Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Shakespearen lukeminen on rakenteellista väkivaltaa”. Artikkeli taidekoulun ahdistavasta loukkaantumiskulttuurista.
13.12.2020 |
Suomen kuvalehden artikkeli kuvastaa maailmaa, jossa iso osa, tai ainakin äänekäs osa, elää intersektionaalisen feminismi uhrimentaliteetin omaksuineina. Päästään kurkistamaan millaista elämä ehkä on, jos aate saa enemmän jalansijaa muuallakin yhteiskunnassa. Lisään joitakin lainauksia artikkelista, mutta suosittelen lukemaan sen ajatuksen kanssa kokonaan.
Opiskelijat ovat ahdistuneita ja vihaisia opettajalle, joka pyytää heitä tutustumaan klassikkoteoksiin ja ihmettelivät miksi koulussa näytettiin teoksia, joissa on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Elokuvat olivat aivan normaalissa levityksessä, eivät kiellettyjä edes alle 15-vuotiailta.
Opettaja yritti kysellä. Oliko teoksessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?
Ei, mutta kuulemma se oli tavallaan ilmassa.
Kesäkuussa oppilaitoksiin lähetettiin adressi, jossa taidealan opiskelijat vaati korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa. Tiedostamaan eurosentrismin ja opetuksen lävistävän valkoisuuden. Kirjoitettiin mikroaggressioista ja representaatioista. Mukana oli lista huomioon otettavista asioista kursseja suunniteltaessa: kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi, suomalaisuuden käsitteen laajentaminen.
Joskus opiskelijat ovat alkaneet itkeä jos ovat joutuneet käyttämään ns. vääriä sanoja. Opettajan mukaan näyttelijäopiskelijoiden pitäisi pystyä puhumaan tekstiä, jota pitävät moraalisesti vääränä.
”Minun sukupolveni on käynyt läpi postmodernin keskustelun myllyn, jossa halusimme täyttä vapautta ilmaista ja nimenomaan vapautta ilmaista sitä, että ulkoinen todellisuus ei määritä meitä ja me voimme suhtautua siihen haluamallamme tavalla”, Hulkko sanoo.
”Tämä suhde on muutoksessa.”
Erityisesti Shakespearen kanssa on ollut ongelmia. Romeon ja Julian ja Hamletin.
”Opiskelijat ovat tuoneet ilmi, että on väkivaltainen kokemus laittaa heidät yksin kotiin lukemaan teoksia, jotka edustavat raiskauskulttuuria. Että se on opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan”, Timonen sanoo.
”Alun perin keskustelu tuli täysin puun takaa. Se kuulosti niin siltä, että mitä eroa on kirkon kirjarovioilla ja sillä, että me alamme siivota historiasta kirjoja pois.”
” Kollegoiden kanssa on mietitty, mistä kotimaisten klassikoiden listalle löytyisi ei-valkoisia kirjoittajia. Ennen teosanalyyseissä pyrittiin eroon tekijästä, nyt ensisijainen merkki on tekijä itse, sukupuoli ja ihonväri. Se on jännä ilmiö, kun samaan aikaan kenenkään ulkonäöstä ei ymmärtääkseni saisi vetää johtopäätöksiä sukupuolesta tai identiteetistä.”
Opetuksen suunnittelua ja kehittämistä ohjaa nyt ensi sijassa varovaisuus ja pelko julkisesta kohusta ja metelistä.
Eräs opiskelija kirjoitti näytelmän miehen roolin ahtaudesta ja kasvamisesta väkivaltaisen alkoholistiäidin kanssa. Omakohtainen. Kun keskeneräistä tekstiä käsiteltiin työpajassa, kanssaopiskelijat kokivat näytelmän liian miesnäkökulmaisena. Naisvihamielisenä. Äidin hahmo oli ikävä ja haitallinen. Se, ettei päähenkilö kokenut olevansa kotona miehen kehossa, katsottiin transfoobiseksi.
Teatterikorkeakoulussa on opiskelijan mukaan kaksi legitiiminä pidettyä teemaa: ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet. Jos niitä ei käsittele, ihmetellään, miksei halua korjata vääryyksiä.
