Ei koskaan äidiksi - edes IVF ei ole toiminut

Toivoa antavia onnistumistarinoita on mukava lukea.

Tästä puhutaan liian vähän.

Lapsen haluavilla sinkkumiehillä kaikkein haastavinta.

Mulla ei jostain syystä koskaan follikkelit kasvaneet tarpeeksi suuriksi, joten munasolujen keräykseen asti en päässyt. Tosin muutamissa hoidoissa käyneenä vaikutti siltä, että yhdenlaista lääkettä yritettiin kerran ja seuraavassa kierrossa jotain muuta. Kerran pistoksilla munarakkula kuulemma kasvoi liian suureksi, joten silloinkaan keräystä ei yritetty.

Lahjamunasolut seuraava vaihtoehto. Erikoista silti, että lääkärit vain luovuttivat niin helposti. Ennen hoitojen aloittamista pari vuotta sitten ovulaatiotesti yleensä näytti plussaa ikään kuin ovulaatio olisi tulossa, mutten tiedä, tapahtuiko sitten todella. Hoidot eivät kai vaikuttaneet juuri mitenkään, välillä kuukautiskierto vain häiriintyi ja kuukautiset saattoivat jäädä pois muutamaksi kuukaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei jostain syystä koskaan follikkelit kasvaneet tarpeeksi suuriksi, joten munasolujen keräykseen asti en päässyt. Tosin muutamissa hoidoissa käyneenä vaikutti siltä, että yhdenlaista lääkettä yritettiin kerran ja seuraavassa kierrossa jotain muuta. Kerran pistoksilla munarakkula kuulemma kasvoi liian suureksi, joten silloinkaan keräystä ei yritetty.

Lahjamunasolut seuraava vaihtoehto. Erikoista silti, että lääkärit vain luovuttivat niin helposti. Ennen hoitojen aloittamista pari vuotta sitten ovulaatiotesti yleensä näytti plussaa ikään kuin ovulaatio olisi tulossa, mutten tiedä, tapahtuiko sitten todella. Hoidot eivät kai vaikuttaneet juuri mitenkään, välillä kuukautiskierto vain häiriintyi ja kuukautiset saattoivat jäädä pois muutamaksi kuukaudeksi.

Olga klinikalla Pietarissa on saatu toivottomistakin tapauksista onnistumisia.

Vierailija kirjoitti:

Itse aloitin sijaisperhetoiminnan ja suosittelen! Nyt on lapsia monenikäisiä ja se tunne, että saa oikeasti antaa rakkautta sitä todella tarvitsevalle, on todella ihana. Sitä oikeasti tuntee tekevänsä jotain niiden lapsien hyväksi ja huomaa, miten tärkeä sitä itse on näille lapsille. Tietysti se luopuminen on aina vaikeaa varsinkin, kun sijaisperheeseen hätäsijoitukseen tullessa et koskaan tiedä, milloin joudut lapsesta luopumaan, mutta tämä on oikeasti tosi tärkeää työtä. Viimeksi tuli lapsi suoraan synnäriltä ja voi luoja kun on suloinen ♥ On nyt vuoden ollut minulla, äitistä en tiedä onko koskaan huolehtimaan lapsesta, ehkä kerran kuussa tapaavat. "Sisarukset", jotka on nyt meillä, ovat 8v. kaksoset ja 14v. teini, jokainen aivan ihana, vaikka haasteita tietysti on varsinkin kaksosten suhteen, kun vasta tulivat sijoitukseen. Päivä kerrallaan.

Suosittelen todella varsinkin tahtomattaa lapsettomia miettimään tätä sijaisperhetoimintaa! 

Ihanaa että tykkäät! Itse kärsin vuosia lapsettomuudesta, mutta tuskin olisin pystynyt harkitsemaan sijaisperhetoimintaa. "Omasta" lapsesta luopuminen vuosien jälkeen olisi vienyt mielenterveyden.

Suosittelisin myös vähähiilihydraattista ruokavaliota, ainakin PCO:sta kärsiviä se voi auttaa raskautumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aloitin sijaisperhetoiminnan ja suosittelen! Nyt on lapsia monenikäisiä ja se tunne, että saa oikeasti antaa rakkautta sitä todella tarvitsevalle, on todella ihana. Sitä oikeasti tuntee tekevänsä jotain niiden lapsien hyväksi ja huomaa, miten tärkeä sitä itse on näille lapsille. Tietysti se luopuminen on aina vaikeaa varsinkin, kun sijaisperheeseen hätäsijoitukseen tullessa et koskaan tiedä, milloin joudut lapsesta luopumaan, mutta tämä on oikeasti tosi tärkeää työtä. Viimeksi tuli lapsi suoraan synnäriltä ja voi luoja kun on suloinen ♥ On nyt vuoden ollut minulla, äitistä en tiedä onko koskaan huolehtimaan lapsesta, ehkä kerran kuussa tapaavat. "Sisarukset", jotka on nyt meillä, ovat 8v. kaksoset ja 14v. teini, jokainen aivan ihana, vaikka haasteita tietysti on varsinkin kaksosten suhteen, kun vasta tulivat sijoitukseen. Päivä kerrallaan.

