Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Shakespearen lukeminen on rakenteellista väkivaltaa”. Artikkeli taidekoulun ahdistavasta loukkaantumiskulttuurista.
13.12.2020 |
Suomen kuvalehden artikkeli kuvastaa maailmaa, jossa iso osa, tai ainakin äänekäs osa, elää intersektionaalisen feminismi uhrimentaliteetin omaksuineina. Päästään kurkistamaan millaista elämä ehkä on, jos aate saa enemmän jalansijaa muuallakin yhteiskunnassa. Lisään joitakin lainauksia artikkelista, mutta suosittelen lukemaan sen ajatuksen kanssa kokonaan.
Opiskelijat ovat ahdistuneita ja vihaisia opettajalle, joka pyytää heitä tutustumaan klassikkoteoksiin ja ihmettelivät miksi koulussa näytettiin teoksia, joissa on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Elokuvat olivat aivan normaalissa levityksessä, eivät kiellettyjä edes alle 15-vuotiailta.
Opettaja yritti kysellä. Oliko teoksessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?
Ei, mutta kuulemma se oli tavallaan ilmassa.
Kesäkuussa oppilaitoksiin lähetettiin adressi, jossa taidealan opiskelijat vaati korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa. Tiedostamaan eurosentrismin ja opetuksen lävistävän valkoisuuden. Kirjoitettiin mikroaggressioista ja representaatioista. Mukana oli lista huomioon otettavista asioista kursseja suunniteltaessa: kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi, suomalaisuuden käsitteen laajentaminen.
Joskus opiskelijat ovat alkaneet itkeä jos ovat joutuneet käyttämään ns. vääriä sanoja. Opettajan mukaan näyttelijäopiskelijoiden pitäisi pystyä puhumaan tekstiä, jota pitävät moraalisesti vääränä.
”Minun sukupolveni on käynyt läpi postmodernin keskustelun myllyn, jossa halusimme täyttä vapautta ilmaista ja nimenomaan vapautta ilmaista sitä, että ulkoinen todellisuus ei määritä meitä ja me voimme suhtautua siihen haluamallamme tavalla”, Hulkko sanoo.
”Tämä suhde on muutoksessa.”
Erityisesti Shakespearen kanssa on ollut ongelmia. Romeon ja Julian ja Hamletin.
”Opiskelijat ovat tuoneet ilmi, että on väkivaltainen kokemus laittaa heidät yksin kotiin lukemaan teoksia, jotka edustavat raiskauskulttuuria. Että se on opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan”, Timonen sanoo.
”Alun perin keskustelu tuli täysin puun takaa. Se kuulosti niin siltä, että mitä eroa on kirkon kirjarovioilla ja sillä, että me alamme siivota historiasta kirjoja pois.”
” Kollegoiden kanssa on mietitty, mistä kotimaisten klassikoiden listalle löytyisi ei-valkoisia kirjoittajia. Ennen teosanalyyseissä pyrittiin eroon tekijästä, nyt ensisijainen merkki on tekijä itse, sukupuoli ja ihonväri. Se on jännä ilmiö, kun samaan aikaan kenenkään ulkonäöstä ei ymmärtääkseni saisi vetää johtopäätöksiä sukupuolesta tai identiteetistä.”
Opetuksen suunnittelua ja kehittämistä ohjaa nyt ensi sijassa varovaisuus ja pelko julkisesta kohusta ja metelistä.
Eräs opiskelija kirjoitti näytelmän miehen roolin ahtaudesta ja kasvamisesta väkivaltaisen alkoholistiäidin kanssa. Omakohtainen. Kun keskeneräistä tekstiä käsiteltiin työpajassa, kanssaopiskelijat kokivat näytelmän liian miesnäkökulmaisena. Naisvihamielisenä. Äidin hahmo oli ikävä ja haitallinen. Se, ettei päähenkilö kokenut olevansa kotona miehen kehossa, katsottiin transfoobiseksi.
Teatterikorkeakoulussa on opiskelijan mukaan kaksi legitiiminä pidettyä teemaa: ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet. Jos niitä ei käsittele, ihmetellään, miksei halua korjata vääryyksiä.
Haastateltavat pitävät päämääriä – yhdenvertaisuutta ja rasismin kitkemistä – tietysti oikeina, mutta keinoja väärinä. Kollektiivinen häpäiseminen, teoksen samastaminen tekijään ja vääränlaisten luomusten siivoaminen katsotaan modernisti perustelluksi vanhoillisuudeksi.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellist…
Kommentit (162)
Minä kirjoitin jo toiseen ketjuun että taiteen teko kiinnostaa mutta minulla on luultavasti väärät mielipiteet kouluun. :) Mielipiteen ja ilmaisun vapaus on minulle kuitenkin tärkeää, turha olisi itseään mennä hajottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, että tuleeko tuolla sensitiivisyyskulttuurilla oikeasti suvaitsevaisempi maailma, vai muuttuuko maailma oikeasti ahdistavammaksi. Perinteinen vapausaate on kaukana, kun suvaittu mielipiteet ovat hyvin rajalliset ja cancel-kulttuuri rehottaa.