Haastateltavat pitävät päämääriä – yhdenvertaisuutta ja rasismin kitkemistä – tietysti oikeina, mutta keinoja väärinä. Kollektiivinen häpäiseminen, teoksen samastaminen tekijään ja vääränlaisten luomusten siivoaminen katsotaan modernisti perustelluksi vanhoillisuudeksi.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellist…
Kommentit (162)
Tietääkö nämä opiskelijat edes mitä katharsis tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä kun edistetään yhdenvertaisuutta, näinhän se maailma muuttuu. Mutta toki pitää pystyä lukemaan mitä tahansa tekstiä ja keskustelemaan siitä etenkin jos on taiteen, tieteen tai median alalla.
Ongelmana tässä ei olekaan nuorten ihanteet ja arvot, vaan enemmänkin epä-älyllisyys ja tunnevaltainen "ajattelu".
Juuri näin. Kaikkea saa ja pitää kritisoida, mutta tämän tulisi tapahtua argumentoimalla, eikä canceloimalla ja blokkaamalla. Jos Romeossa ja Juliassa on omasta mielestä jotain vialla, tästä voi järjestää vaikka keskustelupaneelin tai kirjoittaa kriittisen kolumnin eikä niin että vaaditaan koko teoksen poistamista. Tai ylipäätään ihan kaiken, joka koetaan oman position tai ideologian kannalta jotenkin ikävänä.
Shakespearen näytelmiä on aina tulkittu uudelleen eri aikakausina, ajankohtaisista lähtökohdista. Tällä tuoreella sukupolvella on nyt oma mahdollisuuteensa tehdä tulkinta uudestaan. Se kuitenkin vaati sen, että ensin ymmärtää sen alkuperäisen tekstin ja missä kontekstissa se on tehty.
Vierailija kirjoitti:
On vaan ollut liian vaikeaa luettavaa, niin on keksitty pahoittaa mieli, ettei olisi tarvinnut lukea vaativaa tekstiä.
Juu, ei olleet nämä Godardit ja Brechtit sitä "amerikan herkkua" toisin kuin nämä metoo:t ja Black lives Master-jutut, liikaa sulattelemista nykynuorisolle. Ei sillä, etteikö jälkimmäisetkin tärkeitä asioita voisi olla, tosin ehkä täällä päin enemmän median kuin arkitodellisuuden kautta nähtyjä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan anglo-amerikkalaisessa maailmassa ja kulttuurissa on paljon rakenteellisia vinoumia johtuen orjuudesta ja maailmanvalloituksesta ja ties mistä. Mutta että suomessa pitää ryhtyä kirjarovioihin? Loukkaantuminen kuulostaa itse keksityltä.
Mitä tarkoitat rakenteellisilla vinoumilla? Olisiko Antonius ja Kleopatra jotenkin parempi jos se kertoisi orjattaresta ja orjasta? Totta kai näytelmät kuvaavat aikakauttaan.
Cultural bias. Johtuen heidän omasta historiasta näissä maissa on taipumusta tulkita asioita tietyllä tavalla ja ärsyttävästi se leviää myös Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
On vaan ollut liian vaikeaa luettavaa, niin on keksitty pahoittaa mieli, ettei olisi tarvinnut lukea vaativaa tekstiä.
Mietin samaa. Eikö nykykoululaisten ymmärrys ja äly ole ihan tunnetusti pudonnut kuin lehmän häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan anglo-amerikkalaisessa maailmassa ja kulttuurissa on paljon rakenteellisia vinoumia johtuen orjuudesta ja maailmanvalloituksesta ja ties mistä. Mutta että suomessa pitää ryhtyä kirjarovioihin? Loukkaantuminen kuulostaa itse keksityltä.
Mitä tarkoitat rakenteellisilla vinoumilla? Olisiko Antonius ja Kleopatra jotenkin parempi jos se kertoisi orjattaresta ja orjasta? Totta kai näytelmät kuvaavat aikakauttaan.
Cultural bias. Johtuen heidän omasta historiasta näissä maissa on taipumusta tulkita asioita tietyllä tavalla ja ärsyttävästi se leviää myös Suomeen.
Nyt ei auennut sun kommentti. "Näissä maissa"? Englanti 1600-luvulla? Muinainen Egypti? Muinainen Rooma?
