Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Shakespearen lukeminen on rakenteellista väkivaltaa”. Artikkeli taidekoulun ahdistavasta loukkaantumiskulttuurista.
13.12.2020 |
Suomen kuvalehden artikkeli kuvastaa maailmaa, jossa iso osa, tai ainakin äänekäs osa, elää intersektionaalisen feminismi uhrimentaliteetin omaksuineina. Päästään kurkistamaan millaista elämä ehkä on, jos aate saa enemmän jalansijaa muuallakin yhteiskunnassa. Lisään joitakin lainauksia artikkelista, mutta suosittelen lukemaan sen ajatuksen kanssa kokonaan.
Opiskelijat ovat ahdistuneita ja vihaisia opettajalle, joka pyytää heitä tutustumaan klassikkoteoksiin ja ihmettelivät miksi koulussa näytettiin teoksia, joissa on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Elokuvat olivat aivan normaalissa levityksessä, eivät kiellettyjä edes alle 15-vuotiailta.
Opettaja yritti kysellä. Oliko teoksessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?
Ei, mutta kuulemma se oli tavallaan ilmassa.
Kesäkuussa oppilaitoksiin lähetettiin adressi, jossa taidealan opiskelijat vaati korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa. Tiedostamaan eurosentrismin ja opetuksen lävistävän valkoisuuden. Kirjoitettiin mikroaggressioista ja representaatioista. Mukana oli lista huomioon otettavista asioista kursseja suunniteltaessa: kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi, suomalaisuuden käsitteen laajentaminen.
Joskus opiskelijat ovat alkaneet itkeä jos ovat joutuneet käyttämään ns. vääriä sanoja. Opettajan mukaan näyttelijäopiskelijoiden pitäisi pystyä puhumaan tekstiä, jota pitävät moraalisesti vääränä.
”Minun sukupolveni on käynyt läpi postmodernin keskustelun myllyn, jossa halusimme täyttä vapautta ilmaista ja nimenomaan vapautta ilmaista sitä, että ulkoinen todellisuus ei määritä meitä ja me voimme suhtautua siihen haluamallamme tavalla”, Hulkko sanoo.
”Tämä suhde on muutoksessa.”
Erityisesti Shakespearen kanssa on ollut ongelmia. Romeon ja Julian ja Hamletin.
”Opiskelijat ovat tuoneet ilmi, että on väkivaltainen kokemus laittaa heidät yksin kotiin lukemaan teoksia, jotka edustavat raiskauskulttuuria. Että se on opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan”, Timonen sanoo.
”Alun perin keskustelu tuli täysin puun takaa. Se kuulosti niin siltä, että mitä eroa on kirkon kirjarovioilla ja sillä, että me alamme siivota historiasta kirjoja pois.”
” Kollegoiden kanssa on mietitty, mistä kotimaisten klassikoiden listalle löytyisi ei-valkoisia kirjoittajia. Ennen teosanalyyseissä pyrittiin eroon tekijästä, nyt ensisijainen merkki on tekijä itse, sukupuoli ja ihonväri. Se on jännä ilmiö, kun samaan aikaan kenenkään ulkonäöstä ei ymmärtääkseni saisi vetää johtopäätöksiä sukupuolesta tai identiteetistä.”
Opetuksen suunnittelua ja kehittämistä ohjaa nyt ensi sijassa varovaisuus ja pelko julkisesta kohusta ja metelistä.
Eräs opiskelija kirjoitti näytelmän miehen roolin ahtaudesta ja kasvamisesta väkivaltaisen alkoholistiäidin kanssa. Omakohtainen. Kun keskeneräistä tekstiä käsiteltiin työpajassa, kanssaopiskelijat kokivat näytelmän liian miesnäkökulmaisena. Naisvihamielisenä. Äidin hahmo oli ikävä ja haitallinen. Se, ettei päähenkilö kokenut olevansa kotona miehen kehossa, katsottiin transfoobiseksi.
