”Shakespearen lukeminen on rakenteellista väkivaltaa”. Artikkeli taidekoulun ahdistavasta loukkaantumiskulttuurista.
Suomen kuvalehden artikkeli kuvastaa maailmaa, jossa iso osa, tai ainakin äänekäs osa, elää intersektionaalisen feminismi uhrimentaliteetin omaksuineina. Päästään kurkistamaan millaista elämä ehkä on, jos aate saa enemmän jalansijaa muuallakin yhteiskunnassa. Lisään joitakin lainauksia artikkelista, mutta suosittelen lukemaan sen ajatuksen kanssa kokonaan.
Opiskelijat ovat ahdistuneita ja vihaisia opettajalle, joka pyytää heitä tutustumaan klassikkoteoksiin ja ihmettelivät miksi koulussa näytettiin teoksia, joissa on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Elokuvat olivat aivan normaalissa levityksessä, eivät kiellettyjä edes alle 15-vuotiailta.
Opettaja yritti kysellä. Oliko teoksessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?
Ei, mutta kuulemma se oli tavallaan ilmassa.
Kesäkuussa oppilaitoksiin lähetettiin adressi, jossa taidealan opiskelijat vaati korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa. Tiedostamaan eurosentrismin ja opetuksen lävistävän valkoisuuden. Kirjoitettiin mikroaggressioista ja representaatioista. Mukana oli lista huomioon otettavista asioista kursseja suunniteltaessa: kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi, suomalaisuuden käsitteen laajentaminen.
Joskus opiskelijat ovat alkaneet itkeä jos ovat joutuneet käyttämään ns. vääriä sanoja. Opettajan mukaan näyttelijäopiskelijoiden pitäisi pystyä puhumaan tekstiä, jota pitävät moraalisesti vääränä.
”Minun sukupolveni on käynyt läpi postmodernin keskustelun myllyn, jossa halusimme täyttä vapautta ilmaista ja nimenomaan vapautta ilmaista sitä, että ulkoinen todellisuus ei määritä meitä ja me voimme suhtautua siihen haluamallamme tavalla”, Hulkko sanoo.
”Tämä suhde on muutoksessa.”
Erityisesti Shakespearen kanssa on ollut ongelmia. Romeon ja Julian ja Hamletin.
”Opiskelijat ovat tuoneet ilmi, että on väkivaltainen kokemus laittaa heidät yksin kotiin lukemaan teoksia, jotka edustavat raiskauskulttuuria. Että se on opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan”, Timonen sanoo.
”Alun perin keskustelu tuli täysin puun takaa. Se kuulosti niin siltä, että mitä eroa on kirkon kirjarovioilla ja sillä, että me alamme siivota historiasta kirjoja pois.”
” Kollegoiden kanssa on mietitty, mistä kotimaisten klassikoiden listalle löytyisi ei-valkoisia kirjoittajia. Ennen teosanalyyseissä pyrittiin eroon tekijästä, nyt ensisijainen merkki on tekijä itse, sukupuoli ja ihonväri. Se on jännä ilmiö, kun samaan aikaan kenenkään ulkonäöstä ei ymmärtääkseni saisi vetää johtopäätöksiä sukupuolesta tai identiteetistä.”
Opetuksen suunnittelua ja kehittämistä ohjaa nyt ensi sijassa varovaisuus ja pelko julkisesta kohusta ja metelistä.
Eräs opiskelija kirjoitti näytelmän miehen roolin ahtaudesta ja kasvamisesta väkivaltaisen alkoholistiäidin kanssa. Omakohtainen. Kun keskeneräistä tekstiä käsiteltiin työpajassa, kanssaopiskelijat kokivat näytelmän liian miesnäkökulmaisena. Naisvihamielisenä. Äidin hahmo oli ikävä ja haitallinen. Se, ettei päähenkilö kokenut olevansa kotona miehen kehossa, katsottiin transfoobiseksi.
Teatterikorkeakoulussa on opiskelijan mukaan kaksi legitiiminä pidettyä teemaa: ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet. Jos niitä ei käsittele, ihmetellään, miksei halua korjata vääryyksiä.
Haastateltavat pitävät päämääriä – yhdenvertaisuutta ja rasismin kitkemistä – tietysti oikeina, mutta keinoja väärinä. Kollektiivinen häpäiseminen, teoksen samastaminen tekijään ja vääränlaisten luomusten siivoaminen katsotaan modernisti perustelluksi vanhoillisuudeksi.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellist…
Kommentit (162)
Saastaisten setämiesten painajainen! Niin oikein 😍
Näitä tyyppejähän ei lainkaan ahdista se, kun elokuvassa mies hakataan tohjoksi.