Tekstissä tehtiin huomio, jota olen itsekin kummastellut: aikana jolloin korostetaan sukupuolen ja ihonvärin merkityksettömyyttä, näitä ominaisuuksia kuitenkin korostetaan enemmän kuin koskaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olen todella tyytyväinen, että pojastani tulee duunari, vaikka olisi päässyt yliopistoon. Ties mitä hömpötyksiä olisi saanut päähänsä näiltä kulttuuri-ihmisiltä.
Työttömäksi nuo taivaanrannan maalarit kuitenkin valmistuvat, eläköön nyt siellä taidekoulussa vielä edes sen pienen hetken niitä elämänsä huippuhetkiä. Kun sai olla niin tiedostava ja sisällä kaikessa.
Kai se loppuelämä menee sitten työttömänä yksiön seiniä tuijotellessa.
En jaksa muuta kuin sääliä.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Olisi mielenkiintoista tietää miten ihmisten kuuluminen mihinkin ryhmään tullaan määrittelemään... Ja kuka tämän jaottelun tekee? Mihin ryhmään kuuluu esimerkiksi tuotantoassistentti jonka vanhemmista toinen on vähemmistön edustaja ja toinen ei?
Kuulostaa kaiken kaikkiaan joltain tulevaisuuden dystopialta, joka jotenkin täysin käsittämättömästi on jo kuitenkin melkein ovella. Enää suoritus ja lahjakkuus eivät merkitse mitään, vaan kaikki huomio on seksuaalisessa suuntautumisessa, etnisyydessä ja sukupuolessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Olisi mielenkiintoista tietää miten ihmisten kuuluminen mihinkin ryhmään tullaan määrittelemään... Ja kuka tämän jaottelun tekee? Mihin ryhmään kuuluu esimerkiksi tuotantoassistentti jonka vanhemmista toinen on vähemmistön edustaja ja toinen ei?
Kuulostaa kaiken kaikkiaan joltain tulevaisuuden dystopialta, joka jotenkin täysin käsittämättömästi on jo kuitenkin melkein ovella. Enää suoritus ja lahjakkuus eivät merkitse mitään, vaan kaikki huomio on seksuaalisessa suuntautumisessa, etnisyydessä ja sukupuolessa.
Mutta jos ajattelet minkälainen maailma on ollut viimeisten muutaman sadan vuoden ajan Euroopassa ja USA:ssa olemme noudattaneet juuri samoja sääntöjä kuin yllä. Edustettuina on vain pitänyt olla valkoisia, keskiluokkaisia, heteroseksuaalisia miehiä...
Miksi se ei ollut sinusta outo dystopia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Olisi mielenkiintoista tietää miten ihmisten kuuluminen mihinkin ryhmään tullaan määrittelemään... Ja kuka tämän jaottelun tekee? Mihin ryhmään kuuluu esimerkiksi tuotantoassistentti jonka vanhemmista toinen on vähemmistön edustaja ja toinen ei?
Kuulostaa kaiken kaikkiaan joltain tulevaisuuden dystopialta, joka jotenkin täysin käsittämättömästi on jo kuitenkin melkein ovella. Enää suoritus ja lahjakkuus eivät merkitse mitään, vaan kaikki huomio on seksuaalisessa suuntautumisessa, etnisyydessä ja sukupuolessa.
Mutta jos ajattelet minkälainen maailma on ollut viimeisten muutaman sadan vuoden ajan Euroopassa ja USA:ssa olemme noudattaneet juuri samoja sääntöjä kuin yllä. Edustettuina on vain pitänyt olla valkoisia, keskiluokkaisia, heteroseksuaalisia miehiä...
Miksi se ei ollut sinusta outo dystopia?
Ei se ole outo dystopia, vaan historia, josta ollaan haluttu ja päästy eroon. Nyt tasa-arvoa ollaan jälleen heittämässä pois. Joillakin ihmisillä on kummallinen fiksaatio kostaa nykypäivän ihmisille asioita, joita he eivät ole tehneet, vaan joita ovat tehneet saman sukupuolen ja ihonvärin omaavat kauan sitten kuolleet henkilöt.
