Syyllisyys imetyksestä & vauvan kova vatsa
Meillä on kotona pariviikkoinen vauva. Oman lääkitykseni takia en voi imettää, tai voin mutta sitä ei suositella. Ekaa lastani pystyin imettämään 3 kk ennen lääkitystä. Tunnen kovasti syyllisyyttä siitä etten pysty imettämään. Mieheni sanoo, että kyllä pullollakin vauva kasvaa mutta äitinä tietenkin ajattelen koko ajan mistä kaikesta vauva jää paitsi kun olen itse niin " riittämätön" . Välillä ajattelen asiaa ihan järkevästi, saimme terveen lapsen ja tosiaan korvikkeella kasvaa ihan yhtä hienoja lapsia, mutta välillä taas poden syyllisyyttä. Vauvalla on myös korvikkeesta kova vatsa - josta tietenkin poden myös syyllisyyttä, sillä rintamaidolla hänellä ei todennäköisesti olisi. Miten olette helpottanet vauvan kovaa vatsaa ? Miten te, jotka syystä tai toisesta ette ole imettäneet, olette selvinneet syyllisyydentunteesta ettei ole tarjonnut vauvalle kaikkein parasta ?
Kommentit (3)
esikoista imetin itkujen (minun ja vauvan) kanssa sen 3 kk, jolloin sanoin, että nyt riitti meidän tappelut. Mulla kun ei riittänyt maitoa kuin pienet tipat joka syötölle ja sen jälkeen toinen naama punaisena huutaa lisää..Eli korvikkeella oikeastaan on meidän esikoinen kasvanut ja hyvin on kasvanut. Suurimman vastalauseiden vyöryn sain neuvolasta, mutta sanoin sielläkin, että se loppu nyt ja piste.
Nyt yritän pikkukakkosen kanssa täysimetystä, mutta joudun antamaan päivisin tuttelia lisäksi, kun ei riitä niin ei riitä. Ja poikakun tykkäisi olla tissi suussa varmaan sen 24h, mutta eihän siitä mitään tule..Hyvä poika siitä kasvaa, vaikka joutuukin korviketta syömään lisäksi..
Oletko kokeillut pientä masujumppaa vauvan kanssa? Meidän esikoisella oli monesti kakkaamisvaikeuksia ja jumppa auttoi. Vaikka sängyn päällä, vauva selällään ja sitten jumppaat vauvan jalkoja masua vasten ja vuoroin suoraksi. Meillä poikakin tykkää siitä, jos masua kipristää.
Meillä poika syntyi kuukauden etuajassa, eikä maidon tuotantoni lähtenyt kunnolla käyntiin. Vauva ei jaksanut imeä tiukassa olevia tippoja ja mieheni tuella siirryimme lopulta muutaman viikon taistelun jälkeen pelkkään korvikkeeseen.
Kaikki on mennyt loistavasti ja poika on kasvanut tasaiseen tahtiin. Parasta tässä pulloruokinnassa on ollut mielestäni se, että myös isä on pystynyt osallistumaan vauvan syöttämiseen hyvin paljon. Tuntuu, että pojan ja isän välille on muodostunut jo nyt hyvin läheinen suhde ja lapsella on näin ollen kaksi yhtä turvallista ja tärkeää vanhempaa tukenaan.
Nyt kun poika on jo 8kk, ruokaympyrään on tullut lihat, kasvikset, kala, puurot, hedelmäsoseet ja raakarraasteet. Mistään ei ainakaan vielä ole tullut allergisia reaktioita, joten sitäkään haittaa korvikkeista ei ole tuntunut olevan. Muutenkin poika on ollut terveenä.
Kovaan vatsaan meillä auttoi pieni määrä keitettyä (ja jäähdytettyä) vettä.
Ei muuta kuin aurinkoisin mielin kohti tulevaisuutta! Lapsen kanssa voi nauttia läheisyydestä vaikkei imetys luonnistuisikaan.
T:Tiude
Vauvan maha voisi olla kovalla, vaikka saisi pelkkää äidinmaitoa. Kannattaa kokeilla mallasuutetta ja mahdollisesti myös jotain Levolacin tapaista valmistetta. Toisaalta vauva on niin pieni vielä, että vaiva saattaa hyvinkin helpottaa ajan kanssa.
Meillä kävi niin onnellisesti keskosuudesta huolimatta, että tyttö pysyi sairaala-ajan pääasiassa omilla maidoillani (ravintolisillä täydennettynä). Kotona piti antaa tietty määrä erityiskorviketta vuorokaudessa, mutta muuten sain imettää. Maito vain ei aluksi tahtonut riittää. Miehelläni oli asiaan hyvin käytännöllinen ote: jos maitoa ei tule tai sitä ei voi antaa, annetaan sitä, mitä on saatavilla eli korviketta. Ennenkin on ollut äitejä, jotka eivät ole voineet imettää. Silloin on otettu imettäjä tai annettu muiden nisäkkäiden maitoja. Piste. Ja loppujen lopuksi, kun asiaa ajattelen, tärkeintä imetys taisi olla mulle, ei vauvalle. Imetys oli helppoa (no joo, niiden raivareiden kanssa...) ja tuli tunne, että olen jossain asiassa korvaamaton.
Te tarjoatte vauvallenne parasta, mitä suinkin voitte. Turha tehdä asiasta sen monimutkaisempaa ja kiusata sillä itseään. Kenenkään ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että antaa lapselleen ruokaa.