Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pystytte olemaan suhteessa lasten vuoksi?
03.05.2014 |
Olen puolivuotta sitten eronnut. Olen tyytyväinen päätökseeni. Toki aina välillä tulee hetkiä kun ikävä lapsia kun ovat isällään. Ja sitten sitä miettii hetkittäin, entä jos sitä olisi kuitenkin ollut yhdessä? Tulee ihana unelma onnellisesta perheestä, kunnes muistan kuka ex mieheni on. Ei ei ja ei. Ei mitään romanttisia saati eroottisia tunteita häntä kohtaan. En vain pystyisi.
Minulla on kuitenkin haave, että vielä joskus löydän miehen jonka kanssa on oikeasti hyvä olla, jos menisin takaisin vanhaan, ei voisi olla edes tuota haavetta. Joku sanoo varmaan että itsekästä. Mielestäni ei. Rakastan lapsiani valtavasti, olisin vain sisältä lopulta täysin tyhjä, jos olisin jatkanut tuossa suhteessa lasten takia.
Miten te jotku oikeasti pystytte siihen?
Kommentit (7)
Ajattelen, että tämä menee ohi, että on joku vaihe. Mieheni on kiltti ja hyvä ihminen, mutta johonkin se rakkaus ja etenkin himo on häipynyt. Pyöritämme tätä arkea yhdessä, ja toisen naama vituttaa päivä päivältä enemmän - tosin huomaan myös unimäärän vaikuttavan omiin tunteisiini. Sitähän sanotaan, ettei kenenkään pitäisi erota ennen kuin nuorinkin lapsi on 3-vuotias, ja haluan uskoa tähän... Että meidän elämä tasaantuisi ja rakkaus löytyisi taas. Kiintymystä ja hellyyttä on yhä, mutta ei tämä samanlaista ole kuin ennen, ei lähellekään. Lisäksi en halua lapsille uusioperhekuvioita mistään hinnasta. Ajatus ilkeästä äitipuolesta heidän elämässään kääntää vatsan ympäri. En ole muunlaista uusioperhettä nähnyt kuin sellaisen, jossa nainen korkeintaan sietää miehen lapsia, yleensä ei sitäkään. Siinä mulla syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa ihmettelen kuin aloittaja. Kun rakkaus ja seksikin katoaa, se on muuttanut tai muuttaa aikanaan muualle, eipä se juuri takaisin tule.
Niin, en tiedä kun en ole tuollaisessa tilanteessa ollut. Sen sijaan vanhempani olivat, ja voin kyllä sanoa, että lapset (nuoretkaan) ei ole niin tyhmiä etteikö ne huomaisi vanhempien välejä ja kodin ilmapiiriä. Siksi en ymmäräkään, että miksi "lasten takia" täytyisi kynsin hampain roikkua suhteessa jonka osapuolen toista pärstää ei haluaisi katsella.
Nimenomaan lasten takia ei kannata surkeassa kuolleessa suhteessa olla, se vääristää lapset, eivätkä he tiedä enää minkälainen on rakastava parisuhde.
En ymmärrä niitä jotka sanoo vaikka että, olemme yhdessä siihen asti kun nuorin lapsi täyttää 18v. Mitä järkeä?
Siksi että saan olla lasteni kanssa koko ajan. En halua jakaa aikaa lasten isän kanssa. Ja ajatuskin äitipuolesta saa mut voimaan pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 02:23"]
Siksi että saan olla lasteni kanssa koko ajan. En halua jakaa aikaa lasten isän kanssa. Ja ajatuskin äitipuolesta saa mut voimaan pahoin.
[/quote]
Aika opetella vähemmän itsekkääksi. Loppupeleissä vain vahingoitat tuolla lapsiasi ja annat heille väärän mallin parisuhteesta.
Alue: Aihe vapaa
Hep