Kylläpä teitä joitain nyt pelottaa, kun ette saa enää elää maailmassa, jossa te päätätte, mikä mikä mielipide on sallittu.
Minä päätän ihan itse mikä on sallittua sanoa ja jos joku hippi loukkaantuu ni mua ei kiinnosta.
Mua niin jaksaa ihmetyttää tämä joidenkin ihmisten kuplassa eläminen.
En ymmärrä, miten nuo näytelmät muka edustavat raiskauskulttuuria?
Sama se on yliopistoissa, vaikka meno on ehkä vielä semisti järkevämpää. Itse ainakin hämmästyin siitä poliittisen mielipiteenmuokkauksen määrästä, jota tapahtuu jatkuvasti varsinkin implisiittisellä tasolla. Omalla kohdallani tämä sai kuitenkin aikaan siirtymän vastalaidalle vihollisen leiriin, eli mission failed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, että tuleeko tuolla sensitiivisyyskulttuurilla oikeasti suvaitsevaisempi maailma, vai muuttuuko maailma oikeasti ahdistavammaksi. Perinteinen vapausaate on kaukana, kun suvaittu mielipiteet ovat hyvin rajalliset ja cancel-kulttuuri rehottaa.
Kylläpä teitä joitain nyt pelottaa, kun ette saa enää elää maailmassa, jossa te päätätte, mikä mikä mielipide on sallittu.
Ei, vaan yritämme sanoa, että kaikkien mielipiteiden tulisi olla sallittuja. Aloituksessa käsiteltävät henkilöt puolestaan tuntuvat pelkäävän muita mielipiteitä, jos oikein itkua tuherretaan tiettyjen sanojen takia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten nuo näytelmät muka edustavat raiskauskulttuuria?
Romeo ei pyydä Julialta luoaa tulla parvekkeelle vsan tulee väkisin panopuuhat mielissä eikä Julia kieltäydy ja lähetä Romeota pois vaikka mies on naiselle ventovieras ja tuntematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitain taiteilijoita joita on ohjannut (hengellinen) ajattelu, jota nyky punaviher-taidekoulu ei luultavasti arvosta:
Salvador Dali
Vincent van Gogh
Dostojevski
Tolstoi
J.S Bach
Joku Dalin ehtoollista käsittelevä taulu on taidepaikan toimesta sijoitettu johonkin hissin tms. viereen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten nuo näytelmät muka edustavat raiskauskulttuuria?
Romeo ei pyydä Julialta luoaa tulla parvekkeelle vsan tulee väkisin panopuuhat mielissä eikä Julia kieltäydy ja lähetä Romeota pois vaikka mies on naiselle ventovieras ja tuntematon.
Ei ole ventovieras, hehän juuri tapasivat naamiaisjuhlissa. Parvekekohtauksessa ne julistavat toisilleen rakkautensa, ei siinä tapahdu mitään lihallista vielä. Vasta kolmannessa näytöksessä kun he ovat menneet naimisiin, ja sitä paitsi se on molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joitain taiteilijoita joita on ohjannut (hengellinen) ajattelu, jota nyky punaviher-taidekoulu ei luultavasti arvosta:
Salvador Dali
Vincent van Gogh
Dostojevski
Tolstoi
J.S BachJoku Dalin ehtoollista käsittelevä taulu on taidepaikan toimesta sijoitettu johonkin hissin tms. viereen.
Leonardo Da Vinci jäi mainitsematta
Noilla kaikilla on ollut jonkinlainen henkilökohtainen suhde Jumalaan jos ottaa selvää asiasta.
Onhan se hyvä kun edistetään yhdenvertaisuutta, näinhän se maailma muuttuu. Mutta toki pitää pystyä lukemaan mitä tahansa tekstiä ja keskustelemaan siitä etenkin jos on taiteen, tieteen tai median alalla.
Ongelmana tässä ei olekaan nuorten ihanteet ja arvot, vaan enemmänkin epä-älyllisyys ja tunnevaltainen "ajattelu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten nuo näytelmät muka edustavat raiskauskulttuuria?
Romeo ei pyydä Julialta luoaa tulla parvekkeelle vsan tulee väkisin panopuuhat mielissä eikä Julia kieltäydy ja lähetä Romeota pois vaikka mies on naiselle ventovieras ja tuntematon.
