan kuuskytluvusta esim. sen kun kävin lastentarhassa. Olin 5-vuotias, ja ihan yksin sinne aamuisin kävelin, kuten myös toiselta puolelta kaupunkia tulevat lapsetkin. Eipä kävisi päinsä nykyään :D.

Alakerrassamme oli pieni kauppa, josta käytiin tiliin ostamassa tavaraa. Kauppiaalla oli tapana antaa päivän ensimmäiselle lapsiasiakkaalle ilmaiseksi pennin nallekarkki. :)

Siihen aikaan kukoistivat puhelinkeskukset, joista tilattiin esim. kaikki ulkomaan- ja kaukopuhelut.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 19:45"]

Käykö täällä muka ihmisiä, jotka muistaa jotain 60-luvulta?? Mun äiti on syntynyt -59 eikä se osaa edes lukea tekstaria. En voi kuvitella, että se osais käyttää nettiä :D No, ehkä joku on edistyksellinen...

[/quote]

Et taida olla tosissasi, mutta nettiä osaavat käyttää 80-vuotiaatkin, miksei alle 50 v osaisi?

[/quote]Meidän terveyskeskuksen vuodeosastolla 94-vuotias mummo pitää yhteyttä amerikan sukulaisiin sähköpostilla. 

Muistan katujen livetykset eli kadut kovetettiin ja tehtiin pölyttömiksi levittämällä niille livettä. Liveauto tuli ja koko katu haisi kesälle.

Äiteet meni kauppaan ja pyykkitupaan ja varmaan ihan kaikkialle paplarit päässä. Semmoinen ohut huivi suojaamassa.

Tampereella oli paljon kivijalkakauppoja. Yhdestä ostettiin makkaraa toisesta leivät jne ja hyviä olivat. Kauppiaat tekivät itse myytävät tuotteensa takahuoneessa. Yksi kivijalkakauppias oli herra Tapola, nykyisin hiukan isomman pajan omistaja.