Suosittelen todella varsinkin tahtomattaa lapsettomia miettimään tätä sijaisperhetoimintaa! 

Ihanaa että tykkäät! Itse kärsin vuosia lapsettomuudesta, mutta tuskin olisin pystynyt harkitsemaan sijaisperhetoimintaa. "Omasta" lapsesta luopuminen vuosien jälkeen olisi vienyt mielenterveyden.

Saitko lopulta oman lapsen omilla munasoluilla?

Vierailija kirjoitti:

Vapaita tässä maailmassa ovat vain naiset jotka eivät voi saada lapsia ja miehet jotka eivät voi harrastaa seksiä.

Nyt sitten jotain mielekkäämpää tekemistä.

Mutta jos ei HALUA olla vapaa, vaan haluaa nimenomaan olla äiti! Kaikkine huolineen ja vastuineen! Minä ymmärrän hyvin miten kamalaa on kuulla ettei se haave koskaan toteudu! Mikä muu asia voisi tehdä elämästä yhtä merkityksellisen kuin vanhemmuus? Mulle se on kaiken tarkoitus! Muu on vain oheistoimintaa joka menettäisi merkityksensä ilman perhettäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaita tässä maailmassa ovat vain naiset jotka eivät voi saada lapsia ja miehet jotka eivät voi harrastaa seksiä.

Nyt sitten jotain mielekkäämpää tekemistä.

Mutta jos ei HALUA olla vapaa, vaan haluaa nimenomaan olla äiti! Kaikkine huolineen ja vastuineen! Minä ymmärrän hyvin miten kamalaa on kuulla ettei se haave koskaan toteudu! Mikä muu asia voisi tehdä elämästä yhtä merkityksellisen kuin vanhemmuus? Mulle se on kaiken tarkoitus! Muu on vain oheistoimintaa joka menettäisi merkityksensä ilman perhettäni.

Mikä muu asia voisi tehdä elämästä yhtä merkityksellisen kuin vanhemmuus?

Ei mikään. Kyllä kaikkien lapsia tahtovien olisi hyvä saada edes yksi oma. Kunnallisella tulisi tukea tätä enemmän. Työtä tekevä väestö painaa töissä pitkään, että voisi tarjota lapselle itse elämässä asioita.

❤

Sain lapsen vasta luovutetulla munasolulla, toisella yrityksellä niillä. Ivf omilla soluilla ei onnistunut koskaan, vaikka olin monessa hoidossa.

Kysy Tampereen Ava-klinikalta, vaikka kai niitä hoitoja on muuallakin.

Toivon että saat vielä vauvan, ehkä kestää tovin mutta uskon näin.

Onko sinun ja miehesi geneettinen yhteensopivuus otettu huomioon? En tullut aiemmin raskaaksi, mutta nykyisen miehen kanssa pamahdin heti raskaaksi ekasta kierrosta. Lääkäri sanoi, että olemme ilmeisesti geneettisesti hyvin yhteensopivia. Munasolu alkaa hylkiä siittiötä jos ei ole yhteensopivuutta ja raskaus ei edes ala tai keskeytyy. Tätä on alettu viime aikoina tutkimaan enemmän. Adoptiokin on vaihtoehto? Sinulla alkaa tietysti ikä jo tulla vastaan ja raskauden mahdollisuus on 40 ikävuoden jälkeen hyvin pieni. Jos adoptio yhtään houkuttaa niin siinä on ainakin mahdollisuus.

Suomessa annetaan liikaa lääkettä, muualla klinikoita, jotka ymmärtävät, että pidempi pinellä määrällä stimuloiva hoito auttaa osaa, joilla "huonot" munasolut. Liiallinen määrä mitä tahansa ravinnetta tuhoaa oli kyse kasvista tai ihmisestä.

Vaihda miestä. Uusi parisuhde vapauttaa hormonitoimintaa "normaaliksi", stressi vähenee ja seksiä on paljon. Uusi ihana mies saa unohtamaan pakkoraskauden, rakastumisen huumassa naiseutesi herää ja tulet raskaaksi.

Auttaisin niin mielelläni jos voisin :( olisipa lainsäädäntö erilainen niin tarjoaisin sinulle munasolun, kohdunkin lainaksi jos haluat.

Terapiaan puimaan asia ja sitten etiäppäin

Mulla vähä sama tilanne, vuosikausia mietin moottoripyörän ostamista, ja lopputuloksena se etten osta. Ei suomessa sellasta tarvi kun ei pääse jokapäivä ajeleen.

Eli loppuikä ajellaan autolla sitte ja kuollaan tylsyyteen.

Onko joku onnistunut saamaan lapsen vielä 40 vuotiaana huonoista lähtökohdista huolimatta?

Minuakin kiinnostaa tämä.

Erityisesti kiinnostaa millä stimulaatiolla päästiin hyvään lipputulokseen.

Kuinka pitkä stimulaatio, kuinka paljon lääkettä, missä vaiheessa kiertoa stimulaatio aloitettiin.