Haluaisin ajatella että suurin osa taideopiskelijoistakin suhtautuu järkevästi tähän asiaan. Tämä pieni ja äänekäs ryhmä jolle mikä tahansa ikävältä tuntuva on väkivaltaa, on todella vahingollista kulttuurille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Eihän tämä voi olla totta..?! Miten ne ihmisten taustat tosiaan selvitetään ja raportoidaan? Suomestakin lähetetään Oscar-ehdokkaaksi elokuva, pitääkö tuotantoryhmän jokaikisen kameraharjoittelijankin tehdä selvitys omasta seksielämästä ja jalkavammasta, jotta saadaan leffa seulan läpi?
Niinpä, kaikkia ihmisiä kun ei tosiaankaan välttämättä kiinnosta tehdä töitä julistaen rotuaan, sukupuoltaan tai seksuaalista suuntautumistaan...
Mikseivät nuo samat ihmiset ala kampanjoimaan saman tien pelien ja elokuvien väkivaltaa vastaan? Miksi jättää homma puolitiehen.
Ollaan olevinaan niin suvaitsevaisia ja avarakatseisia mutta oikeasti ei suvaita mitään omasta ideologiasta poikkeavaa ja hakataan muin tavoin ajattelevia ihmisiä huput päässä kadulla. Joku voisi kertoa näille lumihiutaleille että etniset suomalaiset ovat todellinen vähemmistö maailmassa, yli 7 miljardia ihmistä ja heistä vain 5 miljoonaa on etnisiä suomalaisia.m
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, että tuleeko tuolla sensitiivisyyskulttuurilla oikeasti suvaitsevaisempi maailma, vai muuttuuko maailma oikeasti ahdistavammaksi. Perinteinen vapausaate on kaukana, kun suvaittu mielipiteet ovat hyvin rajalliset ja cancel-kulttuuri rehottaa.
Kylläpä teitä joitain nyt pelottaa, kun ette saa enää elää maailmassa, jossa te päätätte, mikä mikä mielipide on sallittu.
Tarkoitatko sanoa, että joku jossakin päättää mikä mielipide on sallittu, mutta se ei ole minä?
Mistä nämä ihmiset löytävät aikaa pahoittaa mielensä kaikesta? Oma keskittyminen menee suurelta osin töihin, ja kun en ole siellä, niin harrastan mukavia asioita, enkä sellaisia, joista tulee paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Saastaisten setämiesten painajainen! Niin oikein 😍
Kuinka paljon pitää sattua sisältä, jotta reaktio on tämä?
No Shakespearesta sanon sen verran että siellä on oikeasti naislukijoille aika ankeaa materiaalia seassa ja sellaista tekstiä, joka voi aidosti aiheuttaa mielipahaa jos sitä ei käsitellä. Opiskelen itse yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta ja kyllä meille on Shakespeare-kursseilla ennen tiettyjä teoksia vähän "varoitettu", että tässä teoksessa on näitä ja näitä teemoja. Ylilyönnit on ylilyöntejä mutta yleisesti minusta on vain hyvä että kuunnellaan näitä asioita vähän herkemmällä korvalla ja ei kursseilla varoittamatta laiteta naisia lukemaan misogynististä kirjallisuutta. Ja sitä on paljon pojat!
Vierailija kirjoitti:
No Shakespearesta sanon sen verran että siellä on oikeasti naislukijoille aika ankeaa materiaalia seassa ja sellaista tekstiä, joka voi aidosti aiheuttaa mielipahaa jos sitä ei käsitellä. Opiskelen itse yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta ja kyllä meille on Shakespeare-kursseilla ennen tiettyjä teoksia vähän "varoitettu", että tässä teoksessa on näitä ja näitä teemoja. Ylilyönnit on ylilyöntejä mutta yleisesti minusta on vain hyvä että kuunnellaan näitä asioita vähän herkemmällä korvalla ja ei kursseilla varoittamatta laiteta naisia lukemaan misogynististä kirjallisuutta. Ja sitä on paljon pojat!
Ehkä näin, mutta ”rakenteelliseksi väkivallaksi” Shakespearen luetuttamista on vaikea kutsua. Tekee lähinnä pilkkaa väkivallan uhreja kohtaan.
Tämän loukkaantujaporukan onneksi tunnistaa helposti tietyistä koodisanoista, kuten ”turvallinen olo/tila”, ”cis(su)”, ”rakenteellinen” jne. Tietää ainakin kiertää kaukaa...
Mistä ihmeestä nää nuoret aikuiset on edes oppineet tuollaisen ajatusmaailman? Ensimmäisen kommentin lainaukset kuulosti ihan joltain surkealta parodiayritelmältä mutta toisaalta kait noi sitten oli tositilanteista.
Tuo noiden ideologia kuulostaa siltä kuin otettaisi lähtökohdaksi fanaattisin dystopiakuvitelma ja mietittäisi ettei tää ole vielä riittävän outo joten keksitään siihen vielä kaikenlaista lisää. Vika on tietty siinä ettei noille riitä että ne larppaa itse tuossa oudossa maailmassaan vaan ne vaatii kaikki muutkin osallistumaan sekoiluunsa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä nää nuoret aikuiset on edes oppineet tuollaisen ajatusmaailman? Ensimmäisen kommentin lainaukset kuulosti ihan joltain surkealta parodiayritelmältä mutta toisaalta kait noi sitten oli tositilanteista.