Teatterikorkeakoulussa on opiskelijan mukaan kaksi legitiiminä pidettyä teemaa: ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet. Jos niitä ei käsittele, ihmetellään, miksei halua korjata vääryyksiä.
Haastateltavat pitävät päämääriä – yhdenvertaisuutta ja rasismin kitkemistä – tietysti oikeina, mutta keinoja väärinä. Kollektiivinen häpäiseminen, teoksen samastaminen tekijään ja vääränlaisten luomusten siivoaminen katsotaan modernisti perustelluksi vanhoillisuudeksi.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellist…
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Olisi mielenkiintoista tietää miten ihmisten kuuluminen mihinkin ryhmään tullaan määrittelemään... Ja kuka tämän jaottelun tekee? Mihin ryhmään kuuluu esimerkiksi tuotantoassistentti jonka vanhemmista toinen on vähemmistön edustaja ja toinen ei?
Kuulostaa kaiken kaikkiaan joltain tulevaisuuden dystopialta, joka jotenkin täysin käsittämättömästi on jo kuitenkin melkein ovella. Enää suoritus ja lahjakkuus eivät merkitse mitään, vaan kaikki huomio on seksuaalisessa suuntautumisessa, etnisyydessä ja sukupuolessa.
Mutta jos ajattelet minkälainen maailma on ollut viimeisten muutaman sadan vuoden ajan Euroopassa ja USA:ssa olemme noudattaneet juuri samoja sääntöjä kuin yllä. Edustettuina on vain pitänyt olla valkoisia, keskiluokkaisia, heteroseksuaalisia miehiä...
Miksi se ei ollut sinusta outo dystopia?
En ymmärrä alkuunkaan mitä väärää siinä on, että esimerkiksi länsimaisessa viihteessä ovat valkoihoiset yliedustettuina? Valtaosa länsimaiden asukkaista on valkoihoisia joten totta kai he ovat myös "yliedustettuina" monessa eri viihdemuodossa.
Pitäisin sitä varsin kummallisena, että alattaisiin vaikkapa vaatia Bollywoodin elokuviin enemmän vaaleahiuksista ja sinisilmäisiä ihmisiä. Katsoin muuten viikonloppuna myös Black Panther - elokuvan, joka sijoittuu kuvitteelliseen afrikkalaisvaltioon. Yksikään tämän valtion asukkaista ei muuten ollut valkoihoinen - olisiko tästäkin syytä loukkaantua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Olisi mielenkiintoista tietää miten ihmisten kuuluminen mihinkin ryhmään tullaan määrittelemään... Ja kuka tämän jaottelun tekee? Mihin ryhmään kuuluu esimerkiksi tuotantoassistentti jonka vanhemmista toinen on vähemmistön edustaja ja toinen ei?
Kuulostaa kaiken kaikkiaan joltain tulevaisuuden dystopialta, joka jotenkin täysin käsittämättömästi on jo kuitenkin melkein ovella. Enää suoritus ja lahjakkuus eivät merkitse mitään, vaan kaikki huomio on seksuaalisessa suuntautumisessa, etnisyydessä ja sukupuolessa.
Mutta jos ajattelet minkälainen maailma on ollut viimeisten muutaman sadan vuoden ajan Euroopassa ja USA:ssa olemme noudattaneet juuri samoja sääntöjä kuin yllä. Edustettuina on vain pitänyt olla valkoisia, keskiluokkaisia, heteroseksuaalisia miehiä...
Miksi se ei ollut sinusta outo dystopia?
Yksikään tämän valtion asukkaista ei muuten ollut valkoihoinen - olisiko tästäkin syytä loukkaantua?
Jos logiikka olisi johdonmukaista, niin selvästikin olisi - Afrikassa kuitenkin asuu myös valkoihoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Shakespearesta sanon sen verran että siellä on oikeasti naislukijoille aika ankeaa materiaalia seassa ja sellaista tekstiä, joka voi aidosti aiheuttaa mielipahaa jos sitä ei käsitellä. Opiskelen itse yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta ja kyllä meille on Shakespeare-kursseilla ennen tiettyjä teoksia vähän "varoitettu", että tässä teoksessa on näitä ja näitä teemoja. Ylilyönnit on ylilyöntejä mutta yleisesti minusta on vain hyvä että kuunnellaan näitä asioita vähän herkemmällä korvalla ja ei kursseilla varoittamatta laiteta naisia lukemaan misogynististä kirjallisuutta. Ja sitä on paljon pojat!