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Eihän tämä voi olla totta..?! Miten ne ihmisten taustat tosiaan selvitetään ja raportoidaan? Suomestakin lähetetään Oscar-ehdokkaaksi elokuva, pitääkö tuotantoryhmän jokaikisen kameraharjoittelijankin tehdä selvitys omasta seksielämästä ja jalkavammasta, jotta saadaan leffa seulan läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Olisi mielenkiintoista tietää miten ihmisten kuuluminen mihinkin ryhmään tullaan määrittelemään... Ja kuka tämän jaottelun tekee? Mihin ryhmään kuuluu esimerkiksi tuotantoassistentti jonka vanhemmista toinen on vähemmistön edustaja ja toinen ei?
Kuulostaa kaiken kaikkiaan joltain tulevaisuuden dystopialta, joka jotenkin täysin käsittämättömästi on jo kuitenkin melkein ovella. Enää suoritus ja lahjakkuus eivät merkitse mitään, vaan kaikki huomio on seksuaalisessa suuntautumisessa, etnisyydessä ja sukupuolessa.
Mutta jos ajattelet minkälainen maailma on ollut viimeisten muutaman sadan vuoden ajan Euroopassa ja USA:ssa olemme noudattaneet juuri samoja sääntöjä kuin yllä. Edustettuina on vain pitänyt olla valkoisia, keskiluokkaisia, heteroseksuaalisia miehiä...
Miksi se ei ollut sinusta outo dystopia?
Ei se ole outo dystopia, vaan historia, josta ollaan haluttu ja päästy eroon. Nyt tasa-arvoa ollaan jälleen heittämässä pois. Joillakin ihmisillä on kummallinen fiksaatio kostaa nykypäivän ihmisille asioita, joita he eivät ole tehneet, vaan joita ovat tehneet saman sukupuolen ja ihonvärin omaavat kauan sitten kuolleet henkilöt.
Kumma tulkinta sinulta. Miten ajattelet että yhdenvertaisuus olisi "kostamista"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Olisi mielenkiintoista tietää miten ihmisten kuuluminen mihinkin ryhmään tullaan määrittelemään... Ja kuka tämän jaottelun tekee? Mihin ryhmään kuuluu esimerkiksi tuotantoassistentti jonka vanhemmista toinen on vähemmistön edustaja ja toinen ei?
Kuulostaa kaiken kaikkiaan joltain tulevaisuuden dystopialta, joka jotenkin täysin käsittämättömästi on jo kuitenkin melkein ovella. Enää suoritus ja lahjakkuus eivät merkitse mitään, vaan kaikki huomio on seksuaalisessa suuntautumisessa, etnisyydessä ja sukupuolessa.
Mutta jos ajattelet minkälainen maailma on ollut viimeisten muutaman sadan vuoden ajan Euroopassa ja USA:ssa olemme noudattaneet juuri samoja sääntöjä kuin yllä. Edustettuina on vain pitänyt olla valkoisia, keskiluokkaisia, heteroseksuaalisia miehiä...
Miksi se ei ollut sinusta outo dystopia?
Ei se ole outo dystopia, vaan historia, josta ollaan haluttu ja päästy eroon. Nyt tasa-arvoa ollaan jälleen heittämässä pois. Joillakin ihmisillä on kummallinen fiksaatio kostaa nykypäivän ihmisille asioita, joita he eivät ole tehneet, vaan joita ovat tehneet saman sukupuolen ja ihonvärin omaavat kauan sitten kuolleet henkilöt.
Kumma tulkinta sinulta. Miten ajattelet että yhdenvertaisuus olisi "kostamista"?
Ei se ole yhdenvertaisuutta, että joku ryhmä katsotaan sukupuolensa, ihonvärinsä, seksuaalisuutensa tms. puolesta olevan oikeutetumpi joihinkin asioihin kuin toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkisin cancel-kulttuurin tuhoavan täysin ilmaisuvapauden ja taiteen ylipäätänsä. Alla esimerkki siitä mitä parhaan elokuvan palkinnon saamiseksi vaaditaan tulevaisuudessa.
"Yhdysvaltain elokuva-akatemia ilmoitti tiistaina, että parhaan elokuvan kategoriassa edistetään ihmisten moninaisuutta vuodesta 2024.