Tuo noiden ideologia kuulostaa siltä kuin otettaisi lähtökohdaksi fanaattisin dystopiakuvitelma ja mietittäisi ettei tää ole vielä riittävän outo joten keksitään siihen vielä kaikenlaista lisää. Vika on tietty siinä ettei noille riitä että ne larppaa itse tuossa oudossa maailmassaan vaan ne vaatii kaikki muutkin osallistumaan sekoiluunsa.
Eikös nämä ajatukset levinneet alun perin Tumblr-blogeissa, jota kautta sitten muihin sosiaalisiin medioihin ja jossain vaiheessa vuotivat sitten reaalimaailmaan? Yleensä nämä pyörivät omissa kuppikunnissaan, ja jos sellaiseen eksyy, niin sta li nis ti nen ryhmäkuri syrjäyttää nopeasti vanhat harhaoppiset käsitykset...
Tässä toistetaan nyt vastaavaa taidepiirien sisältäpäin tapahtuvaa indoktrinaatiota kun Taistolaisuudessa. Ovatko taiteilijat ja taideopiskelijat niin tunteidensa vietävissä, että lähtevät mukaan näihin lahkoihin lainkaan analysoimatta tilannetta järkiperustein? Saavat sitten jokusen vuoden kuluttua hävetä silmät päästään ja koittaa lakaista koko juttua vähin äänin maton alle.
Onneksi omat nuoreni ovat lähdössä opiskelemaan teknisiä aloja. Siellä kai vielä ollaan turvassa tältä hölynpölyltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten nuo näytelmät muka edustavat raiskauskulttuuria?
Romeo ei pyydä Julialta luoaa tulla parvekkeelle vsan tulee väkisin panopuuhat mielissä eikä Julia kieltäydy ja lähetä Romeota pois vaikka mies on naiselle ventovieras ja tuntematon.
Järkyttävää! Romeo pitää välittömästi muuttaa "Romanaksi", rodullistetuksi, vähemmistönaiseksi ja lesboksi...
Näin saamme näytelmästä naisen löytöretken omaan seksuaalisuuteensa ja naisen voimaantumisen ja vapautumisen naista kahlitsevista siveyssäännöistä! nainenkin saa "haluta" ja toteuttaa seksuaalisuuttaan ilman kahlitsevaa, toksista patriarkkaalisuutta, jota Romeo edustaa...
Vierailija kirjoitti:
Tämän loukkaantujaporukan onneksi tunnistaa helposti tietyistä koodisanoista, kuten ”turvallinen olo/tila”, ”cis(su)”, ”rakenteellinen” jne. Tietää ainakin kiertää kaukaa...
Näinhän oli taistolaisillakin. Jos joku puhui ”solidaarisuudesta”, ”rauhasta”, ”demokratiasta” ja ”internationalismista” erityisen painokkaasti, niin muut tiesivät heti, mihin porukkaan tämä kuului.
Kuulostaa aika raskaalta. Ja näin feministinä siltä, että tehdään itse aatteelle hallaa eikä edistetä asioita yhtään.
Vierailija kirjoitti:
No Shakespearesta sanon sen verran että siellä on oikeasti naislukijoille aika ankeaa materiaalia seassa ja sellaista tekstiä, joka voi aidosti aiheuttaa mielipahaa jos sitä ei käsitellä. Opiskelen itse yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta ja kyllä meille on Shakespeare-kursseilla ennen tiettyjä teoksia vähän "varoitettu", että tässä teoksessa on näitä ja näitä teemoja. Ylilyönnit on ylilyöntejä mutta yleisesti minusta on vain hyvä että kuunnellaan näitä asioita vähän herkemmällä korvalla ja ei kursseilla varoittamatta laiteta naisia lukemaan misogynististä kirjallisuutta. Ja sitä on paljon pojat!
Palataanko tässä takaisin jonnekin viktoriaaniselle ajalle, missä naisen piti olla "hauras, nuokkuva lilja" ja lukea vain naisille sopivaa lukemistoa?
Tätä perusteltiin sillä, että nainen on mieleltään paljon miestä hyveellisempi ja hauraanpi.
Miesten lukemistot olisivat saattaneet ahdistaa liikaa naispoloa.
poikkeuksena tietenkin raamattu.
Tämä porukka haluaa selvästi deletoida koko maailman(historian) ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Itse määrittelemillään doktriineilla. Se nyt vaan sattuu olemaan täydellisen utopistinen ja idealistinen ajatus, ihan kaikki ei ole siirrettävissä teoriasta käytäntöön.