Palataanko tässä takaisin jonnekin viktoriaaniselle ajalle, missä naisen piti olla "hauras, nuokkuva lilja" ja lukea vain naisille sopivaa lukemistoa?
Tätä perusteltiin sillä, että nainen on mieleltään paljon miestä hyveellisempi ja hauraanpi.
Miesten lukemistot olisivat saattaneet ahdistaa liikaa naispoloa.
poikkeuksena tietenkin raamattu.No mun mielestä on ihan hyvä, että varoitetaan, mitä tuleman pitää. Kieltäminen onkin sitten eri asia.
voi tsiisus! ja sitten jos tuisku-irmeli ei usko varoitusta vaan päättää lukea kirjan kaikesta huolimatta eikä jätä sitä nyyhkyttäen kesken ja polta sitä roviolla ja pistä twitteriä laulamaan kirjan edustamasta mädännäisyydestä ja woke-henkisestä ahdistuksestaan, niin hänet suljetaan välittömästi ulos "tiedostavien" kuplasta...
Miksi nykynuoret haluavat vähemmän vapautta? Aina ennen (kuten minä ja minun sukupolveni) on haaveillut anarkiasta ja vapaudesta ja rajojen rikkomisesta. Nyt on ensimmäinen sukupolvi nuoria, joka haluaa lisää kieltoja ja sensuuria.
Tämä on osa suurempaa kehitystä, jossa kaikki vähänkään "ongelmalliseksi" ja epämiellyttäväksi koettu halutaan siivota pois yliopistoista, kulttuuri-instituutioista ym. Vedotaan mm. historiallisiin syihin, mutta takana on myös nykyinen kykenemättömyys sietää minkäänlaista psyykkistä epämukavuutta. Tämä on itseään ruokkiva ahdistuksen kehä.
Tässä lisää aiheesta:
https://www.theatlantic.com/magazine/archive/2015/09/the-coddling-of-th…
Miten opetat lakia opiskeleville r***kauksesta, kun se on kielletty aihe? Miten lakiopiskelijat voivat puolustaa uhreja, kun triggeroityvät jo asiasta teorian tasolla puhuttaessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän näiden loukkaantujien ja oikeudenmukaisuuden sotureiden ajatusmaailmaan tutustuu, niin sitä selvemmäksi tulee se, että kaiken takana on vain pohjaton tarve tulla huomatuksi. Vankkureiksi kelpaa sitten milloin mikäkin ideologia, jolla saat sitä huomiota itseesi.
Tämä on nyt tätä somesukupolvea. Aina on voinut valita omat ystävänsä ja sen jengin, jonka kanssa aikaa viettää, ja se on yleensä samanhenkistä. Mutta some on mahdollistanut ihan omanlaisensa kuplautumisen ja se taitaa sitten valitettavasti ulottua myös somen ulkopuolelle. Kaikki oman kuplan ulkopuolinen alkaa ahdistaa.
Aika huolestuttavaa tämä kyllä on. Toivottavasti kuitenkin ikä ja elämänkokemus toisivat enemmän perspektiiviä ja toisenlaista ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No Shakespearesta sanon sen verran että siellä on oikeasti naislukijoille aika ankeaa materiaalia seassa ja sellaista tekstiä, joka voi aidosti aiheuttaa mielipahaa jos sitä ei käsitellä. Opiskelen itse yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta ja kyllä meille on Shakespeare-kursseilla ennen tiettyjä teoksia vähän "varoitettu", että tässä teoksessa on näitä ja näitä teemoja. Ylilyönnit on ylilyöntejä mutta yleisesti minusta on vain hyvä että kuunnellaan näitä asioita vähän herkemmällä korvalla ja ei kursseilla varoittamatta laiteta naisia lukemaan misogynististä kirjallisuutta. Ja sitä on paljon pojat!
