Jaksais enää yhtään asua lapsen kanssa
on melkein aina kotona tuo teini. Koko ajan joutuu sanomaan tai muistuttaan mm ettei kävellä kengillä sisällä ja että illalla pestään hampaat. silloin kun harrastan omia harrastuksiani, yrittää häiritä parhaansa mukaan. mulkoilee tyytymättömånä jos ruoka ei ole just sitä mitä hän halusi. Kinuaa ja pyytää rahaa jonnekin tai jotain mitä kavereilla kuulemma on, nurisee. Ei mene ajoissa nukkumaan tai jos menee, ei saa unta ja ramppaa kumminkin koko ajan vessassa ja keittiössä. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä aikaa, kun saa olla rauhassa. Saa syödä mitä haluaa eikä ole pakko edes laittaa ruokaa. Tuntuu, että tuo teini keskeyttää kaiken koko ajan melkein enemmän kuin vauva!
Kommentit (14)
Taidat kuule itse olla epäkypsä. Koeta nyt jaksaa vaan kun olet sen mennyt maailmaan pullauttamaan. Turha napista.
Ihan samat fiilikset täällä! Kohta tulee 20 vuotta täyteen ja alkaa pikkuhiljaa riittää. Odotan vaan että pääsen taas asumaan ihan yksin. Kukaan ei sotke, kiukuttele ja rahaakin jää enemmän käyttöön. Oli kivaa, mutta kaikella on aikansa.
Tuo on ihan tervettä, napanuora alkaa irrota. Parempi näin päin, kuin että äiti jäisi kaipaamaan poismuuttavaa lastaan, vierailisi tämän luona väsymykseen asti, soittelisi päivittäin ja lapsi kyllästyisi äitiin lopullisesti. Ei enää kauaa, kultaseni, kohta saat olla rauhassa
Toiset menettää lapsensa kuoleman kautta ja sinä vaan kitiset pikkuasioista!
Minä arvostan lastani enkä rätise.
Mitä jos häntä ei olisi?
Se onkin motivoivaa kasvattaa lapsi niin että hänestä kasvaa itsenäinen , pärjäävä, vastuuntuntoinen kansalainen joka myös haluaa itsenäistyä ja jonka voi hyvillä mielin laittaa maailmalle.
Voi ku muistan kotoa tän painostavan tunnelman kun äiti vihasi ja odotti koska muutan pois. 16vuotiaana sitten lähdin eikä olla kovinkaan läheisiä. Turha itkeä sit 10vuoden päästä kun ei koskaan käy kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ku muistan kotoa tän painostavan tunnelman kun äiti vihasi ja odotti koska muutan pois. 16vuotiaana sitten lähdin eikä olla kovinkaan läheisiä. Turha itkeä sit 10vuoden päästä kun ei koskaan käy kylässä.
Ei varmaan kannata omia pettymyksiään kaataa tuntemattomien niskaan. Kaikki eivät ole kuin sinun äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Toiset menettää lapsensa kuoleman kautta ja sinä vaan kitiset pikkuasioista!
Minä arvostan lastani enkä rätise.
Mitä jos häntä ei olisi?
Sinä olet muuten vaan hullu. Ei tässä lasten kuolemista kukaan ole toivonut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset täällä! Kohta tulee 20 vuotta täyteen ja alkaa pikkuhiljaa riittää. Odotan vaan että pääsen taas asumaan ihan yksin. Kukaan ei sotke, kiukuttele ja rahaakin jää enemmän käyttöön. Oli kivaa, mutta kaikella on aikansa.
mun 20 vuotias ei sotke, ei kiukuttele vaan keskustelee asioista eikä pyydä juuri koskaan rahaa vaan tienaa itse . Asuu kotona ja auttaa kotitöissä. Ei ole rasite millään tavalla. Aikoinaan syntyi keskosena ja oli vähällä kuolla ja olen kiitollinen siitä että on nyt tässä meidän kanssa.
Teini on teini, jokainen on ollut ja varmaan muistaa. Yritä ap ymmärtää lastasi. Mielessä myllertää ja varmaan hän on itsekin ymmällään kaikkien muutosten keskellä. Lapsesi tulee muistamaan kodin tunnelman lopun ikäänsä. Tsemppiä teille molemmille! Mukavaa joulun aikaa! Älä provosoidu vaikka provosoidaan, sinun tehtäväsi on pysyä tyynenä.
Minulla taas itkettää ajatuskin, että kohta olen yksin. Esikoinen on jo maailmalla. Kotona vielä 17v ja 15v. Meillä on mukavaa. Yleensä teinit kyllä omissa huoneissaan koneella. Mukavaa, kun tulevat välillä juttusille.
Kyllä aina välillä menee hermot vaikka yleensä olisi ihan hyvä tunnelma. Just se on ahdistavaa, kun ei ole oikein mihinkään menemistä ja asunto alkaa tuntua vähän pieneltä meille. Normaalina aikana olisin keksinyt meille järkevää tekemistä tällaisenakin sunnuntaipäivänä. Olin suunnitellut asumisen sillain, että vietettäisiin suht aktiivista elämää ollen paljon poiskin kotoa, mutta se kun ei samoissa määrin enää onnistu. Sekin varmaan mulla ahdistaa, kun alkaa tulla konkreettiseksi että tarvittaisiin mielellään isompi asunto, mutta pelkään että miten rahat riittää. Ja siinäkin on vähän odotukset menny ristiin todellisuuden kanssa, että kuvittelin tän ikäisten haluavan olla enemmän kavereidensa kanssa, vähemmän koneella. Et pitäiskö olla huolissaan, kun on niin paljon kotona?
Just tollanen harmittaa, että se pyörii kovaan ääneen valittaen ettei löydä koulukirjojansa mistään ja tämä on suuri ongelma, sitten löytää kirjansa tietysti huoneestaan. Jos hänellä on joku, niin odottaa että aikuinen jättää kaiken kesken ja laittaa täyden panoksensa tähän kyseiseen ongelmaan, joka yleensä kuitenkin ratkeaa seuraavan minuutin sisällä itsellään. Kauhea draamakuningas... Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset täällä! Kohta tulee 20 vuotta täyteen ja alkaa pikkuhiljaa riittää. Odotan vaan että pääsen taas asumaan ihan yksin. Kukaan ei sotke, kiukuttele ja rahaakin jää enemmän käyttöön. Oli kivaa, mutta kaikella on aikansa.
Ei täysi-ikäistä tarvii vanhempien elättää eikä asuttaa. Potkaise pihalle niin kaikkien elämä helpottuu. Ite tein niin heti kun esikoinen täytti 18 vuotta, menoja on ilman häntäkin ja saa rahoittaa elämänsä itse tukien avulla. En rupea elättämään aikuista ihmistä.
Onko varhaiskasvatus jäänyt tekemättä?