Kategoriassa rohkaistaan moninaisuuteen sukupuolten, seksuaalisuuksien, rodun, etnisyyden ja vammaisuuden esiintymisessä.
Uudet vaatimukset on jaoteltu koskemaan neljää ihmisryhmää. Heitä ovat kameran edessä esiintyvät ihmiset, tuotantoryhmä, harjoittelijat ja muissa elokuvan esittämisen vaiheissa työskentelevät ihmiset.
Parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain, jos näistä neljästä ihmisryhmästä vähintään kahdessa on ollut tarpeeksi ihmisiä vähemmistöistä tai aliedustetuista ryhmistä."
Olisi mielenkiintoista tietää miten ihmisten kuuluminen mihinkin ryhmään tullaan määrittelemään... Ja kuka tämän jaottelun tekee? Mihin ryhmään kuuluu esimerkiksi tuotantoassistentti jonka vanhemmista toinen on vähemmistön edustaja ja toinen ei?
Kuulostaa kaiken kaikkiaan joltain tulevaisuuden dystopialta, joka jotenkin täysin käsittämättömästi on jo kuitenkin melkein ovella. Enää suoritus ja lahjakkuus eivät merkitse mitään, vaan kaikki huomio on seksuaalisessa suuntautumisessa, etnisyydessä ja sukupuolessa.
Mutta jos ajattelet minkälainen maailma on ollut viimeisten muutaman sadan vuoden ajan Euroopassa ja USA:ssa olemme noudattaneet juuri samoja sääntöjä kuin yllä. Edustettuina on vain pitänyt olla valkoisia, keskiluokkaisia, heteroseksuaalisia miehiä...
Miksi se ei ollut sinusta outo dystopia?
Eivät ne ole mitään sääntöjä, vaan sitä mitä enemmistö länsimaisessa kulttuurissamme ON. Sitä tehdään mikä myy. Keinotekoinen monimuotoisuus on naurettavaa, kuten tuo esimerkki Kaunottaren ja Kulkurin mustasta naisesta keskiluokkaisen amerikkalaisperheen äitinä 1910-luvulla.
Yliopiston tehtävä ei ole toimia turvallisena tilana. Sinne mennään oppimaan, kehittämään ajattelua, keskustelutaitoja, laajentamaan ymmärrystä yhteiskunnallisista ilmiöistä ja asioista. Siellä harjoitellaan abstraktia ajattelua. Historialliset kulttuuriteokset eivät ole rakenteellista syrjintää vaan aikansa klassikkoja, jotka ovat muovanneet tieteenaloja aikanaan aina tähän päivään asti. Jos teosten lukeminen aiheuttaa ahdistusta, yliopisto ei kenties ole sellaiselle opiskelijalle oikea paikka.
...
Mikään sivistynyt yhteiskunta ei ole kehittynyt suojassa ulkomaailmalta, suojassa kritiikiltä, suojassa keskustelukulttuurista. Sananvapaus on yksi länsimaisen sivilisaation ja demokratian kulmakivistä. Ei tarvitse mennä lähihistoriassa kauas huomatakseen, että tietyn ideologisen ajattelun nimissä on tehty paljon hirvittäviä julmuuksia. Lievimpiä niistä lienee ollut yliopistoprofessorien irtisanomiset, elokuvien sensurointi sekä kirjailijoiden ja kulttuurivaikuttajien lynkkaus. Kuulostaako tutulta? Tarkennuksena kuitenkin, en puhu nyt nykypäivästä vaan sotien aikaisesta kommunismista. Jos vain z-sukupolvi ei ahdistuisi historiankirjoista, tulisi se huomanneeksi, että olemme parhaillaan vaarallisella tiellä. Ihminen on erehtyväisyyteen taipuvainen olento ja historia opettaa että kykenemme valtaviin virheisiin.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/susannahelovuori-santos/trigger-warnin…
Alue: Aihe vapaa
Ei helvetti, suomalaisistahan on näköjänsä tulossa aivan totaalisia i d i o o t t e j a. Kuvittelevat elävänsä jossain pumpulimaailmassa. Voi hellan duudeli mitä porukkaa.