Minä olen opiskellut englantilaista filologiaa 1990-luvulla ja meitä ei onneksi varoiteltu mistään. Meillä keskityttiin tutustumaan englannin kieleen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin, eikä siihen, että mahtaisiko joku opiskelija pahoittaa mielensä jostain kurssiin sisältyvästä aiheesta tai analysoinnin kohteesta.
Minusta on oikeasti järkyttävää, jos ei pystytä ottamaan sen verran emotionaalista tai ylipäätään henkilökohtaista etäisyyttä johonkin vaikka nyt kirjalliseen teokseen, että pystyy näkemään sen erillisenä, omana tuotoksenaan ja tarkastelemaan sitä eri näkökulmista ja myös eri kontekstit huomioon ottaen. Ja entä kirjailijan/taiteiljan vapaus ilmaista itseään? Ilmeisesti sitä ei enää saisi olla?
Jos Shakespearen teokset, joista monet ovat suuria maailmankirjallisuuden klassikoita, ahdistavat niin, että niitä ei voi lukea, niin ei varmaan kannattaisi opiskella englannin kieltä yliopistossa - eikä varsinkaan mennä teatterikorkeaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ovat herkässä iässä, helposti vietävissä kaikkiin ääriliikkeisiinkin. Oma identiteetti on kovin hauras, ja sitä manipulaattorit osaavat taitavasti käyttää hyväksi.
Tätimäistä puhetta. Nuo ovat aikuisia ihmisiä jo, eivät mitään herkkiä itseään etsiviä teinejä, se juna meni jo heiltä. Nykyään on tämä ymmärtäminen ja pään silittäminen mennyt liian pitkälle, ahdistaa niin kovasti kaikkia joka asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä porukka haluaa selvästi deletoida koko maailman(historian) ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Itse määrittelemillään doktriineilla. Se nyt vaan sattuu olemaan täydellisen utopistinen ja idealistinen ajatus, ihan kaikki ei ole siirrettävissä teoriasta käytäntöön.
Historiastahan ei tunnetusti kannata oppia mitään vaan aloittaa koko projekti nollapisteestä itse uudelleen. Mikäpä tässä voisi mennä vikaan varsinkin kun tarkoitus on tosi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
No Shakespearesta sanon sen verran että siellä on oikeasti naislukijoille aika ankeaa materiaalia seassa ja sellaista tekstiä, joka voi aidosti aiheuttaa mielipahaa jos sitä ei käsitellä. Opiskelen itse yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta ja kyllä meille on Shakespeare-kursseilla ennen tiettyjä teoksia vähän "varoitettu", että tässä teoksessa on näitä ja näitä teemoja. Ylilyönnit on ylilyöntejä mutta yleisesti minusta on vain hyvä että kuunnellaan näitä asioita vähän herkemmällä korvalla ja ei kursseilla varoittamatta laiteta naisia lukemaan misogynististä kirjallisuutta. Ja sitä on paljon pojat!
Olen Shakespeareni lukenut, ja toisin kuin sinä, ymmärrän että se kuvastaa omaa aikaansa. On ennemminkin virkistävää verrata nykyaikaan, ja nähdä miten paljon asiat ovat menneet eteenpäin. Ilman että tuntee historiaa, ei voi ymmärtää nykypäivää.
"Ei varoittamatta laiteta lukemaan", jos ette itse haluaa lukea mitään, ehkä akateemiset opinnot ei ole ihan teitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän näiden loukkaantujien ja oikeudenmukaisuuden sotureiden ajatusmaailmaan tutustuu, niin sitä selvemmäksi tulee se, että kaiken takana on vain pohjaton tarve tulla huomatuksi. Vankkureiksi kelpaa sitten milloin mikäkin ideologia, jolla saat sitä huomiota itseesi.