Ei ole ventovieras, hehän juuri tapasivat naamiaisjuhlissa. Parvekekohtauksessa ne julistavat toisilleen rakkautensa, ei siinä tapahdu mitään lihallista vielä. Vasta kolmannessa näytöksessä kun he ovat menneet naimisiin, ja sitä paitsi se on molemminpuolista.
Romeon mielessä ja suunnitelmissa on kuitenkin raiskata Julia. Puhuuhan jo sen puolesta se että Romeo on mies. Ja vaikka näytelmässä ei konkreettista raiskausta tapahdu niin raiskauksen aie.
Ap mene terapiaan olet saanut kulttuurisen aivovamman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että enemmistö ihmisistä (ja opiskelijoista) on ihan järkeviä. Heidän pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa tällainen käytös. Moni tuntuu, aiheellisesti, pelkäävän julkista teilaamista jos uskaltaa sanoa jotain.
Itse ns. vihervasemmistolaisena keski-ikäiseniä puolihipsterinä aika lailla järkytyin tuosta SK:n artikkelista. Näinkö pitkällä Suomessakin jo ollaan? Ymmärrän, että kaanonia pitää päivittää ja laajentaa, mutta että Shakespearen ja Brechtin opiskeleminen olisi ihan rakenteellista väkivaltaa... ja että näyttämöllä saisi lausua vain poliittisesti korrekteja repliikkejä ettei kenellekään tule paha mieli.
Minulla ei oikein riitä nyt sanat.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä kun edistetään yhdenvertaisuutta, näinhän se maailma muuttuu. Mutta toki pitää pystyä lukemaan mitä tahansa tekstiä ja keskustelemaan siitä etenkin jos on taiteen, tieteen tai median alalla.
Ongelmana tässä ei olekaan nuorten ihanteet ja arvot, vaan enemmänkin epä-älyllisyys ja tunnevaltainen "ajattelu".
Juuri näin. Kaikkea saa ja pitää kritisoida, mutta tämän tulisi tapahtua argumentoimalla, eikä canceloimalla ja blokkaamalla. Jos Romeossa ja Juliassa on omasta mielestä jotain vialla, tästä voi järjestää vaikka keskustelupaneelin tai kirjoittaa kriittisen kolumnin eikä niin että vaaditaan koko teoksen poistamista. Tai ylipäätään ihan kaiken, joka koetaan oman position tai ideologian kannalta jotenkin ikävänä.
Oikeastihan anglo-amerikkalaisessa maailmassa ja kulttuurissa on paljon rakenteellisia vinoumia johtuen orjuudesta ja maailmanvalloituksesta ja ties mistä. Mutta että suomessa pitää ryhtyä kirjarovioihin? Loukkaantuminen kuulostaa itse keksityltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten nuo näytelmät muka edustavat raiskauskulttuuria?
Romeo ei pyydä Julialta luoaa tulla parvekkeelle vsan tulee väkisin panopuuhat mielissä eikä Julia kieltäydy ja lähetä Romeota pois vaikka mies on naiselle ventovieras ja tuntematon.
Ei ole ventovieras, hehän juuri tapasivat naamiaisjuhlissa. Parvekekohtauksessa ne julistavat toisilleen rakkautensa, ei siinä tapahdu mitään lihallista vielä. Vasta kolmannessa näytöksessä kun he ovat menneet naimisiin, ja sitä paitsi se on molemminpuolista.
Romeon mielessä ja suunnitelmissa on kuitenkin raiskata Julia. Puhuuhan jo sen puolesta se että Romeo on mies. Ja vaikka näytelmässä ei konkreettista raiskausta tapahdu niin raiskauksen aie.
Ok, trolli.
On vaan ollut liian vaikeaa luettavaa, niin on keksitty pahoittaa mieli, ettei olisi tarvinnut lukea vaativaa tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastihan anglo-amerikkalaisessa maailmassa ja kulttuurissa on paljon rakenteellisia vinoumia johtuen orjuudesta ja maailmanvalloituksesta ja ties mistä. Mutta että suomessa pitää ryhtyä kirjarovioihin? Loukkaantuminen kuulostaa itse keksityltä.
Mitä tarkoitat rakenteellisilla vinoumilla? Olisiko Antonius ja Kleopatra jotenkin parempi jos se kertoisi orjattaresta ja orjasta? Totta kai näytelmät kuvaavat aikakauttaan.
Alue: Aihe vapaa
Meno on juuri kuin taistolaisilla. Doktriinit ovat vain muuttuneet. Taistolaisetkin vaikuttivat vahvasti kulttuuripiireissä. Miksi niissä monesti nousee suosituksi tällaiset mielipiteen- ja sananvapautta vastustavat ilmiöt. Joskus taide oli se, joka puolusti ilmaisunvapautta.