Juuri tämä, halu saada huomiota, olla tärkeä, saada valtaa muihin. Tältä pohjalta on värkätty pystyyn noitavainot.
Jos professori ei ole intersektionaalinen feministi, on paras pitää turpa kiinni, jos haluaa pitää yli 100 000 vuosipalkan ja 5 kk kesäloman. Kyllähän noilla ehdoilla pitää turvan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos professori ei ole intersektionaalinen feministi, on paras pitää turpa kiinni, jos haluaa pitää yli 100 000 vuosipalkan ja 5 kk kesäloman. Kyllähän noilla ehdoilla pitää turvan kiinni.
Juu, ei lyödy ketään joka sanoisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos professori ei ole intersektionaalinen feministi, on paras pitää turpa kiinni, jos haluaa pitää yli 100 000 vuosipalkan ja 5 kk kesäloman. Kyllähän noilla ehdoilla pitää turvan kiinni.
Juu, ei lyödy ketään joka sanoisi mitään.
Kuka haluaisi olla 1. Suomen persuprofessori😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Shakespearesta sanon sen verran että siellä on oikeasti naislukijoille aika ankeaa materiaalia seassa ja sellaista tekstiä, joka voi aidosti aiheuttaa mielipahaa jos sitä ei käsitellä. Opiskelen itse yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta ja kyllä meille on Shakespeare-kursseilla ennen tiettyjä teoksia vähän "varoitettu", että tässä teoksessa on näitä ja näitä teemoja. Ylilyönnit on ylilyöntejä mutta yleisesti minusta on vain hyvä että kuunnellaan näitä asioita vähän herkemmällä korvalla ja ei kursseilla varoittamatta laiteta naisia lukemaan misogynististä kirjallisuutta. Ja sitä on paljon pojat!
Olen Shakespeareni lukenut, ja toisin kuin sinä, ymmärrän että se kuvastaa omaa aikaansa. On ennemminkin virkistävää verrata nykyaikaan, ja nähdä miten paljon asiat ovat menneet eteenpäin. Ilman että tuntee historiaa, ei voi ymmärtää nykypäivää.
"Ei varoittamatta laiteta lukemaan", jos ette itse haluaa lukea mitään, ehkä akateemiset opinnot ei ole ihan teitä varten.
Ei kovin paljoa olla vielä menty. Gulakit ei ole vielä lahonneet.
Itse edelleen aion hakea taidekouluun juuri tästä syystä. En halua, että intersektionaalinen feminismi cancel-kulttuureineen dominoi taidekenttää. Olen itse nainen ja kannatan tasa-arvoa. Haluan tehdä töitä sopivimpien ihmisten kanssa, eikä siinä sukupuolella tai ihonvärillä ole mitään merkitystä. En itsekään haluaisi, että taidettani arvostettaisiin sukupuoleni takia, vaan siitä riippumatta. En halua mitään helpotuksia naiseuteni vuoksi, mutta nykyään se tuntuu menevän niin.
Oikein. Onkin aika irtautua noista pölyttyneistä teoksista ja alkaa tekemään sellaista taidetta, jollaisena maailman haluamme nähdä. Alitajuisesti varmasti näistä teoksista imetään vaikutteita ja se taas ylläpitää haitallisia, sortavia rakenteita. Muutos on todella tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Oikein. Onkin aika irtautua noista pölyttyneistä teoksista ja alkaa tekemään sellaista taidetta, jollaisena maailman haluamme nähdä. Alitajuisesti varmasti näistä teoksista imetään vaikutteita ja se taas ylläpitää haitallisia, sortavia rakenteita. Muutos on todella tervetullut.
Mitä ne "sortavat rakenteet" oikein ovat ja missä ne konkreettisesti ilmenevät? Siis länsimaissa. Kehitysmaissahan ne on kulttuureissa ihan suoraan epätasa-arvona, hierarkioina jne.
Alue: Aihe vapaa
No mun mielestä on ihan hyvä, että varoitetaan, mitä tuleman pitää. Kieltäminen onkin sitten eri asia.